Oksan hyllyltä

"Minä kyllä rakastin häntä.     Kyllä, kyllä, kyllä.     Minä rakastin sinua, ymmärrätkö, en vain koskaan tajunnut miksi minun oli niin vaikeaa sanoa se sinulle muulloin kuin niinä hetkinä kun olit riisuutunut kaikista suojakerroksistasi ja seisoit edessäni alastomana. Nyt minun on helppo sanoa se nyt, mutta samalla minä tiedän että tämä liian myöhään tuleva rakkaudentunnustus paljastaa vain sen millainen minä itse olen, kynnysnäkymien nainen, jäähyväisten nainen, myöhästyneiden merkitysten nainen; se ei enää ylety sinuun. Olet jo minusta vapaa." (s. 292) Riikka Pulkkisen uusin romaani Lasten planeetta (Otava, 2018) kertoo erään naisen, Fredrikan, tarinan niiltä ajoilta, kun hän on päättänyt miehensä kanssa, että heidän avioliittonsa on ohi. Fredrika jatkaa elämäänsä yhteisen lapsen kanssa uuteen kotiin ja yhteishuoltajuuden värittämään arkeen. Eron keskellä Fredrikan muistossa elää Julia-sisaren vuosien takainen sairausjakso, ja kriisit lomittuvat Lasten ...

Keväällä lukemieni kirjojen miniarviot jatkuvat parilla dekkarilla ja Riikka Pulkkisen romaanilla Vieras : Riikka Pulkkinen: Vieras (Otava, 2012) Riikka Pulkkisen romaanit ovat olleet minulle erittäin mieluista luettavaa, mutta Vieras jäi harmillisen keskinkertaiseksi lukuelämykseksi. Kirjassa oli paljon hyvää, josta pidin: seurakuntapastori-Marian irtiotto arjesta ja hyppy New Yorkin sykkeeseen, omien tuntemusten ja vaikuttimien tutkiminen ja kuulostelu. Mutta kenties kirja ei oikein toiminut minulle sen vuoksi, että siitä jäi kovin epäyhtenäinen vaikutelma menneen ja nykyisyyden välillä tapahtuvan poukkoilun vuoksi. Marian anoreksian ja uskonnollisuuden sävyttämää menneisyyttä kuvattiin rinta rinnan New York -kokemusten kanssa, ja välimatka näiden välillä oli aika iso. En vain saanut kummmoistakaan otetta Mariasta ja hänen elämänvaiheistaan. Goodreadsiin kirja saa silti kolme tähteä. Kauniisti ja sujuvasti Pulkkinen kirjoittaa, kuten aina. Haastepiste Yhdysvallat-lukuh...

Riikka Pulkkisesta on vaivihkaa tullut eräs lempikirjailijoistani. Luin  Totta -romaanin kauan sen jälkeen, kun se julkaistiin ja ihastuin ikihyviksi kirjan haikeansuloiseen tarinaan ja sujuvaan kerrontaan. Raja ja Vieras ovat minulla vielä lukematta, mutta alkusyksyllä ilmestyneen Paras mahdollinen maailma -kirjan kävin hankkimassa itselleni heti kun se ilmestyi. Olen hankintaani tyytyväinen, sillä Pulkkinen ei pettänyt tälläkään kertaa: näyttelijänä työskentelevän Aurelian ja hänen äitinsä menneisyyteen kurkotteleva kertomus vei minut mukanaan siinä määrin, että annoin kirjalle Goodreadsiin täydet viisi tähteä. Paras mahdollinen maailma -kirjan päähenkilö Aurelia elää ja hengittää teatteria, onhan hän, vastavalmistunut näyttelijä, juuri saanut kiinnityksen kuuluisan ohjaajan Berliinin muurin murtumisesta kertovaan näytelmään. Kirjan arki on siten vahvasti teatterin tekemisen sävyttämä, ja vaikken teatterin suurin ystävä olekaan, pidin kirjan välittämästä lavatunnelmast...

50 kategorian Goodreads-haasteen loppurutistus tulee tässä: Riikka Pulkkisen Totta (Otava, 2011) sopii kohtaan 34) A book with a love triangle ; Candace Bushnellin Sinkkuelämää (Tammi, 2010) on tietenkin 49) A book based on or turned into a TV show ja Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti (Tammi, 2001) on 18) A Pulitzer Prize-winning book . Tällä kertaa haasteen viimeiset kirjat eivät olleet ikävää pakkoluettavaa, sillä Pulkkisen Totta oli huikea viiden Goodreads-tähden kirja ja nuo kaksi muutakin aivan kelpo ajankulua. Lainaan Kirjavalas -blogin Elegian mainiota termiä minimiete ja kirjaan lukufiilikseni kuvan alle erittäin ministi. Nämä kirjat kun eivät varmaankaan suurempia esittelyitä kaipaa, ja alan olla enemmän kuin valmis päättämään taipaleeni tässä 50 kirjan haasteessa. Minimietteiden jälkeen seuraa lyhyt haastekoonti. Riikka Pulkkisen Totta on kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Ihastuin ikihyviksi tähän haikean kauniiseen ja kuulaaseen rakkaustarinaan. Pulkkisen k...