Emma Cline: Tytöt

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt (Otava, 2016) on alkusyksyn aikana ollut laajalti esillä kirjablogeissa, ja minäkin kiinnostuin kirjasta niin paljon, että varasin sen kirjastosta luettavakseni. Kirjabloggaajien mielipiteet ovat havaintojeni mukaan menneet blogijutuissa ristiin rastiin: kirjasta on pidetty mutta siltä on myös odotettu enemmän kuin on lopulta saatu. Aloitin oman lukutaipaleeni uteliaana: mille suunnalle kallistun? Kummempia odotuksia minulla ei ollut (odotukseni kirjaa kohtaan syntyvät mainoslauseiden sijaan tavallisesti sen myötä, että kirjailijalta aiemmin lukemani teos saa odottamaan jotain seuraavilta), mutta ainahan lattea lukufiilis on nuiva juttu. 

Varsin nopeasti huomasin, että Tytöt on minun kirjani. Pidin sen rauhallisesta, asioita etäältä tarkastelevasta ja silti voimakkaasti läsnä olevasta kerronnasta. Kirjan kansiliepeessä kerrotaan, että kirjan tarina juontaa juurensa Charles Mansonin johtamaan kulttiin. Tuon kultin aikaansaannoksista on jo sen verran aikaa, että jouduin googlaamaan Mansonin. Huh, ajattelin - mutta onneksi kirja sivuaa aihetta hienovaraisesti, ja mielestäni kirjan voi lukea oikein hyvin ilman sen kummempia taustatietoja. Minua hieman harmitti tuo Manson-viittaus, sillä osa kirjan lukuaikaa meni siihen, että odottelin jotain hirveää tapahtuvaksi. Hirveyksiä tapahtui, muttei sentään niin kauheita että kirjan tunnelma olisi rikkoontunut.

Tytöt on fiktiivinen kuvaus 14-vuotiaan Evien kesästä, jolloin hän irtautuu turvallisista kotiympyröistään ja ajautuu sattumalta tapaamansa Suzannen tuttavapiiriin, hippikommuuniin, jossa kukkona tunkiolla häärii vetovoimainen Russell.

"Mitä jos lähtisit Mitchin mukaan?" Russel ehdotti. Puristi kättäni salaisena merkkinä.

    Olivatko he Mitchin kanssa vaihtaneet katseita? Tai ehkä minä vain kuvittelen nähneeni sanatonta viestintää. Sen päivän yllä on jonkinlainen sekavuuden verho, mutta yhtäkkiä ilta oli hämärtymässä ja me Suzannen kanssa olimme lähteneet viemään Mitchiä kotiin, hurjastelimme Marinin sivuteitä hänen autollaan.

    [...] Auton ikkunat olivat auki kesäisen maan tuoksulle ja salaisille välähdyksille toisten pihateistä, toisten elämästä sen kapean tien varralla Tamvuoren varjossa. Puutarhaletkuja kiepillä, upeita magnolioita. Suzanne ajoi välillä väärää kaistaa ja me kiljuimme ihastuksesta ja sekavasta kauhusta, vaikka minun kiljunnassani oli ontto kaiku: en uskonut että mitään pahaa voisi koskaan tapahtua, ei oikeasti." (s. 181)

Kesän aikana Evie oppii paljon itsestään, ja kirjassa hän kertoo tarinaansa lukijalle vuosien tuoman perspektiivin kautta. Minä pidin hänen kertomuksestaan viiden Goodreads-tähden verran, ja Tytöt on eräs parhaita käännöskirjoja minun kirjasyksyssäni tähän mennessä. Hippikultin vetovoimaan ja pinnan alla piilevään nurjaan puoleen suhtaudutaan kirjassa lempeän ymmärtävästi, ja nuoren Evien olemuksessa on viattomuutta ja suloisuutta, joka ei onneksi tärvelly pahimmilla mahdollisella tavalla. Nuoren naisen kasvukuvauksena Tytöt toimii hienosti, ja kirja menee oitis kesäkirjavinkkieni kärkipäähän.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki: Kirjasähkökäyrä, Kirja vieköön!, Lukuisa, Ullan luetut kirjat sekä Pieni kirjasto
Kirjan tietoja:
Emma Cline:  The Girls (2016)
Suomennos Kaijamari Sivill
Otava, 2016
304 sivua