Oksan hyllyltä

Niputin tähän juttuun pari hiljattain lukemaani lanukirjaa, sillä koetan saada jälleen kerran bloggausjonoani lyhyemmäksi. Valitsin kirjat samaan postaukseen täysin lanu-perusteella, mutta silti niiden teemoissa ja aiheissa on yhteisiä piirteitä: molemmissa käsitellään perhesiteitä, ystävyyttä ja rakkautta. Henkilöasetelmassakin on paljon samaa: perheen ainut lapsi saa uuden kaverin, ja tämä on alkusysäys uudenlaisille kuvioille ja oman identiteetin hahmottamiselle. * Ellen Strömbergin Ei alkua, ei loppua (S & S, 2024)  kiinnosti minua oikeastaan vain sen vuoksi, että hullaannuin täysin Strömbergin  Mehän vaan mennään siitä ohi  -kirjaan. Ei alkua, ei loppua ei valitettavasti yltänyt aivan samalle tasolle, mutta oli "ihan kiva" kirja. Kirjan päähenkilönä on kasiluokkalainen Benjamin, joka kesää kuluu asuntoautossa Pohjanmaalla, arkeologi-isän työreissulle raahattuna. Benjamin tutustuu salaperäisen oloiseen Tristaniin, ja tylsältä vaikuttanut kesänvietto saa yllättäv...

Vuoden ensimmäinen puolisko oli blogissani hiljaista aikaa, vaikka vakaa aikomukseni oli herätellä blogia henkiin. Työkiireet ja muut menot jotenkin pääsivät yllättämään 😒, ja hiljaiselo jatkui, mutta otetaanpa uusi yritys (bloggaamisen ihania puolia: eihän tämä täältä mihinkään katoa!). Kesälomalla on ollut aikaa lukea, ja olen näemmä myös onnistunut kiskomaan itseni takaisin blogin äärelle, joten peli ei ole mielestäni ollenkaan menetetty esimerkiksi tämän vuoden lukuhaasteiden (olen mukana Helmet-haasteessa sekä Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa) saati alkuvuonna laatimani TBR-pinoni suhteen. Varovaisesti olen innostunut myös Kirjakimara-blogin merellisestä Kirjoja ulapalta -haasteesta , jossa on vielä pari kuukautta lukuaikaa.  Jotain sain kuitenkin myös alkuvuonna luettua, ja ajattelin naputella noista "rästissä" olevista kirjoista (lyhyet) arviot - mitä nyt satun kirjoista muistamaan! Onneksi minulla on vielä BookBeatin lahjatilaus voimassa, joten voin käydä sieltä lu...

Jamaica Kincaidilta ilmestyi viime vuonna kaksi suomennosta, ja tänä vuonna on luvassa kirjailijan puutarha-aiheinen muistelmateos . Lucy (S & S, 2023) valikoitui lukupinooni sattumalta, kun bongasin kirjan lähikirjaston hyllystä. Ajattelin kokeilla jotain itselleni uutta kirjailijaa, ja Lucy oli lisäksi miellyttävän lyhyt (paksummat kirjat eivät todellakaan ole olleet minun juttuni viime syksynä). Onkin ollut kivaa huomata, että Kincaid vilahtelee myös muiden blogijutuissa eli kiinnostusta karibialais-amerikkalaista kirjailjaa kohtaan on ilmassa. Lucy on ilmestynyt alkukielisenä vuonna 1990, eli kyseessä on au pair -kokemuksen, vieraan kulttuurin ja yhteiskunnan kohtaamisen kuvaus noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Teksti tuntui silti ajankohtaiselta ja tietyllä tapaa ajattomalta. Sen keskiössä on Lucyn kertojanääni, hänen havaintonsa perheestä ja uudesta ympäristöstään. Minulle jäi Lucystä silti kovin etäinen kuva, ja nimittipä hänen isäntäperheensäkin tyttöä Vierailijaksi. Lu...

Ihanaa huhtikuuta kaikille! Luin viime viikolla loppuun pari kirjaa (Bo Carpelanin Kesän varjot ja Tove Ditlevsenin Aikuisuuden ), ja naputtelin niistä miniarviot tähän juttuun. Saan näillä kirjoilla alulle muutamat lukuhaasteet, joissa onneksi on vielä runsaasti lukuaikaa jäljellä: Jokken kirjanurkan Finlandia-haasteen ja Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaasteen . Molemmat haasteet kurkottelevat hieman vanhempaan kirjallisuuteen, ja tämä tuntuu sopivan minulle oikein mainiosti juuri nyt. Kevään uutuuskatalogit ovat minulla edelleen selaamatta (tosin pääsiäisenä ajattelin tsempata näiden suhteen!) ja huh, syksyn katalogeja tipahtelee jo myös julki... hengästyttää tuo uutuuksien tahti! Taidan himmailla vielä hetken ja lukea vanhempia kirjoa ja omia 😊. * Bo Carpelan: Kesän varjot (Otava 2005, suomennos Oili Suominen) Jokken kirjanurkassa käynnistyi loppuvuodesta Finlandia-voittajien lukuhaaste , ja Bo Carpelanin Kesän varjot löytyi lukupinooni tämän haasteen myötä. Koetan tsempat...

Ellen Strömbergin Mehän vaan mennään siitä ohi (S & S, 2022) oli eräs kirjasyksyni 2022 ilahduttavimpiä kirjoja. Tuskinpa olisin ottanut sitä lukupinooni, ellei kirja olisi päässyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi, sillä en ollut bongannut Strömbergin nuortenkirjaa mistään muualta. Kirjassa kerrotaan Mandasta ja Malinista, ysiluokkalaisista ystävyksistä, jotka pyöräilevät, kaipaavat elämäänsä säpinää, keplottelevat tiensä bileisiin, suunnittelevat suuria tulevaisuuden varalle. Eli elävät tavallisen kuuloista nuoren ihmisen elämää. "Olisi kyllä ihan parasta, jos joku ajattelisi meidän olevan arvoituksellisia ja sitten kiinnostuisi meistä. Kyselisi "keitä noi oikein on?" ja sitten ehkä alkaisi liikkua jotain huhuja meistä. Että me on tehty kaikenlaista." Mehän vaan mennään siitä ohi tavoittaa mielestäni erinomaisen onnistuneesti nuorten naisenalkujen mielenmaailman - sikäli kun pystyn tätä arvioimaan omasta aikuislukijan näkövinkkelistäni. ...

Heipä hei, blogi & lukijat! Syksy ja alkutalvi on mennyt blogin osalta hiljaiseloa viettäessä. Muu elämä on hieman yllättäen vienyt niin paljon energiaa, että blogi ja myös lukupuuhat vain hiipuivat jonnekin taustalle. Onneksi bloggaaminen on miellyttävän joustava harrastus - sen voi aina kaivaa uudestaan esille, kun kirjoitteluinto nostaa päätään ja näppiksen äärelle asettuminen tuntuu kivalta jutulta. Ja koska aika on mitä on, tiedoksi sekin, että koronaa en sentään ole saanut vaivoikseni vaan aivan terveiden kirjoissa syksyä ja talvea on rämmitty eteenpäin. Kop kop. 😊   Vaikka tuntuu, etten ole lukenut juuri mitään, bloggausjonoon on kertynyt jonkin verran kirjoja. Kaikesta ei toki tarvitse kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin niputtaa miniarvioihin niitä, joista on jotain sanottavaa viikkoja tai kuukausia varsinaisen lukemisen jälkeenkin. Kuvan alta löytyy ensimmäinen satsi syksyn satoa, ja lisää on luvassa viimeistään väliviikolla. Koetan laittaa kuluneen vuoden pakettiin s...

Eva Frantzin Tästä pelistä pois (S & S, 2020) on kolmas osa Anna Glad -dekkarisarjaa. Cozy crime -tyyliä ansiokkaasti edustava sarja on noussut pikku hiljaa suosikikseni, ja Tästä pelistä pois on mielestäni paras tähän asti ilmestyneistä osista. Ja ne aiemmatkin ovat olleet tosi hyviä 😊! Tässä uusimmassa kirjassa tykkäsin erityisen paljon Annan henkilökohtaisen elämän käänteistä, ja ihmissuhteiden kuvaus ylipäänsä sai sivut kääntymään vauhdikkaasti. Pikkukaupunkimiljööseen on tällä kertaa saatu upotettua useampikin rikosjuoni: lastenvaunuista löytyy ylimääräinen pikkuvauva, pyörätiehanketta kiihkeästi vastustanut vanha mies katoaa ja hänen talossaan on outoja verijälkiä. Lisäksi paikkakunnelle paluumuuton tehnyt NHL-kiekkotähti aiheuttaa sekavalla käytöksellään kummastusta ja tunnemyrskyjä lähipiirissään. Kun tähän lisätään viimeisillään raskaana oleva Anna ja tämän Tomas-rakas, ei kirjasta tapahtumia puutu.  "- Terve, Jan-Anders. Sinäkö soitit?  - Minä. En ole varma, t...

Bloggausjonon purku jatkuu tässä jutussa kolmella kirjalla, joista löytyy sen verran scifi-piirteitä, että pääsen osallistumaan niillä Scifi-haasteeseen . Mukana on pari YA-romaania ja yksi hieman nuoremmille lukijoille suunnattu kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Kaikki kolme kirjaa ovat sellaisia, ettei minun mielestäni tarvitse olla mikään scifi-fani, jotta näistä pitää. Scifi on nimittäin minullekin tosi vieras genre, mutta näissä kirjoissa genren kynnys on hyvin matalalla. Vuokko Hurme: Kiepaus (S & S, 2017) (Huimaa #1) Kiepaus kertoo Kardumin kaupungista, jossa painovoiman muutos on keikauttanut maailman nurinniskoin. Kiepauksesta hengissä selvinneet ovat oppineet elämään uuden maailman ehdoilla, vaikka kaikki on aivan toisin kuin ennen: talojen välillä liikutaan vaijereilla (kun ikää on kertynyt tarpeeksi, sillä eihän sovi pudota alapuoliselle taivaalle), kulutukseen perustuva elämäntyyli on jokin menneisyyden oudolta kuulostava juttu ja ruuaksi kelpaavat hyöntei...

Kate Atkinsonin Liian kirkas taivas (S & S, 2019) on Jackson Brodie -sarjan viides osa. Oma historiani rikoksia ratkovan yksityisetsivä-Brodien seurassa on vaihteleva. Sarjan avausosa Ihan tavallisena päivänä ei minuun iskenyt, ja muistan ihmetelleeni, miksi Atkinsonista niin kohistaan. Palasin silti Jackson Brodien tutkimusten pariin sarjan kolmannessa osassa Eikö vieläkään hyviä uutisia? , ja se kolahti, isosti. Tykkäsin kirjan henkilögalleriasta, ja itse asiassa eräs tuon kirjan kiinnostavista tyypeistä on mukana Liian kirkkaassa taivaassa . Tämä onkin iso syy siihen, että Liian kirkas taivas päätyi lukupinooni.  Ja niinhän siinä kävi, että Liian kirkas taivas oli vuodenvaihteeni kirjallinen tähti, jonka parissa viihdyin mainiosti ja kirjan omalaatuinen huumorikin osui ja upposi. Kirjassa ei nyhrätä yhden rikosjutun ympärillä (tai siltä ainakin ensi alkuun näyttää...), vaan juonilankoja polveilee ristiin rastiin. Jännäsin, saako pirteä, jakkupuvussa poliisinhommia t...

Ulla Donnerin uusimmalla sarjakuvalla on räväkkä nimi: Sontaa (S & S, 2019), julistaa etukansi. No, elämä on - ainakin joskus, voin todeta sarjakuvan luettuani 😄. Sontaa -albumissa sukelletaan urbaanin (työ)elämän keskiöön, sen kipupisteisiin ja arkeen, johon kuuluu nokkelaa sanailua työkaverien kesken, asioiden tiedostamista, feminismiä, after work -hengailua yms. coolia toimintaa. Tähän kaikkeen ja ehkä vähän muuhunkin pureudutaan Dream Hackers -mainostoimiston työntekijöiden kautta, joille livautetaan heti albumin alkusivuille uutinen mahdollisesti uhkaavista potkuista. Mutta hei, sitä ennen kaikki puhaltamaan yhteen hiileen, pitää saada ensimmäisen perunaproteiinipohjaisen makkaran eli Pekkaran kampanja valmiiksi! Let's do this! Siis mitä häh, onko kaikki vaan sontaa vai kannattiko tämän takia todellakin uurastaa ne viisi (+n) vuotta yliopistolla...? Tykkäsin Donnerin piirrosjäljestä tosi paljon. Olin jo parin aukeaman jälkeen sitä mieltä, että huh sentään, upean n...

Eva Frantzin Anna Glad -dekkarisarja on ollut kovasti minun makuuni, joten kiinnostuin myös hänen nuorille lukijoille suunnatusta jännityskirjastaan Osasto 23 (S & S, 2019). Kirjan päähenkilönä on  keuhotautiin sairastunut Stiina-tyttö, joka pääsee yllättäen Vadelmarinteen parantolaan tohtori Hagmanin potilaaksi. Parantolassa vaan ei olekaan aivan sellaista kuin hän oli kuvitellut... mitä tohtori tekee vuosia sitten sattuneen tulipalon tuhoamalla osastolla? Miksei kukaan kotiväestä vastaa Stiinan kirjeisiin? Ja mitä salaperäinen Ruben-poika tietää parantolan tapahtumista? Muun muassa näiden kysymysten ympärille kieputetaan asteittain tihenevää juonta, joka päätyy lopulta aika dramaattiseen kohtaukseen. "En ikinä unohda ensimmäistä kertaa, kun näin Vadelmarinteen parantolan. Olin kai nukahtanut, sillä havahduin automobiilin kääntyessä äkkiä pienemmälle tielle.     Nyt ajoimme suurten, vanhojen puiden reunustamaa puistokujaa. Ne olivat kai tammia. Sitten ohi...

Rachel Cuskista on ainakin kirjablogeissa kohistu viime vuonna ja nyt keväällä jonkin verran, ja minäkin kiinnostuin hänen kirjoistaan lopulta niin paljon, että varasin Siirtymän (S & S, 2019). Muita varaajia on jonoksi asti, joten kirja tuli luettua viikonloppuna pikavauhtia. Siirtymä on itse asiassa jonkinlaista jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Ääriviivat -romaanille. En ole kyseistä kirjaa lukenut mutta enpä kokenut tämän haittaavan Siirtymän lukemista, sillä kirjan takakansi kertoi tiiviisti romaanin lähtökohdat: kirjan kertoja Faye muuttaa avioeronsa jälkeen Lontooseen ja koettaa sopeutua uuteen arkeen, johon kuuluu mm. remonttihommia, jaettua lapsiarkea ex-miehen kanssa ja kirjailijaelämää. Tästä tilannekatsauksesta oli hyvä aloittaa lukeminen. "Minä kun luulin, että sinulla on sujunut kaikki kuin tanssi", Gerard sanoi hitaasti. "Luulin, että elät täydellistä elämää. Kun jätit minut", hän sanoi, "olin kaikkein surullisin siitä, että annoit rakk...

Eva Frantzin mainio Anna Glad -dekkarisarja on edennyt toiseen osaansa. Kuuntelin sarjan avausosan Sininen huvila äänikirjana , mutta Kahdeksas neito (S & S, 2018) sattui eteeni e-kirjana. Voin silti suositella myös ääniversiota, sillä Anna Saksman jatkaa sarjan lukijana ja ensimmäisen osan perusteella hänen miellyttävä äänensä sopii loistavasti Anna Glad-kirjojen tunnelmaan. Kahdeksas neito sijoittuu samaan nimeltä mainitsemattomaan pikkukaupunkiin, jossa oltiin sarjan avausosassakin. Poliisina työskentelevälle Annalle on tullut uusi työkaveri, pirteä ja aikaansaava Märta, joka oli mielestäni erinomainen lisä sarjan henkilögalleriaan. Kirjan rikos on astetta hyytävämpi kuin sarjan avausosassa. Heti kirjan alkusivuilla avannosta löytyy hukkunut uimari, ja hänen kuolemaansa selvitellessään Anna ja Märta ajautuvat tekemisiin paikallisen kansanopiston väen kanssa, sillä hukkunut opetti opistolla valokuvausta. Vähitellen opiston menneisyydestä alkaa tihkua synkkiä tietoja. S...

Syksyn aikana olen kuunnellut pari äänikirjaa, ja kun minulla tuntuu nyt olevan aikaa vain lyhyisiin pikabloggauksiin, tarjoilen molempien kirjojen kuuntelukommentit tässä samassa jutussa. Eva Frantzin Sininen huvila (S & S, 2017) oli tosi positiivinen kuunteluyllätys. Olen kuunnellut aika vähän Anna Saksmanin lukemia kirjoja, mutta nyt tykästyin toden teolla hänen pehmeään, sopivan ilmeikkääseen ääneensä. Se sopi mainiosti Sinisen huvilan cozy crime -tyyliseen rikosjuoneen, jossa selviteltiin pienellä paikkakunnalla tapahtunutta sisustus- ja life style -bloggaaja Beccan murhayritystä. Rikosjuoni ei ollut kovinkaan vetävä (kerrankin arvasin tekijän hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua!), mutta henkilökuvaus oli mielestäni tämän kirjan vahvuus. Kirjabloggaajaelämä ei liiku aivan samoissa sfääreissä kuin sisustusbloggaaminen, mutta kyllä Sinisen huvilan sivuilta saattoi silti tunnistaa bloggaaja-arkeen kuuluvia juttuja. Mm. asetelmien virittely kotiin tuntui hupaisan tutu...

Sarah Crossanin Yksi (S & S, 2018) oli lukukesäni suurin yllättäjä. En ollut edes ajatellut lukevani kirjaa, sillä kun runot eivät maistu niin jokin sellainen kuin "säeromaani" kuulosti tosi oudolta. Jaa mikä säeromaani? Hesarin artikkeli valaisee asiaa: "Säeromaanissa teksti jaetaan säkeisiin runon tapaan. Kirjoittajan fokus on jäntevässä kerronnassa, mutta ilman perinteisen nuortenromaanin juonivetoisuutta. Sisäiset tapahtumat ja mielenliikkeet ovat keskiössä." Crossanin kirja päätyi lukupinooni, kun lähikirjaston tuttu kirjastonhoitaja antoi sen käteeni ja sanoi "luepa tämä!". Olin epäileväinen mutta otin kuitenkin kirjan - ja olipas mahtava lukuvinkki, isot kiitokset! Kesti jokusen viikon ennen kuin noudatin kehotusta, mutta sitten hups heijaa, lukea hurautin Yhden yhden illan aikana ja viimeisellä sivulla oli pakko kaivaa nessut esiin. Yksi on ehdottomasti oman lukuvuoteni tähän asti koskettavin ja liikuttavin ja sympaattisin kirja 💖. Y...