Oksan hyllyltä

Seita Parkkolan Viima (WSOY, 2006) kertoo Viima-pojan vaiheista Mahdollisuuksien talossa. Jännittävän kuuloinen paikka on koulu, jolla on ylevät tavoitteet ja erikoiset kasvatusmenetelmät: mm. rehtorin määräämällä tyttöystävällä katsotaan olevan hyvää tekevä vaikutus Viimaan, joka on rikkonut liikaa koulun sääntöjä. Harrastuksillakin jalostetaan luonnetta, samoin hihaan kiinnitettävällä merkillä. Nämä toimet eivät ole pehmeitä keinoja vaan niiden taustalla on kontrollinhalua ja oppilaiden alistamista. Mahdollisuuksien talo on oikeasti hyytävä paikka. Sen sijaan hylätty tehdasrakannus, ja sieltä löytyvät Intia, Kuu ja muut salaperäiset kaverit ovat Viiman henkireikä. "Ja siinä se yhtäkkiä oli edessäni.     Tyhjä tehdas.     Paikka joka muutti elämäni.     Tarina voisi alkaa tästä hetkestä.     Tehdas näytti tältä. Se oli suuri ja monimutkainen. Se oli kuin muinaisen hirmuliskon ruumis. Tai haavoittunut hirviö. Sen tornit olivat kuin sar...

Seita Vuorela (os. Parkkola) sai keskiviikkoiltana Pohjoismaiden neuvoston nuortenkirjallisuuspalkinnon yhdessä kuvittaja Jani Ikosen kanssa. Palkittu kirja on viime vuonna ilmestynyt  Karikko (WSOY). Olen kerrankin edes jonkin verran ajan hermolla, sillä joitakin päiviä sitten sain luettua loppuun Seita Parkkolan Usvan (WSOY, 2009), johon kuvituksen on tehnyt Jani Ikonen. Palkintouutisista kuullessani en heti tunnistanut lukeneeni kyseisen kirjailijan kirjaa, sillä Usvan kannessa hänen sukunimensä on Parkkola, nettiuutisessa puhutaan Vuorelasta - ja kirjailijan  facebook-sivulta löytyy nimi Vuorela-Parkkola. No, (epä)selvyyden vuoksi käytän tässä bloggauksessa sukunimeä Parkkola, kun se kirjan kannesta löytyy. Usva on kertomus 13-vuotiaiden maailmasta. Kirjan päähenkilö on pitkänhuiskea, yksinäinen tyttö nimeltä Usva. Usvan perhe on köyhä ja asuu tavallisessa suomalaisessa kaupungissa. Koulun arjessa näkyy niukka rahatilanne, kaikessa mahdollisessa säästetään. Er...