Miniarvioita syksyn luetuista kirjoista, osa 1

Heipä hei, blogi & lukijat! Syksy ja alkutalvi on mennyt blogin osalta hiljaiseloa viettäessä. Muu elämä on hieman yllättäen vienyt niin paljon energiaa, että blogi ja myös lukupuuhat vain hiipuivat jonnekin taustalle. Onneksi bloggaaminen on miellyttävän joustava harrastus - sen voi aina kaivaa uudestaan esille, kun kirjoitteluinto nostaa päätään ja näppiksen äärelle asettuminen tuntuu kivalta jutulta. Ja koska aika on mitä on, tiedoksi sekin, että koronaa en sentään ole saanut vaivoikseni vaan aivan terveiden kirjoissa syksyä ja talvea on rämmitty eteenpäin. Kop kop. 😊

 

Vaikka tuntuu, etten ole lukenut juuri mitään, bloggausjonoon on kertynyt jonkin verran kirjoja. Kaikesta ei toki tarvitse kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin niputtaa miniarvioihin niitä, joista on jotain sanottavaa viikkoja tai kuukausia varsinaisen lukemisen jälkeenkin. Kuvan alta löytyy ensimmäinen satsi syksyn satoa, ja lisää on luvassa viimeistään väliviikolla. Koetan laittaa kuluneen vuoden pakettiin sekä luettujen että lukuhaasteiden osalta ennen vuoden vaihdetta, jotta uusi vuosi  (kääk! viikon päästä ollaan jo vuodessa 2022!!!) pääsee alkamaan ns. puhtaalta pöydältä.

Photo by Elisa H on Unsplash

 

Naiose Dolan (suom. Oona Nyström): Jänniä aikoja (Exciting times, Otava 2020)

Viiden tähden petollisen kepeä ihmissuhdekeitos. Hongkongissa englantia opettava Ava häilyy epämääräisessä suhteessa investointipankkiirina työskentelevään Julianiin, jota ei sitoutuminen juuri kiinnostele. Avan tunne-elämää sekoittaa myös vetovoimainen Edith. Parikymppisten elämäntuska ja haahuilu hymyilytti ja riemastutti, vaikka välillä teki mieli lähinnä puistella päätä nuorten touhuille. Tykkäsin kirjan glamour- ja bilehilehenkisyyteen kallellaan olevasta yleistunnelmasta, ja kaiken kaikkiaan Jänniä aikoja on mielestäni erittäin onnistunut ja viihdyttävä nykyromaani.

"Oli todellinen onni, että Edith ehti lähteä ennen kuin aloin hautoa päässäni eksistentiaalisia kysymyksiä. Sanoin itselleni: Tämän takia sinä olet sinkku. Tällä tavalla sitä voi harrastaa seksiä kahden ihmisen kanssa, olla kertomatta kummallekaan toisesta, asua yhdessä toisen kanssa ja edelleen pysyä sinkkuna."

Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogeissa Todella vaiheessa, Kirjaluotsi

Mistä kirja minulle? Oma ostos 

Goodreads: 5 tähteä

 

Tove Ditlevsen (suom. Katriina Huttunen): Lapsuus (S&S, 2021)

Ditlevsenin kirja ilmestyi alkujaan vuonna 1967, ja autofiktiivinen, kertojansa lapuusvuosia kuvaileva teos on vaikuttanut olevan pienoinen hittikirja kirjabloggaajien keskuudessa. Sen vuoksi minäkin otin sen lukuun, mutta petyin sitten melkoisesti, kun en laisinkaan saanut kiinni siitä, miksi kirja on ollut meillä niin suosittu. 

 

Lapsuuskuvaukset voivat parhaimmillaan olla todella kiehtovaa luettavaa, mutta jokin Lapsuudessa aiheutti sen, että päädyin antamaan kirjalle vain kaksi tähteä Goodreadsiin. Tanskalainen ajankuva toki oli plussaa kirjalle, ja pidin myös loppupuolen teinivuosien kuvauksesta. Saattoi silti olla, ettei kirjan kaunis kerronta oikein istunut siihen mielikuvaan, jonka sain tekstin nuoresta tytöstä, ja tämän vuoksi lopputuloksena oli vaisu lukuelämys. Lapsuus on trilogian avausosa, mutta tuskinpa jatkan sarjan parissa.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mitä luimme kerran, Marjatan kirjat ja mietteet

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan BookBeatista

Goodreads: 2 tähteä 

 

Heikka Harma, Tuula Kousa: Hector  - Asfalttihippi (Otava, 2017; lukija Ville Tiihonen)

Hectorin muistelmakirja keskittyy hänen uransa alkuaikoihin. Olen tainnut kliksutella Ville Tiihosen lukeman äänikirjan alemyynnistä itselleni aivan heräteostona, sillä en ole koskaan ollut mikään suuri Hector-fani. Hänellä on muutamia aivan huippuja biisejä ja sanoituksia ja hieno, persoonallinen ääni, mutta siinäpä se. 

Kirja kuunnellessani huomasin, miten vähän tiesinkään Heikki Harman "oikeasta" elämästä. Harma osaa kertoa vaiheistaan kiinnostavasti, ja Asfalttihippi tarjoilee eläväistä ajankuvaa stadilaisesta elämänmenosta. Harma lukee itse kirjansa alkusanat, ja vaikka Tiihonen kuuluu suosikkilukijoihini, petyin kun hän pääsi ääneen. Harman ääni ja lukutyyli olisi nimittäin sopinut erinomaisesti varsinaiseen kirjaankin! Minulta kesti yllättävän pitkään päästä yli tästä seikasta, ja saada sovitettua Tiihosen lukema teksti Hector-mielikuviin. 

Goodreadsiin Asfalttihippi saa kolme tähteä. Muistelmateoksena kirja on aika perinteinen, kronologisesti etenevä ja sujuvasti kirjoitettu.

Mistä kirja minulle? Oma äänikirjaostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka , Satunnainen lukija

Goodreads: 3 tähteä