Oksan hyllyltä

Vuosi 2016 painuu pian unholaan. Vuosikoosteita ilmestyy parhaillaan monessa blogissa, ja minäkin intouduin tekemään pienen koosteen blogini kirjavuodesta: Goodreadsin tilastojen valossa kulunut vuoteni oli Harry Potter -painotteinen. Osallistuin kesän lopussa Harry Potter -teemaiselle lukumaratonille (oli hauskaa, kiitos emännälle järjestämisestä!), ja ko. viikon aikana lukemistani neljästä Potter-kirjasta peräti kolme on noussut Goodreadsin koostamaan vuositilastoon: Harry Potterit ovat mukavaa luettavaa, mutta sarjan innokkaimmat fanit löytyvät muista blogeista. Onkin hassua katsella Goodreadsin tuottamaa tilastodataa, mutta toisaalta, enpä ole tullut lukeneeksi pidempää kirjaa kuin Feeniksin kilta ja näköjään Potterit ovat edelleen paljon luettuja ja korkeita tähtimääriä saavia kirjoja. Vuoden aikana osallistuin (taas) useaan lukuhaasteeseen, ja niistä mieleeni jäi erityisesti Orfeuksen kääntöpiiri -blogin emännöimä Hämärän jälkeen -kauhuhaaste . Hyppäsin oudon...

Bloggaajan uusi vuosi pärähtää käyntiin lukumaratonilla! Päätin hypätä mukaan Klassikkojen lumoissa -blogin ideoimaan lukumaratonviikkoon , joka on ensi viikolla. Koko viikkoa ei ole tarkoitus lukea putkeen, vaan viikon aikana voi vetäistä normaalin 24 h lukumaratonin itselleen sopivana ajankohtana. Minulla koittaa paluu työarkeen tiistaina, joten lukumaraton heti uuden vuoden alkajaisiksi tuntuu sopivalta tavalta juhlistaa loman loppumista. Tarkoitukseni on siis aloitella lukumaraton sunnuntaina 1.1.2017 iltapäivällä ja jatkaa lukemista maanantai-iltapäivään. Edellisestä lukumaratonistani on jo aikaa lähes puoli vuotta, sillä osallistuin kesän päätteeksi Harry Potter -teemaiselle lukumaratonille. Ilmankos tuntuu, että innostusta maratoonaukseen on niin, että oli heti pakko laittaa lukupinosuunnitelmat julki. 😅 Alla olevilla kirjapinolla aion sunnuntaina lähteä liikkeelle. Valinnanvaraa on, ja pahoin pelkään, että maratonin tuloksena on vain iso määrä kesken olevia kirjoja....

Eräässä Goodreadsin ryhmässä haastettiin lukemaan 16 kotimaista kirjaa vuoden 2016 aikana. Määrä tuli minulla täyteen jo keväällä, mutta pidin kirjaa lukemistani kotimaisista koko vuoden ajan. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen jää minulla helposti käännöskirjojen jalkoihin, ja olin utelias sen suhteen, millaisissa lukumäärissä liikun kotimaisen puolella.  Vuonna 2016 luin kotimaisia hieman yli 50 kappaletta , joskin osa näistä on kuunneltuja äänikirjoja. Määrä on samoissa lukemissa vuoden 2015 tilanteeni kanssa (pidin nimittäin yllä vastaavanlaista listaa myös silloin). Luulen, että tämän isompiin lukemiin en tule pääsemään ilman erityisen suuria lukuponnistuksia, ja siihen taas en taida olla valmis. Maailmalta tuleva kirjallisuus houkuttaa liikaa! Olen silti tyytyväinen tähänkin määrään, sillä mututuntumani mukaan luen nykyään enemmän kotimaista kuin ennen blogiaikaani. Aivan kaikista kirjoista en innostunut kirjoittamaan blogijuttua. Blogijuttujen ulkopuolelle jäi mm...

Vuoden 2016 Helmet-lukuhaaste on minun osaltani ohi. Vielä olisi muutama päivä lukuaikaa, mutta tyydyn tilanteeseen 42/50 luettua kirjaa. Osallistuin haasteeseen myös viime vuonna, ja silloin pääsin 40/50 luettuun kirjaan, joten suuntani on nousujohteinen.  Lähdin tämän vuoden haasteeseen ilman varsinaista tavoitetta, mutta ajattelin, että jo 30 luettua kirjaa olisi todella hyvä saavutus. Osa listan kohdista tuntui ennakolta vaikeilta, ja juuri näitä hankalia kohtia sitten jäikin ilman kirjaa. Marilyn Monroe tai Picasso eivät kävelleet vastaan yhdenkään kirjan sivulla, ja samoin ruuasta kertova kirja jäi lukematta. Myönnän, etten kovin kiivaasti etsinyt kirjoja haasteen kohtiin, vaan haasteen kirjalista täyttyi kun sopiva kirja sattui tulemaan vastaan.  Hauskin haastekohta oli ehdottomasti 'kirjassa on myrsky'. Bongailin myrskyjä kirjoista pitkin vuotta, ja nyt harmittaa, kun en tullut kirjoittaneeksi niitä ylös. Myrskyt tuovat säpinää yllättävän moneen kirjaan! ...

Niputin tähän juttuun viimeiset kirjani tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen . En saa aivan kaikkia kohtia täyteen, mutta Kirjasammon täky -kohtaan löytyi Majgull Axelssonin Huhtikuun noita (WSOY, 2012) ja J. M. Coetzeen Poikavuodet (Otava, 1999) puolestaan sopii afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja -kohtaan. Majgull Axelsson: Huhtikuun noita Lukukokemukseni alkuvaihe oli siinä mielessä erikoinen, että luulin alkavani lukea dekkaria. Jostain syystä olin muodostanut mielikuvan, että rikosten äärellä ollaan ja odottelin pitkät tovit, millainen murhamysteeri kirjaan kehittyy. Ei kehittynyt minkäänlaista, mutta onneksi Huhtikuun noita oli hyvä kirja ilman sitäkin. Kirja kertoo neljän lapsen kasvutarinan takaumien ja vuorottelevien kertojaäänien avulla. Lapsista kolme on varttunut aikuiseksi adoptiolapsena, tietämättömänä perheen äidin kasvatuslaitokseen hylkäämästä Desiréestä. Desiréellä on vammaisuudestaan huolimatta merkillisiä kykyjä, jotka tuovat oman maagisen lis...

Jouluinen viikonloppu alkaa kääntyä loppusuoralle, ja bloggaaja on rentoutunut hyvän seuran, ruuan ja kirjojen parissa. Jouluni on sujunut leppoisissa merkeissä, ja joulumieltäni kohotti osaltaan se, että eilen saatiin myös tänne Ouluun pikkuisen lisää lunta. Paljon sitä ei ole vieläkään, mutta ainakin maa on lähes kauttaaltaan valkoinen.  Lukupinostani on viikonlopun aikaan löytynyt - yllätys, yllätys - scifiä, sillä innostuin kokeilemaan Jack Campbellin uutuuskirjaa Taipumaton (Jalava, 2016), joka aloittaa Kadonnut laivasto -nimisen sarjan. Siinä syväjäädytyksestä herännyt Jack Geary pelastaa Allianssin laivaston ja ehkä koko maailman(kaikkeuden)? En yleensä ole scifin lukija, mutta niin vain olen pikkuisen koukuttunut Gearyn seikkailuihin avaruuden syövereissä. Osaltaan kyse lienee uutuudenviehätyksestä, sillä luettuani kirjaa noin 250 sivua minusta on edelleen hauskaa, kun Gearyn laivosto etenee hyppykohtien kautta avaruudessa eteenpäin, ja Geary itse seuraa ympäröiviä ta...

Vuosi lähenee loppuaan, ja moni lukuhaaste päättyy vuodenvaihteessa. Niputin tähän postaukseen neljän lukuhaasteen koosteet. Mukana on myös yksi tammikuun lopussa päättyvä haaste, mutta se on samassa tilassa kuin joulukuussa päättyvät haasteet eli usko enää lukevani siihen lisää kirjoja. On siis loppumietteiden aika: ** Kirjaherbario -lukuhaaste ** Sheferijm -blogin Ainon aloittamassa haasteessa kerättiin kasvistoa kirjojen nimien kautta. Biologia oli kouluaikoina suosikkilistani häntäpäässä (eikä meillä onneksi koskaan kerätty kasvistoa), mutta asetin omaksi tavoitteekseni kymmenen kasvia. Pääsin seitsemään, joten aika mukavastihan haaste meni: Agatha Christie: Neiti Lemon erehtyy ( Citrus limon) Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (Urtica dioica) John Galsworthy: Omenapuu   (Malus) Abbas Khider: Kirje munakoisotasavaltaan (Solanum melongena) Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot   (Bellis perennis) Liisa Nevalainen: Ruusunpunaiset silmälasit   (Rosa) Kari...

Nele Neuhausin dekkaripaksukainen Lumikin on kuoltava (WSOY, 2016) on jäänyt kuluneen vuoden blogijutuista mieleeni. Kirjan paksuus ja varausjonot ovat pitäneet minut Lumikista loitolla syksyn mittaan, mutta viime viikolla nappasin kirjan lähikirjaston varaushyllystä mukaani. Olen lukenut tänä syksynä ja alkutalvena todella vähän dekkareita, ja ilmeisesti dekkarihammasta kolotti jo aika lailla, niin innoissani tartuin kirjaan. Vetävä tapaus, myönnetään! Kirja kuuluu dekkarisarjaan, jossa päähenkilöinä ovat poliisit Pia Kirchhoff ja Oliver von Bodenstein. Heidän yksityiselämäänsä käsitellään jonkin verran Lumikki -kirjassa, mutta mielestäni kirjan lukeminen ei kärsinyt lainkaan siitä, että sarjaan hypättiin mukaan kesken kaiken. Eli toisin sanoa, Pia ja Oliver eivät henkilöinä tehneet niin suurta vaikutusta, että olisin tuntenut tarvetta tietää heidän elämästään yhtään enempää kuin Lumikki -kirjan tarjoamat pakolliset parisuhdekiemurat. Lumikin on kuoltava -kirjan rikosjuon...

Jouluinen kuvahaaste Kirjakuva päivässä on edennyt jo yli puolenvälin. Osallistun haasteeseen Twitter-tilini kautta. Haasteen aiheet ovat: Kooste päivistä 1 - 8 löytyy täältä , ja alla on kooste päivien 9 - 18 kuvista: 9. päivä: Nostalginen lastenkirja L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö -sarja ei kenties ole lastenkirjasarja mutta nostalgiaa tässä tyttökirjaklassikossa riittää. Uuden kuun Emilia oli minulle tärkeää seuraa tyttövuosina, ja hankin alkusyksystä sarjan divareista omaan hyllyyni. Maija Karman kansikuva tuo paljon muistoja mieleen. 10. päivä: Lukuhetki Lukuhetkien seurana minulla on usein kuppi teetä. Pipareita tai muuta naposteltavaa en yleensä syö lukuhetkinä, mutta pitihän kuvaan saada hieman joulufiilistä. 😊 Lukuhetken kirjana on Kerstin Gierin Liitto . 11. päivä: Askartelu- tai käsityökirja Haasteen toistaiseksi hankalin aihe. En harrasta käsitöitä tai askartelua, joten eipä niihin liittyviä kirjojakaan ole kotosalla (ja tuntui hassulta...

Lueskelin marras-joulukuun aikana loppuun Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian. Sarjaa voi kuvata hyväntuuliseksi nuorisohömpäksi, joten turha tiukkapipoisuus on syytä jättää pois lukuhetkistä. Siksi kai sarja sopikin loppuvuoden lukemistooni mainiosti: iltaisin en suinkaan ole kaivannut sukellusta syvällisiin teemoihin, vaan usein on ollut mukava heittää aivot lepoasentoon kevyen viihteen avulla. Siihen tarkoitukseen Gierin pirteä sarja on ollut täsmälääke. Luettuani sarjan viime viikonloppuna loppuun on todettava, että minun on vaikea hahmottaa suuria eroja osien välillä. Tuntuu, että olen kulkenut kolme osaa uniovia aukoen Livin ja kumppanien seurassa, ja välillä ollaan piipahdettu todelliseen maailmaan: kouluun, bileisiin ja valmistelemaan Livin äidin häitä. Kaikenlaisia herkkuja on myös popsittu, siitä on perheen "lastenhoitaja" Lottie pitänyt huolen. Hyvä ruoka vie huolet pois tai ainakin helpottaa oloa, tuumii Lottie. Tarinan suurta punaista lankaa on sen ...

Goodreadsin lukuisiin hyviin puoliin kuuluu, että siellä on lukuhaasteita. Niistä on suorastaan runsaudenpulaa. Tänä vuonna osallistuin vain yhteen haasteeseen, joka tuntui alkuvuodesta sopivan yksinkertaiselta toteuttaa: Every Year -niminen haaste pyöri täällä , ja haasteen ideana oli valita jokin aikajakso, jonka jokaiselta vuodelta luettiin yksi kirja. Sain haasteen juuri päätökseen, ja päätin kirjoittaa pienen koosteen siitä myös tänne blogin puolelle. Osallistuin haasteeseen siis tuolla linkkaamassani Goodreadsin ryhmässä (jonne muuten kannattaa liittyä, jos tuntuu että ryhmän haasteissa on jotain kiinnostavaa).  Päädyin valitsemaan 35 vuoden pätkän eli vuodet 2016 - 1982. Nyt ajatellen vähempikin olisi riittänyt, mutta toisaalta, haaste eteni yllättävän pitkälle omalla painollaan. Luen aina jonkin verran myös vanhempaa kirjallisuutta, joten osumia kertyi helposti myös ennen vuotta 2000 julkaistuihin kirjoihin.  Kaksi eniten etsintätyötä tuottanutta vuotta olivat...

Ompun novellihaaste on innostanut minut tutkimaan kirjaston novellitarjontaa, ja sieltähän löytyy monenmoista. Théophile Gautier (1811 - 1872) oli minulle aivan outo kirjallisuuden historian nimi, mutta Vereviä kertomuksia (Faros, 2014) kuulosti jo nimensä perusteella tutustumisen arvoiselta. H. K. Riikosen laatima esipuhe valotti kirjailijan taustoja, ja myös kirjan tyylilajia, joka on ranskalaisittain conte : "Siinä missä muilla kielialueilla puhutaan esimerkiksi kertomuksesta (saksalaisten Erzählung) tai novelleista, Ranskassa on käytössä sana conte. Sana on tarkoittanut juoneltaan tiivistä kertomusta, jossa usein on mukana leikittelevä tai mielikuvituksellinen ote. Mutta tapauksesta riippuen se voidaan kääntää milloin tarinaksi, milloin saduksi tai novelliksi. Usein sana on voinut saada jonkin täsmentävän määreen, kuten conte fantastique tai conte drolatique. [...] Théophile Gautier'n Contes humoriques, humoristisia tarinoita, kuuluu tekijänsä varhaisempaan tuotant...