Mons Kallentoft: Kevätkuolema
Mons Kallentoftin Malin Fors -sarja säilyy neljännessä osassaan Kevätkuolema (WSOY, 2013) yhtä taatun laadukkaana kuin ennenkin. Tämä sarja on ehdottomasti eräs suosikeistani ja ainut ruotsalainen dekkarisarja, jota olen viime aikoina (=vuosina) jaksanut lukea oikeassa järjestyksessä, osa osalta. Vähän viiveellähän tietysti seuraan sarjaa, sillä tämä nyt lukemani osa ilmestyi meillä jo nelisen vuotta sitten.
Kevätkuoleman juoni alkaa räväkästi. Pienessä Linköpingin kaupungissa räjähtää pommi, ja kuusivuotiaat kaksoset saavat surmansa. Onko iskujen takana iso ryhmittymä vai aavistaako Malin oikein, että kohteena oli juuri kaksostyttöjen perhe? Tätä juonikuviota selvitellään lähes viiden sadan sivun verran, ja jaksoin mukana oikein hyvin. Malin Forsin perhe-elämän kuviot ovat tuttuun tapaan ryydittämässä rikostutkintaa, ja sarjan vahvuuksiin kuuluu, että ne on onnistuttu lomittamaan rikosjuoneen erinomaisen hienosti.
Malinin elämän kompastuskivi on suhde alkoholiin, ja sarjan edellinen osa Syyskalma oli aika mustanpuhuva tässä suhteessa. Malin on nyt päässyt katkaisuhoidosta (jonka aikaiset tapahtumat onneksi sivuutetaan kirjoissa), ja koettaa sinnitellä eteenpäin päivä ja hetki kerrallaan. Rankkaa on, mutta silti Kevätkuolema tuntui Malinin kannalta jo siltä, että valon puolelle ollaan kääntymässä. Kirjan loppupuolella Malinia odottaa eräs henkilökohtainen järisyttävä paljastus, joka vain lisäsi entisestään minun mielenkiintoani hänen tulevia vaiheitaan kohtaan. Kyllä on monivivahteinen, hieno päähenkilö näissä Kallentoftin dekkareissa!
Kirjan rikosjuoni osoittautuu kimurantiksi, ja alkuun verkkaisesti edennyt tapahtumavyyhti parantaa otettaan loppua kohden, ja lopulta päädytään nokitusten melkoisen eksoottisten juttujen kanssa. Tähän sarjaan kannattaa tutustua! Kevätkuolema toimii mielestäni itsenäisestikin luettuna, mutta itse olen kokenut antoisaksi sarjan lukemisen ihan alusta alkaen.
"Rakkautta? Ikään kuin se voisi osua kohdalleni nyt. Ja hän tuntee kuinka vatsa kouristuu, musta kylmä rautakoura puristuu sydämen ympärille. Tämä on muuta kuin sukupuolista yksinäisyyttä, hän haluaa lämpimän sylin johon käpertyä, korvat jotka kuuntelevat mitä sanottavaa hänellä on, aivot ja sydämen jotka vastaavat, ovat myötätuntoisia, pitävät hänestä koska hän on se joka on. Minä ehkä kaipaan jotakuta jota rakastaa, Malin ajattelee, mutta sen tunnustaminen itselleni on aivan liian kamalaa.
Keskity, Malin ajattelee. Työhön, heidän käyntiinsä moskeijassa." (s. 67)
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Mons Kallentoft: Vårlik (2010)
Suomennos Arja Gothoni ja Juha Saikkonen
WSOY, 2013
475 sivua
Vielä on sarjasta Viides vuodenaika ja Vesienkelit jäljellä. Malin on hyvä päähenkilö.
VastaaPoistaNuo kaksi viimeistä osaa ovat tiiviisti lukulistallani. :)
PoistaOlen ihastellut usein tämän kirjan kantta, mutta muuten niin kirja kuin kirjailijakin ovat vieraita. Pohjoismainen dekkari ei oikein jaksa innostaa ja erityisesti nykyään niin muodikas lapsiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa välittömän hylkimisreaktion.
VastaaPoistaMinä en oikein pidä tämän kirjan kannesta. Liikaa värien sekamelskaa, ja tuo sukka nyt ei juuri silmää viehätä. :D Mutta sarja on hyvä, ei niin yhteiskunnallinen kuin (minun mielestäni) kaikkein puuduttavimmat ruotsalaisdekkarit. Lapsiin kohdistuva rikos tosin on tässäkin aiheena :(.
Poista