Rosa Liksom & Jukka Uotila: Go Moskova Go

Lukuhaasteet heittävät eteen kirjoja, joita muutoin tuskin tulisi luetuksi. Rosa Liksomin kirjoittama ja Jukka Uotilan valokuvia sisältävä Go Moskova Go (Tammi, 1988) tupsahti lukupinooni, kun etsiskelin luettavaa Leningrad - Ost-Berlin -haasteeseen. Go Moskova Go -kirja on kirjoitettu silloin, kun Neuvostoliitto vielä "oli olemassa", joten kirja toivottavasti kelpaa haasteeseen mukaan. Kirjassa on Liksomin ja Uotilan Moskovassa tapaamien ihmisten tarinoita ja valokuvia, joten Go Moskova Go on melkoinen aikamatka lähes 30 vuoden taakse.

Kirjan tekstiosuuksissa on yksittäisten ihmisten tarinoita, ja niitä täydentävät mustavalkoiset valokuvat. Kokonaisuus toimii hyvin, ja teksteissä maistuu elämä. Ei kiiltokuvapintainen, vaan rosoinen ja repaleinen. Go Moskova Go ei selittele tai kommentoi ihmisten kertomuksia, vaan antaa heidän puhua itse. Hieno valinta.

On kirjailijanurasta haaveileva Olja: "Minua kiinnostavat suuret ajattelijat kuten Albert Schweitzer. Suuret ajattelijat ovat aina olleet miehiä ja tulevat myös olemaan. Naiset ovat kaikkialla liian tyhmiä kyetäkseen hahmottamaan asioita syvemmältä. Minä en muuten ole feministi. Minusta tasa-arvoa ei tarvitse olla olemassa, sillä nainen kuuluu kotiin ja mies on mies." (s. 20) 

On matematiikkaa opiskeleva nuori nainen: "Mä en ole ainut huora meidän tiedekunnassa, mutta mä olen kaikkein näyttävin ja ammattitaitoisin. En mä halua kehua itseäni turhaan, mutta näin vain on. Asiakkaani voivat todistaa sen koska tahansa." (s. 94)

On mies, joka ei halunnut armeijaan, ja meni siksi mielisairaalaan: "Mä keilailin, ett kyllä se siitä, että mä tutustun tyyppeihin ja oon kuin yksi niistä, mutta eihän siitä mitään tullu. Ei mun pokka pitänyt, se oli niin karmee, masentava ja ahdistava näky, että mä lensin tosi pihalle. En mä kyennyt näytteleen mitään vaan yhtäkkiä mä löysin itteni mykkänä sängystäni ja mä olin niin pihalla siitä kämpän tautisesta fiiliksestä, että mä luulin tulleeni heti eka päivänä hulluksi." (s. 56)

Pidin kirjan tekstiosuuksista, mutta valokuvallinen anti toimi minulle vielä paremmin. Mustavalkoisuus korosti kuvien arkisuutta ja niiden kuvaamaa erilaista todellisuutta. Kuvien tunnelma on uskomattoman kaukana nykypäivän töröhuuliselfie-otoksista. Elämästään kertovat ihmiset tuntuivat aidoilta, ja vaikka heidän elämänsä meikäläisestä vinkkelistä vaikutti usein hurjalta, tarinoissa oli silti selviytymisen henkeä ja päättäväisyyttä elämän nurjien puolien edessä.

Tähän kirjaan on hyvä päättää Leningrad - Ost-Berlin -haaste. Haastekoonti tulee blogiin pikapuoliin.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

Kirjan tietoja:

Rosa Liksom (teksti) & Jukka Uotila (valokuvat): Go Moskova Go

Tammi, 1988

160 sivua