Kirjametron kyydissä: Huimaus - - - Tie
Oulun kaupunginkirjaston sivuille ilmestyi alkukesällä jännittävän näköinen Kirjametro-kartta. Kirjametron reiteillä liikutaan lukemalla, ja reittinsä voi kukin metroilija valita mielenkiintonsa mukaan. Päätin hypätä metroon, ja kesän aikana matkani on edistynyt yhden pysäkinvälin verran. Onnekkaan sattuman kautta pääsin metron kyytiin Kulkurit ja kodittomat -linjan pysäkiltä Huimaus (ehdin lukea kirjan juuri ennen kuin bongasin kirjametron) ja jatkoin sieltä matkaani pysäkille Tie (Cormac McCarthy, WSOY 2008).
McCarthyn tuotanto on etäisesti kiinnostanut minua jo hyvän tovin, ja nyt sain hyvän syyn tarttua kirjaan. Huimaus-pysäkin muut jatkomahdollisuudet olisivat olleet Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset ja Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen. Näistä kaksi ensimmäistä olen jo lukenut (suosittelen erityisesti Sammalkorven kirjaa!), ja Ishiguron kirja jäi minulta aikoinaan kesken ennen viidenkymmenen sivun rajapyykkiä. Minua kutsui siis Tie.
"Kun hän heräsi taas oli yhä pimeää mutta sade oli lakannut. Kaukana laaksossa savunharmaata valoa. Hän nousi ja käveli harjannetta pitkin. Tulenkajo levittyi monen kilometrin matkalle. Hän kyykistyi ja jäi katselemaan sitä. Savun haju tuntui. Hän kostutti sormensa ja nosti sen tuuleen. Kun hän nousi ja kääntyi palatakseen pressu oli valaistu sisältäpäin sillä poika oli herännyt. Pimeyden keskellä sen hauras sini oli kuin viimeisen seikkailun tukikohta maailman laidalla. Mahdottomuuden rajoilla. Niin kuin se olikin." (s. 44)
Enpä muista, milloin viimeksi olisin lukenut näin lohduttoman, kylmän viileään kerrontaan nojaavan romaanin. Tie kertoo jonkin suuren mullistuksen jälkeisestä ajasta, jolloin ainakaan Yhdysvalloissa ei montaa ihmistä ole enää hengissä. Mutta on sentään jokunen, mm. isä ja poika, jotka taivaltavat kohti rannikkoa. He välttelevät niitä harvoja muita ihmisen kaltaisia, kaivelevat tuhkan peittämiä asumuksia ruuanrippeiden toivossa, pinnistelevät vaitonaisesti eteenpäin. Välillä he muistelevat mennyttä, vaikka meidän tuntemamme maailma elää vain isän muistoissa. Mitään suurta selitystä maailmanlopulle ei kirjassa anneta - on vain synkkä, harmaa nykyisyys, pelko, toive selviytymisestä seuraavaan päivään ja muistojen rippeet.
Tie oli omalla tavallaan vaikuttava kirja, ja sen voima minun kohdallani piili juuri siinä, ettei se liiemmin selittänyt kuvaamaansa todellisuuden tilaa tai siihen johtaneita tapahtumia. Kirjan kerronta on pelkistettyä, ja vähemmän on enemmän -sanonta pitää hyvin paikkansa Tien kohdalla. Mies ja hänen poikansa olivat koko ajan tarinan keskiössä, mutta silti he tuntuivat etäisiltä enkä suuremmin päässyt kiintymään heihin kohtaloihinsa. Hyvin heidän taivalluksensa silti kannatteli kirjaa loppua kohti, mutta onneksi kirja ei oltu venytetty yhtään pidemmäksi. Tien lakoninen tyyli oli sen kaltainen, etten olisi jaksanut sitä lukea tiiliskivimittaisena. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.
Kirjametron Kodittomat ja kulkurit -reitin pysäkinväli Huimaus - Tie ei ollut sitä kepeintä ja pirteintä kesälukemista. Pikemminkin kuvailisin reitin alkupäätä menneen ja nykyisyyden välimaastossa utuisesti hapuilevaksi taipaleeksi, ja loppupuoli sujui tulevaisuudessa hitaasti raahustaen, tuhkan peittämien kylien ja metsätaipaleiden halki. Tien päätepysäkillä sentään odotti jonkinlainen pienen pieni valonpilkahdus.
Pysäkinväli tarjosi minulle erilaista luettavaa verrattuna siihen, mitä yleensä luen (vuoden dystopiakiintiöni taisi tulla täyteen Tien myötä). Seuraavaksi aionkin suunnata kohti valoisampia pysäkkejä, sillä luen parhaillaan Monika Fagerholmin suloisen ilmavaa kirjaa Ihanat naiset rannalla. Siitä tarkoitukseni on jatkaa Perheen kesken -linjalla Radleyn perheen pariin.
Tänään kirjametrolla liikutaan myös muissa blogeissa:
Limalepakon kirjablogi ja Tuntematon lukija (Tuulen varjo linjalla Ihme ja lumous)
Eniten minua kiinnostaa tie (Ameriikan raitti linjalla Oi maamme)
Kulttuuri kukoistaa (Parantaja linjalla Murtuneet maailmat)
Hannan kirjokansi - lukuvinkkejä kirjametroon
Yöpöydän kirjat (Yösirkus linjalla Ihme ja lumous)
Kirjametron Kodittomat ja kulkurit -reitin pysäkinväli Huimaus - Tie ei ollut sitä kepeintä ja pirteintä kesälukemista. Pikemminkin kuvailisin reitin alkupäätä menneen ja nykyisyyden välimaastossa utuisesti hapuilevaksi taipaleeksi, ja loppupuoli sujui tulevaisuudessa hitaasti raahustaen, tuhkan peittämien kylien ja metsätaipaleiden halki. Tien päätepysäkillä sentään odotti jonkinlainen pienen pieni valonpilkahdus.
Pysäkinväli tarjosi minulle erilaista luettavaa verrattuna siihen, mitä yleensä luen (vuoden dystopiakiintiöni taisi tulla täyteen Tien myötä). Seuraavaksi aionkin suunnata kohti valoisampia pysäkkejä, sillä luen parhaillaan Monika Fagerholmin suloisen ilmavaa kirjaa Ihanat naiset rannalla. Siitä tarkoitukseni on jatkaa Perheen kesken -linjalla Radleyn perheen pariin.
Tänään kirjametrolla liikutaan myös muissa blogeissa:
Limalepakon kirjablogi ja Tuntematon lukija (Tuulen varjo linjalla Ihme ja lumous)
Eniten minua kiinnostaa tie (Ameriikan raitti linjalla Oi maamme)
Kulttuuri kukoistaa (Parantaja linjalla Murtuneet maailmat)
Hannan kirjokansi - lukuvinkkejä kirjametroon
Yöpöydän kirjat (Yösirkus linjalla Ihme ja lumous)
***
Helmet-haasteessa Tie sopii kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
Goodreads: Tie saa 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Cormac McCarthy: The Road (2006)
Suomennos Kaijamari Sivill
WSOY, 2008
245 sivua
Enpä ollut huomannutkaan tuota Kirjametroa, onpa vinkeä idea. Katsotaan, pääsenkö hyppäämään kyytiin jossain vaiheessa. Onko matkustelulle määräaikaa? En ainakaan huomannut sellaista Oulun kirjaston sivulta.
VastaaPoistaJuu, innostuin metrosta heti kun näin kartan. Kivasti tosi erilaista luettavaa linjoille on saatu kerättyä. En ole huomannut, että metrokartalle olisi jokin määräaika. Eli kaipa kirjametrossa voi liikkua omaan tahtiinsa. Minulla on omana tavoitteena kulkea ainakin muutama pysäkinväli tässä syksyn mittaan.
PoistaTämä on tosi kiva idea Oulun kirjastolta ja lukuvinkkejä on vaikka kuinka. Katsotaan, jatkanko matkaa johonkin suuntaan jossain vaiheessa ihan tietoisesti...
VastaaPoistaNiin ja Tie on aivan huikea romaani, luin sen vuosia sitten. Hyvin voisin lukea uudelleen, se ei yhdestä kerrasta kulu loppuun.
Tie on hieno kirja, mutta minulle riitti yksi lukukerta. :) Dystopiat ovat hieman liian ankeaa luettavaa minulle, mieluummin vietän aikaani enemmän kiinni nykytodellisuudessa.
PoistaYmmärrän suhteesi dystopioihin, minulla on ollut viime aikoina samantyyppinen suhde sotiin: mielenkiintoista ja tärkeää, mutta liiasta tulee huono olo ja paha mieli. Viime aikoina hyviä, minulle mieluisia, kevyesti dystopiahenkisiä teoksia ovat olleet Tiina Laitila-Kälvemarkin Seitsemäs kevät ja Merete Mazzarellan Marraskuu.
VastaaPoistaTämä Kirjametro on loistava idea, toivottavasti se ajaa lukemaan sellaisiakin jotka eivät sitä niin paljon harrasta kuin me :)
Dystopiat ovat jostain syystä vähän liian ankeita minun makuuni :D. Kiitos silti suosituksista, nuo ovatkin minulle ihan uusia kirjoja ja kirjailijoitakin, en ole lukenut heiltä vielä mitään. Kirjametro on mahtava. Jos vain ehdin ja saan aikaiseksi, aion kokeilla mahdollisimman montaa linjaa tässä syksyn/talven aikana.
PoistaLuulen, että aloitin tätä joskus, mutta sitten tajusin nähneeni kirjaan perustuvan (hienon) elokuvan ja päätin, että se riittää tämän dystopian osalta minulle.
VastaaPoistaMinulle taas riitti kirjallinen versio Tiestä. Elokuva kiinnosti sekin joskus, mutta nyt en halua tähän synkkään maailmaan enää palata missään muodossa. :)
PoistaOlen tässä kesän aikana seuraillut kirjametro-ajeluja ja kuulostaa tosi hauskalta konseptilta. Jollei oma lukupinoni olisi niin järkyttävän suuri koko ajan jo ilman metroreittejäkin, voisin hyvinkin osallistua...
VastaaPoistaKirjametron kautta saa kivoja kirjavinkkejä. Minulla olisi seuraavaksi tarkoitus aloittaa Radleyn perhe -kirjaa, jota tuskin olisin hoksannut ottaa lukupinoon ilman Kirjametroa. Aika vinkeältä kirjalta vaikuttaa. :)
Poista