Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Riikka Pulkkisesta on vaivihkaa tullut eräs lempikirjailijoistani. Luin Totta-romaanin kauan sen jälkeen, kun se julkaistiin ja ihastuin ikihyviksi kirjan haikeansuloiseen tarinaan ja sujuvaan kerrontaan. Raja ja Vieras ovat minulla vielä lukematta, mutta alkusyksyllä ilmestyneen Paras mahdollinen maailma -kirjan kävin hankkimassa itselleni heti kun se ilmestyi. Olen hankintaani tyytyväinen, sillä Pulkkinen ei pettänyt tälläkään kertaa: näyttelijänä työskentelevän Aurelian ja hänen äitinsä menneisyyteen kurkotteleva kertomus vei minut mukanaan siinä määrin, että annoin kirjalle Goodreadsiin täydet viisi tähteä.
Paras mahdollinen maailma -kirjan päähenkilö Aurelia elää ja hengittää teatteria, onhan hän, vastavalmistunut näyttelijä, juuri saanut kiinnityksen kuuluisan ohjaajan Berliinin muurin murtumisesta kertovaan näytelmään. Kirjan arki on siten vahvasti teatterin tekemisen sävyttämä, ja vaikken teatterin suurin ystävä olekaan, pidin kirjan välittämästä lavatunnelmasta, luomisen kipuilusta ja hapuilusta kohti kunnianhimoisia tavoitteita. Aureliasta säteilee ehdottomuutta ja tinkimättömyyttä omaa ammattia kohtaan, ja tällaiset vahvat naishahmot ovat aina minun mieleeni.
Kirjan toisena kerronnan tasona kulkee Aurelian äidin tarina, joka palaa vuosien takaisiin tapahtumiin itä-Saksassa. Menneisyyden salat paljastuvat kirjassa pikku hiljaa, ja minä pidin niitä odottamisen arvoisina, vaikkei kirjassa mitään suunnattoman suurta jännitysnäytelmää rakennetakaan. Aurelian ja hänen äitinsa tarinat kietoutuvat hiljalleen yhteen, ja kirjan rakenne kaartelee taitavasti menneen ja nykyisyyden välillä. Paras mahdollinen maailma yhdistää onnistuneesti palan eurooppalaista historiaa pieniin ihmiskohtaloihin.
"Aurelia päästää levytankopainot
putoamaan maastavetosarjan jälkeen, rautakiekot kalahtavat toisiinsa,
reisissä kihelmöi. Hänen sydämensä pamppailee, vaatii lisää happea, ja
hän hengittää ahnaasti kumintuoksuista tunkkaista ilmaa.
Äskeinen kohtaus on etäämmällä nyt. Aistimus sylissä olemisesta,
Friedasta joka talutettiin hänen luokseen. Mitä se oikein oli? Pitäisikö
Aurelian olla huolissaan? Ehkä ei. Sillä vaikka tunne oli outo, se oli
myös tuttu, ikään kuin Aurelia olisi vuosien jälkeen kävellyt muinaisen
kodin kynnyksen yli: tällä tavalla minä vietin päiväni silloin, kauan
sitten, ja nyt olen täällä taas." (s. 35)
Huomasin jo Totta-kirjaa lukiessani, että Pulkkisen
tekstissä minua viehättävät kauniit lauseet, joiden edessä ei tarvitse
kiemurrella vaivautuneesti vaan voi vain nauttia niiden tasaisesta
soljunnasta. Silti kerronta ei ole pelkkää sanahelinää, sillä mukaan
mahtuu arkisia tapahtumia ja huomioita, ikään kuin teksti iskisi
lukijalle silmää - ei tämä nyt niin vakavaa ole. Paras mahdollinen maailma ei pettänyt odotuksiani, vaan oli eteni tyylikkäästi ensimmäiseltä riviltä viimeiselle sivulle. Myönnän nauttineeni kirjan kerronnan aavistuksen viileästä otteesta, joka tarkkailee suurimpiakin tunnemyrskyjä etäältä, havaintoja tehden. En yleensä halua piehtaroida kirjan henkilöiden suruissa ja iloissa ylenpalttisen runsain mitoin, joten Pulkkisen lähestymistapa sopii minulle täydellisesti.
Onneksi Raja ja Vieras ovat jo odottamassa lukemista (ja Iiris Lempivaaran mieshuolia kuuntelen parhaillaan työmatkojen aikana - jonkinalainen Pulkkis-kausi on siis meneillään). ♥
Onneksi Raja ja Vieras ovat jo odottamassa lukemista (ja Iiris Lempivaaran mieshuolia kuuntelen parhaillaan työmatkojen aikana - jonkinalainen Pulkkis-kausi on siis meneillään). ♥
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lumiomena, TuijaTa.Kulttuuripohdintoja, Opus Eka, Mitä luimme kerran
Kirjan tietoja:Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Kansi: Anna Lehtonen
Otava, 2016
358 sivua
Minuunkin Totta kolahti ja nimenomaan sen tunnelmansa takia. Totassa käsiteltiin lisäksi aiheita, jotka tietyllä tapaa koskettivat omaakin elämää. Minäkin pidän Pulkkisen tyylistä: hän kirjoittaa kauniisti ja "loogisesti". Luin muuten ensimmäisen Pulkkiseni vasta vuosia ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Säikähdin "pulkkiskohua" ja mietin tuolloin, etten lue ikinä häneltä mitään. Mutta kun pöly oli laskeutunut luin Totan, Rajan ja Vieraan. Tämänkin luen aikanaan!
VastaaPoistaLooginen kuvaakin hyvin Pulkkisen tyyliä, niin selkeää ja harkittua se on. Heh, minäkin vierasti pitkään Pulkkisen kirjoja kun niistä niin kohkattiin. Ja nyt olen itsekin ihan täpinöissäni. :D
PoistaMinä taas olen lukenut tähän mennessä vain Rajan, mutta se ainakin oli todella upea romaani. Kai nämä muutkin pitää jossain vaiheessa lukea.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla. Totta oli ehkä vielä tätä uutuuttakin parempi, minun mielestäni. :) Olen ajatellut, että voisin ottaa Rajan tai Vieraan vielä tämän vuoden puolella.
PoistaItse olen lukent vain Iiris Lempivaaran, joka on hyvin erilaista Pulkkista. Olen tämän kaavaillut lukevani, mutta tarvitsen siihen oikean moodin. Vierastan välillä kirjoja, joiden tekstiä kuvataan kauniiksi, koska usein niiden lukeminen tuottaa ongelmia, varsinkin jos en ole asennoitunut oikein. Jotenkin tuntuu että kirjan sanoma jää kaiken kauniiden sanojen taakse, mutta luen kyllä tämän tai jotain muuta Pulkkista jossain vaiheessa. Onnistuit kyllä kuvaamaan tätä sen verran hyvin, että saattaa kyllä olla tämä kirja jonka innostun lukemaan. :)
VastaaPoistaTiia
Kuuntelin juuri tänään loppuun Iiris-kirjan äänikirjana, ja onhan se kevyempi ja leikkisämpi kuin esimerkiksi tämä uutuus, aivan eri tyylinen (vaikka Pulkkisen otteen kyllä siitäkin kirjasta tunnistaa). Mukavaa vaan, että samalta kirjailijalta on erilaisia kirjoja tarjolla. :)
PoistaHauska kuulla, että pidit tästä. :> Totta on minulle(kin) yksi tärkeimpiä lukemiani kirjoja tänä vuonna, se osui ja upposi johonkin kovin merkitykselliseen paikkaan. Ehkä siksikin tämä ja Totta'n jälkeen luettu Raja ovat kumpikin olleet niin valtavia pettymyksiä, ne eivät minulle yltäneet lähellekään sitä tunnetta, minkä tuosta lemppari-Pulkkisestani sain. Mutta on tälläkin lukijansa, ja hauska lukea myös täysin päinvastaisia ajatuksia kirjasta, josta itse en saanut irti oikein mitään. :)
VastaaPoistaJuu, muistan kyllä, ettei tämä ollut sinun kirjasi. :) Tästä kirjasta olen lukenut niin vaihtelevia kommentteja, että olin aika epäileväinen itsekin alkuun - kolahtaako vai ei. Mutta jotenkin sitten tarina vei, vaikken tätä millään kovin henkilökohtaisella tasolla omakseni kokenutkaan. Taisin sen sijaan viehättyä aika lailla teatterimiljöön latautuneisuudesta, ja pikku mysteereistä, jotka kuplivat siellä pinnan alla.
PoistaMinulle on tuttu vain Totta, mutta tämä odottaa kirjaston varausjonossa - tai siis minä odotan :) Kirjoitit hyvin "kerronnan aavistuksen viileästä otteesta, joka tarkkailee suurimpiakin tunnemyrskyjä etäältä" - juuri sellaisesta minäkin pidän!
VastaaPoistaToivottavasti saat kirjan pian! Minä olin syksyllä niin malttamaton, että päätin hieman ex tempore -ideana ostaa tämän itselleni, kun sattui tulemaan kaupassa vastaan. Ei kaduta. :)
PoistaTämä kiinnostaa, vaikka olen törmännyt aika vaihteleviin ajatuksiin romaanista. Kiva kuulla, että sinä pidit!
VastaaPoistaEipähän ainakaan ole mitäänsanomattoman vaisu kirja, kun ihmisillä on erilaisia mielipiteitä tästä. :)
PoistaTätä uusinta en ole lukenut. Hyllyssäni on kolme tai neljä luettuna Pulkkiselta. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa.
VastaaPoistaPulkkisen teksti on jotain sellaista, jota itse haluaisin kirjoittaa jos sattuisin kirjailija olemaan. :) Eli osuu ja uppoaa todella hyvin minuun.
PoistaMinun hyllyyni ovat vuosien varrella hiipineet kaikki Pulkkiset Iiris Lempivaaraa lukuun ottamatta (senkin olen lukenut). Kuten bloggarimiitissä juttelimme, minäkin pidin tästä - tähtien antaminen tuntuu mahdottomalta, mutta luulen, että tämä tulee luettua toistekin.
VastaaPoistaTähdittäminen on usein tosi hankalaa, varsinkin kun jossain vaiheessa päätin etten anna puolikkaita tai miinuksia tähtiin mukaan. Kuuntelin syksyllä äänikirjana Iiris Lempivaaran, ja siinä formaatissa se toimi aika hyvin. Nyt Vieras ja Raja odottelevat vuoroaan omassa hyllyssä... ehkä keväällä sitten niiden pariin. :)
Poista