Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Väkiveriset #1)

Sini Helmisen Kaarnan kätkössä (Myllylahti, 2017) aloittaa uuden neliosaisen nuorten fantasiasarjan Väkiveriset. Kirjan kuvauksessa kerrottiin tapahtumien nivoutuvan kotimaiseen mytologiaan, ja tämä sai minut kiinnostumaan kirjasta. Kaarnan kätkössä olikin mielestäni onnistunut yhdistelmä nuoruuden epävarmuuden kuvausta ja luonnonläheistä seikkailua - ja pikemminkin sen alkua. Sen verran kesken juoni nimittäin jäi, että juuri kun päästiin kunnolla vauhtiin, kirja ehti loppua. Seuraava osa on ehdottomasti lukulistallani!

"Kun mä olin pieni, mä kuvittelin, että ne kuiskii", sanon, melkein sammallellen, sillä jotenkin sanojen sitominen toisiinsa on nyt vaikeampaa, vähemmän merkityksellistä. "Siis puut. Kun tuuli liikuttaa oksia ja niistä tulee toi ääni."

    "Niinhän ne puhuukin", Virve vastaa pehmeästi. "Sun pitää vaan osata kuunnella."

    Virve tarttuu käteeni ja painaa sen vasten puun runkoa. Kaarna tuntuu karhealta ja elävän suonikkaalta sormieni alla.

    "Sulje silmät", Virve kuiskaa. "Ole ihan hiljaa ja tunnustele. Tunnetko sä sen? Kuinka elämä kohisee, kuinka se nauttii auringosta ja kesästä, Se on vanha ja nähnyt monta kesää, myös sellaisia, jotka ei koskaan tulleet." (s. 80 - 81)

Kirjan päähenkilönä on vastikään ylioppilaaksi kirjoittanut Pinja. Kirjoitukset eivät menneet suunnitelmien mukaan, ja nuori nainen hylkää jatko-opintosuunnitelmat ja jää kotiin veltostumaan. Pinjan äiti patistelee tytärtään kaupungin puistohommiin töihin, ja rikkaruohoja kitkiessään Pinja tutustuu Virveen. Virve kääntää Pinjan elämän suunnan, ja saa hänet tutkimaan omaa menneisyyttään ja identiteettiään.

Kaarnan kätkössä ei heti alussa vakuuttanut, sillä Pinjan tuskailu sydänsurujensa ja opintojensa kanssa tuntui tylsältä. Mutta kun Virve astui mukaan kuvioihin, juonikuvio muuttui monta astetta kiinnostavammaksi, ja lopulta päästiin kiinni myös suomalaiseen mytologiaan. Sitä käsiteltiin kirjassa mukavan rempseästi, ja metsänneidot, hiidet ja muut tutut hahmot tuotiin raikkaalla otteella nykyaikaan. Äidin ollessa pois kotoa Pinja juo itsensä humalaan ja juoksentelee alasti ympäri rivarin pihapiiriä yrittäessään manata esi-isän henkeä esille. Ja suloinen prätkäpoika osoittautuikin vähän kuumemmaksi kaveriksi kuin Pinja osasi kuvitella... minä tykkäsin kirjan tunnelmasta, jossa nykyaika sekoittuu menneisiin perinteisiin. Lopputuloksena ei ollut pelkäämäni sekametelisoppa, vaan otettaan koko ajan parantava seikkailu.

Viime viikolla vietettiin pride-viikkoa, ja kirja sopii erinomaisesti myös sen teemaan. Pinjan ja Virven välistä suhdetta kuvataan hienotunteisesti, ja metsänneitojen ominaispiirteiden kautta aihetta lähestytään mainiosti fantasian keinoin.  

Kaarnan kätkössä saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogeissa Yöpöydän kirjat, Lukutoukan kulttuuriblogi ❤, Kirjasähkökäyrä ja Luetaanko tämä?
Kirjan tietoja:
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Kansi: Karin Niemi
Myllylahti, 2017
220 sivua