Jouluviikonlopun tunnelmia

Jouluinen viikonloppu alkaa kääntyä loppusuoralle, ja bloggaaja on rentoutunut hyvän seuran, ruuan ja kirjojen parissa. Jouluni on sujunut leppoisissa merkeissä, ja joulumieltäni kohotti osaltaan se, että eilen saatiin myös tänne Ouluun pikkuisen lisää lunta. Paljon sitä ei ole vieläkään, mutta ainakin maa on lähes kauttaaltaan valkoinen. 

Lukupinostani on viikonlopun aikaan löytynyt - yllätys, yllätys - scifiä, sillä innostuin kokeilemaan Jack Campbellin uutuuskirjaa Taipumaton (Jalava, 2016), joka aloittaa Kadonnut laivasto -nimisen sarjan. Siinä syväjäädytyksestä herännyt Jack Geary pelastaa Allianssin laivaston ja ehkä koko maailman(kaikkeuden)? En yleensä ole scifin lukija, mutta niin vain olen pikkuisen koukuttunut Gearyn seikkailuihin avaruuden syövereissä. Osaltaan kyse lienee uutuudenviehätyksestä, sillä luettuani kirjaa noin 250 sivua minusta on edelleen hauskaa, kun Gearyn laivosto etenee hyppykohtien kautta avaruudessa eteenpäin, ja Geary itse seuraa ympäröiviä tapahtumia aluksestaan valominuuttien viiveellä.

Toinen scifiksi jollain tapaa luokiteltava kirja löytyi omalta TBR-listaltani. Iain Banksin lähes 600-sivuinen Siirtymä (Gummerus, 2013) on viehättänyt minua outoudellaan. Ensimmäiset sata sivua olin aika hukassa, mitä kirjassa tapahtuu, eikä juoni etene päätä huimaavalla vauhdilla vielä 200 sivun kohdallakaan mutta jotain selvyyttä tapahtumiin ja henkilöiden suhteisiin on sentään saatu. Haluan palavasti tietää miten kaikille siirtyjille ja mm. merkilliselle potilas nro 8262:lle käy, ja silloin ei haittaa, vaikka kirja avautuu hitaasti.

Scifi-seikkailijeni vastapainoksi valitsin lukupinooni tutun ja turvallisen Tove Janssonin Taikatalven, jonka olen lukenut jo ennen blogiaikaani. Taikatalvessa on edelleen taikaa, ja tämä talvikirjojen suosikkini kestää uusintalukuja loputtomasti (jos jollakulla on Taikatalvi lukematta, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!). En taida viitsiä kirjoittaa omaa blogijuttua kirjasta, mutta sen sijaan valitsin tähän juttuun muutamia lainauksia Taikatalvesta. Alla olevat kuvat olen napannut tänään Nallikariin suuntautuneelta päiväkävelyltä. Valoa ei ollut kovin paljon, ja kännykkäkamerani teki kuvista melkoisen sinisävyisiä. Olkoon se joulun taikaa. :)

***

"Meri nukkui jään alla, ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset uneksivat keväästä. Mutta siihen oli vielä melkoinen matka"

"- Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä.

- En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se on voi olla hyvin pehmeää ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mutta mikään ei ole varmaa."

"- Pistäydyin vain sanomaan, että nyt tulee suuri pakkanen, sanoi Tuu-tikki.

- Vielä suurempi? kysyi Muumipeikko. Kuinka suuri oikein on olemassa?

- Tämä on vaarallisin, vastasi Tuu-tikki. Se tulee hämärissä, kun taivas muuttuu vihreäksi. Se tulee suoraan mereltä."

"Tuuli oli nukahtanut ja kuolleet kaislankorret seisoivat liikkumattomina jään reunassa."

"Muumipeikko mietti hetken talvea. Ehkä talvi oikeastaan johtuikin siitä, että kymmenentuhatta mörköä oli istunut maassa. Mutta hän päätti puhua tästä vasta sitten kun oli tutustunut hiukan paremmin Tuu-tikkiin."

"Sisämaasta  tulla räpytti kaksi vanhaa varista ja asettui uimahuoneen katolle. Minuutit kuluivat.

    Äkkiä Muumipeikon selkäkarvat nousivat pystyyn ja kauhean jännityksen vallassa hän katseli punaista kajastusta, joka kokoontui hämyiselle taivaanrannalle. Se tiivistyi kapeaksi punaiseksi juovaksi, joka heitti pitkiä säteitä yli jään.

- Siellä se on! huusi Muumipeikko."

Lainaukset ovat Tove Janssonin kirjasta Taikatalvi (WSOY, 1957/2007). Kirjan on suomentanut Laila Järvinen.