5. heinäkuuta 2017

W. G. Sebald: Huimaus

W. G. Sebaldin Huimaus (Tammi, 2011) löytyi lukuun toukokuun alussa tekemältäni kesäkirjalistalta. Sattumalta kirja on eräs Oulun kaupunginkirjaston Kirjametrokartan pysäkeistä (ai mikä metro? lue lisää täältä), linjalla Kodittomat ja kulkurit. Tarkoituksenani on kulkea ainakin muutama pysäkin väli ennen syksyn kiireitä, ja tältä sumuiselta asemalta on hyvä aloittaa. Seuraavaksi otan metrokartalla suunnan kohti McCarthyn Tie-asemaa, ja toivottavasti viikonlopun lukumaraton (vielä ehtii ilmoittautua mukaan!) kirittää minut maaliin asti.


Jostain merkillisestä syystä aloin lukemaan Sebaldin Huimausta toukokuussa, kun arjessa oli kiireitä ja lukuaikaa vain vähän. Väsyneenä illalla asetuin kirjan ääreen, joka toisinaan venytti keskittymiskykyni äärimmilleen. Sebaldin kirja koostuu neljästä näennäisen erillisestä osasta, joissa kertojan ajatus virtailee sinne tänne, kuljetellen lukijaa keskieurooppalaisissa maisemissa vuodesta 1800 aina nykyhetkeen asti. Kertojan lapsuusmaisemista ja -muistoista hypähdellään sujuvasti eri paikkojen ja alueiden kulttuurihistoriaan.

Juonesta on turha puhua tämän kirjan ja ehkäpä ylipäänsä Sebaldin yhteydessä, joten kirjasta saa eniten irti virkeässä mielentilassa ja avoimin mielin. Toisaalta, kirja saattaa moninaisuutensa ansiosta tarjota erilaista tarttumapintaa erilaisille lukijoille. Mutta olipa lukija millainen hyvänsä, suosittelen tutustumaan kirjaan silloin kun et ole jo valmiiksi puolinukuksissa.

Huimauksen lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan pitäneeni eniten kirjan Italiaan ja erityisesti Venetsiaan sijoittuvasta jaksosta. Kyseessä ei ollut mikään turistirysän kuvaus, vaan tekstistä välittyi kiireettömyyden ja matkalla olon irrallinen tunnelma (ajatukseni taisivatkin olla kirjan lukemisen aikaan edessä häämättävässä kesälomassa). Sebald ripottelee tekstiin näkökulmia paikalliseen historiaan, mutta minä luin nämä pätkät kevyesti ja maalailin mielikuvia italialaisesta kaupunkimaisemasta:

"Tässä kaupungissa saa herätä toisin kuin on muualla tottunut. Päivä näet alkaa hiljaisuudessa, jonka rikkoo vain muutama huuto, jokin metallikaihtimen kolahdus, kyyhkysten siivenlyönnit. Miten usein, minä ajattelen, olenkaan maannut käsivarret niskan alla hotellihuoneessa vaikkapa Wienissä, Frankfurtissa tai Brysselissä ja kuunnellut en suinkaan hiljaisuutta niin kuin täällä vaan täysin hereillä kauhistellut liikenteen pauhua, joka jo tuntikaudet on vyörynyt ylitseni. Tämä siis on nykyajan valtameri, olen silloin aina ajatellut." (s. 61 - 62)

Hienoista Italia-kuvauksista huolimatta kirja jäi kokonaisuudessaan minulle vaisuksi, joten annan sille Goodreadsiin vain kaksi tähteä. Kulttuurihistoriasta kiinnostuneiden kannattaa silti kokeilla, josko Sebald nappaisi.

Goodreads: Huimaus saa 2 tähteä.
Mistä kirja minulle? Huimauksen lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa:
* Huimausta on luettu mm. blogeissa Tarukirja, Luettua, Kirjakuskin kyydissä
Kirjan tietoja:

W. G. Sebald: Schwindel. Gefühle (1990)
Suomennos Oili Suominen
Tammi, 2011 (Keltainen kirjasto nro 421)
240 sivua

6 kommenttia:

  1. Meillä on lukupiirikirjana Sebaldin Saturnuksen renkaat, joten kirjailija kiinnostaa kovin ja on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Juoneton kulttuurihistoria-matka kuulostaa minulle juuri passelilta tyyliltä. Odotan jo, että pääsen aloittamaan Sebaldiin tutustumisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sebald on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Olen lukenut häneltä aiemmin Merkintöjä Korsikasta, ja se oli tyyliltään samanlainen kuin tämä Huimaus mutta paljon lyhyempi. Kirja oikeastaan loppui kesken, mutta se olikin postuumisti julkaistu. Hieman sen innostamana tartuin Huimaukseen, mutta lukuajankohtaa olisin voinut miettiä tarkemmin. :)

      Poista
  2. Tuo niin pitää paikkansa, ettei Sebaldiin pidä tarttua jo valmiiksi puolinukuksissa:) Olen lukenut häneltä mm. "ILMASOTA ja kirjallisuus" (2014) ja "Merkintöjä Korsikasta (2016)" -teokset ja niihin kirjailijan ilmavan, seesteisen ja podiskelevan tyylin ansiosti kovasti tykästynyt. Kiitos teoksen antoisasta esittelystä, menee lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korsika-kirja on minullakin luettuna, ja sen kautta tutustuin Sebaldin kirjoitustyyliin. Vaikkei tämä Huimaus nyt aivan ollut minun kirjani (ehkä huonosti valitun lukuhetken vuoksi), on tosi hienoa että Sebaldia suomennetaan. Todella omaleimainen kirjailija.

      Poista
  3. Tämä pitäisi minunkin lukea. Niin ja tuo kirjametrokartta, olin kokonaan unohtanut sen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vaan kokeilemaan, jos kirja kiinnostaa. :) Metrokartta ei toivottavasti ihan heti katoa kirjaston sivuilta, joten sen parissa kyllä ehtii lukupuuhiin.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...