Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2019.

#klassikkohaaste: F. Scott Fitzgerald - Kultahattu (kirja + leffa)

Kuva
Tänään on jälleen kirjabloggaajien puolivuosittaisen klassikkohaasteen postauspäivä. Haastetta emännöi tällä kertaa Tuntematon lukija -blogin Hande, ja ko. jutusta kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki haasteessa mukana olevat blogit. Aika monta meitä taas on bloggaamassa klassikoista 😊.
Minulle kirjaklassikon valinta tuotti päänvaivaa, sillä lukuhaluja nostattavaa klassikkoa ei meinannut löytyä ei sitten millään ja pakolla en halunnut alkaa tahkoamaan edes lyhyttä kirjaa. Onneksi kesän visainen klassikkopulma ratkesi POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteen kautta, sillä tutkiessani Goodreadsin listaa yli miljoonan arvioinnin kirjoista (ks. täällä!) löysin F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun (Otava, 2013/1925). 3,319,894 arviointia keskiarvolla 3,91, sivuja vain 220, aiheena 1920-luvun New Yorkin jazz-sukupolvi ja sen ulkokultainen elämä - Fitzgeraldin useasti filmattu teos kuulosti aivan minun kirjaltani. Filmatisointeja on itse asiassa viisi, ja tuorein niistä on vuodelta 2013. Lukem…

2 x lyhytarvio: Tunnelmia Napolin kortteleista ja Yhdysvaltain maaseudulta

Kuva
Blogattavien jonoa on taas päässyt kertymään (=ihanaa, että kesällä on ollut aikaa lukea!!), ja päätin niputtaa pari kirjaa samaan juttuun. Vuorossa on siis lyhytarvioita, olkaapa hyvät:


Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (WSOY, 2018)
Napoli-sarjan päätösosa Kadonneen lapsen tarina ei ollut minulle niin järisyttävän hieno kokemus kuin sarjan edellinen osa, jolle annoin täydet viisi tähteä Goodreadsissa. Kirja jatkoi sarjaa tutuilla urilla, ja Lilan ja Elenan ystävyyden vaiheita seurataan aina loppuun asti - sinne, mistä sarja aikoinaan alkoi. Lilan pienen Tina-tyttären merkillinen katoaminen tuo synkkiä sävyjä naisten elämään, ja ylipäänsä kirjan loppuosa on kaikkea muuta kuin auringonpaistetta. Surumielisyydestä huolimatta ikääntymisen teemaa käsitellään kirjassa silti taitavasti, joten kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos sarjan edelliset osatkin ovat jo luettuna. 
Minulta Kadonneen lapsen tarina saa Goodreadsiin neljä tähteä. Kokonaisuutena Napoli-sarja on upea, eräs …

Harry Potter -lukumaraton 2019! - päivittyvä postaus (#pottermaraton)

Kuva
Lukujonossa-blogin Sanna emännöi jo kolmatta kertaa heinäkuista Harry Potter -lukumaratonia. En ole se suurin Harry Potter -fani, mutta sarja on kyllä minunkin mielestäni mukavaa luettavaa ja velhomaailman syövereihin on kiva sukeltaa aina silloin tällöin. Oulussa on juuri nyt hitusen liian kuuma minun makuuni, joten varjoisalla takapihalla lukeminen käy mainiosti seuraavan 24 tunnin ajanvietteeksi (no, pitää toki vähän myös nukkua ja syödä...). Lisäksi kesän muut lukumaratonit ovat jääneet minulta reissujen yms. puuhien vuoksi väliin, joten hip hei, lukuintoa ja maratonfiilistä löytyy!

Tarkistin blogistani, että olen ollut edellisen kerran maratoonaamassa Pottereita vuonna 2016, jolloin viihdyin Liekehtivän pikarin ja Feeniksin killan parissa. Sen jälkeen en ole Pottereita lukenut, joten hitaasti etenevä uusintalukukierrokseni jatkuu tänään sarjan kuudennesta osasta Harry Potter ja puoliverinen prinssi. Jos intoa ja aikaa riittää, jatkan sarjan päätösosaan. Olen lisäksi varannut h…

#naistenviikko: Kirsi Alaniva - Villa Vietin linnut

Kuva
Kirjabloggaajien naistenviikkohaaste päättyy tänään. Sain kuin sainkin omalle viikolleni yhden nimipäiväsankarin mukaan, sillä tänään Kirsin päivänä bloggaan Kirsi Alanivan romaanista Villa Vietin linnut (Savukeidas, 2016). Minun makuuni kirja oli hieman liian tummasävyinen ja raskasmielinen kesällä luettavaksi, mutta kirjassa kuvattu yli vuosikymmenten kantava naissukupolvien tarina sopi niin hienosti naistenviikon teemaan, että synkistä sävyistä huolimatta valitsin tämän lyhyehkön, arvoituksellisen romaanin lukupinooni.
"Sinä keväänä maailma muuttui mykäksi. Puiden oksat alkoivat vihertää jo varhain ja pienet silmut puskivat uhkarohkeasti esiin, vaikka hallaöiden vaara värjyi vielä ilmassa. Linnunpoikaset huusivat pohjatonta nälkäänsä puiden oksilla, mutta minä en kuullut mitään. Istuin koko kevään ikkunan takana ja katsoin ulkopuolista maailmaa kuin mykkäelokuvaa. Kun jäät lähtivät maaliskuun lopulla liikkeelle,, näin niiden vain nytkähtävän äänettömästi kohti merenselkää ja k…

#naistenviikko: Laura Suomela - Silmänkääntötemppu

Kuva
Naistenviikkoni kulkeutuu seuraavaksi nuorten naisten elämään, joka ei tänä päivänä todellakaan ole helppoa - ainakaan jos joutuu sellaisen ongelman eteen kuin 16-vuotias Alma Laura Suomelan kirjassa Silmänkääntötemppu (Karisto, 2018). Lukiota käyvän Alman paras ystävä on Sofia, eikä tytöillä ole salaisuuksia toisiltaan - kunnes Alma sattumalta näkee Sofian Mari-äidin lemmekkäissä tunnelmissa kaupungilla. Alman luja usko ystävän ydinperheen pysyvyyteen järkkyy, ja hän saa huiman tuuman pelastaa Sofia uhkaavalta avioerokriisin vaikutuksilta. Avukseen Alma värvää mukavan lupsakkaan lukiokaverinsa Sampon.
"En kertoisi Sofialle hänen äitinsä suhteesta, ja salaaminen tuntui valtavalta taakalta. Itseni tuntien tulisin tuupertumaan sen alle. Olisi sittenkin olemassa kolmas vaihtoehto. Se olisi hullu ja uhkarohkea. Mitä Katniss Everdeen tekisi tilanteessani? Taistelisi eikä pelkäisi." (s. 47)Silmänkääntötempun juonikuvio oli tavallaan tosi hassu, mutta silti siinä oli sen verran kii…

#naistenviikko: Veera Vaahtera - Sattumalta sinun

Kuva
Naistenviikko siirtyy blogissani kevyempiin tunnelmiin. Veera Vaahteran Sattumalta sinun (Tammi, 2015) edustaa viihdekirjallisuutta, jota luen harvakseltaan. Mutta joskus sujuvasti kirjoitettu hömppä on aivan parasta, ja Sattumalta sinun tuli hotkaistua sellaisella vauhdilla, että lukuajankohta oli ilmeisen oikea.

Kirjan päähenkilönä on kolmikymppinen ikihuolehtija ja kasvatustieteiden tohtori Karoliina, joka on päässyt projektitöihin nimeltä mainitsemattoman yliopiston filosofian laitokselle. Laitoksen löperöön toimintaan pitäisi saada vauhtia: melkein valmiita maistereita roikkuu kirjoilla vuodesta toiseen ja henkilökunta keskittyy mieluummin omaan harrastetoimintaan kuin tutkimustyöhön. Kuvioissa pyörii myös Karoliina ex-poikaystävä Ville, jonka naarasleijonan luonteen omaava äiti ei puolen vuoden erossa olon jälkeen tiedä, että Karoliinan ja Villen tiet ovat eronneet. Ja totta  kai laitoksella on ihana, avulias Matias, johon on helppo turvautua kun tietokone ei toimi tai pitää saa…

#naistenviikko: Ananda Devi: Näistä raunioista

Kuva
Naistenviikkoni jatkuu lukumatkalla Mauritiukselle, joka pimeämmälle puolelle Ananda Devin pienoisromaani Näistä raunioista (Fabriikki Kustannus, 2018) sijoittuu. Kirjan kertojina on muutamia Mauritiuksella asuvia nuoria, joiden elämä kulkee turistivirtojen ulkopuolella. Arki saarella on karua ja julmaa, on pärjättävä miten parhaaksi näkee. Kirjan väkevimmäksi hahmoksi nousee Éve, joka käyttää vartaloaan saadakseen sen mitä haluaa. Hänen hoikassa varressaan on voimaa, mutta siinä piilee myös tuhon ainekset. Éven naiskuva on erikoinen yhdistelmä vahvuutta ja herkkyyttä, ja lopun traagiset tapahtumat vain korostavat hänen ainutlaatuisuuttaan.

Näistä raunioista kuvaa Mauritiuksen elämää tavalla, jota en osannut odottaa. Kirjan juonenkulku paljastaa hyytäviä kohtaloita, ja mielikuvien kaunis saari osoittautuu kirjassa rumaksi ja kovaksi paikaksi. Devin kerronta pitää todella otteesseen, siinä on hyvä rytmi ja juuri sen ansiosta kirjan sivuilta paljastuva rikosjuttu kohoaa paljon tavanomais…

Puolen vuoden kirjakatsaus -haaste

Kuva
Kirjablogeissa ja instagramissa on viime aikoina liikkunut kiva kysymyslista alkuvuoden kirjallisista elämyksistä. Nappasin kysymykset Main blogista, mutta haasteeseen ovat vastanneet myös ainakin la plume ja Niina.

1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?


Tätä ei tarvitse kauaa miettiä. Delphine de Viganin omaelämäkerrallinen romaani Yötä ei voi vastustaa oli alkukesäni ja koko alkuvuoteni paras ja koskettavin elämys.
2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?


Janne Kukkosen Voro 2 - Tulikiven armeija ei pettänyt odotuksiani. Voro vain parantaa otettaan kun seikkailullinen fantasiasarjakuva etenee.
3.  Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea.
Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kanssa on minulla edelleen lukematta, vaikka se taisi jo kerran käydä minulla kirjastosta kotona kääntymässä. Tarkoitukseni oli ottaa se lukuun tässä kesän aikana, mutta no, onhan kesää vielä jäljellä.
4.  Mitä tänä vuonna julka…

#naistenviikko alkaa: Virginia Woolf - Majakka

Kuva
Tänään alkaa naistenviikko, ja sitä juhlistetaan kirjablogeissa mukavan perinteisellä teemahaasteella, jota emännöi Kulttuuripohdintoja-blogin Tuija.  Aloitan oman viikkoni järisyttävän upealla klassikkoromaanilla, Virginia Woolfin Majakalla, ja julkaisen naistenviikolla muutaman muunkin teemaan sopivan jutun. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja kurkkia muihinkin haasteessa mukana oleviin blogeihin. Hienoja lukuvinkkejä on taatusti luvassa joka päivälle.
Nimipäiväonnittelut kaikille Riikoille!

Olen lukenut Majakan joskus vuosia sitten, ja kirjasta jäi minulle tuolloin erittäin hyvät, joskin aika utuiset lukumuistot. Toukokuussa Donna mobilen kirjat -blogin Leena kirjoitteli Majakasta ja minuun iski tunne, että nyt pitää kyllä itsekin suunnata Majakalle pitkästä aikaa. Uudelleenluvut ovat aina vähän jänniä, kun ei voi olla millään tapaa varma siitä, onko kirjan hehku kestänyt aikaa mutta tällä kertaa olin luottavainensen suhteen, että Majakassa on hiljaista, ajatonta voimaa. Enkä ollut l…

Vilmos Kondor: Budapestin vakooja & Budapestin raunioissa

Kuva
Lueskelin kesäkuussa oman mittapuuni mukaan tosi paljon dekkareita, ja niistä unkarilaisen Vilmos Kondorin noir-dekkarit olivat tunnelmaltaan synkimmästä päästä. Luin blogini alkuaikoina pari ensimmäistä osaa Kondorin Budapest noir -sarjasta (Budapestin varjot ja Budapestin synnit), ja nyt innostuin lukemaan sarjan kaksi seuraavaa osaa Budapestin vakooja (Tammi, 2014) ja Budapestin raunioissa (Tammi, 2017). Kaikissa sarjan osissa eletään toisen maailmansodan vuosissa, joten siinä on hyvä syy noir-tyyliin.

Budapest Noir -sarja on ollut minulle Goodreads-tähtien valossa tasainen kolmen tähden sarja, sillä kaikki neljä osaa ovat saaneet minulta tuon saman tähtimäärän. Kun nyt arvioin kokonaisuutena lukemiani kirjoja, kaikissa sarjan osissa ovat olleet samat vahvuudet ja heikkoudet: historiallinen ajankuva on erittäin vahva, mutta päähenkilö, sanomalehtitoimittaja Zsigmond Gordon on minun makuuni hieman väritön, hajuton ja mauton tyyppi. Hän rämpii arkeaan eteenpäin ja keskittyy työhönsä…

Eva Frantz: Osasto 23

Kuva
Eva Frantzin Anna Glad -dekkarisarja on ollut kovasti minun makuuni, joten kiinnostuin myös hänen nuorille lukijoille suunnatusta jännityskirjastaan Osasto 23 (S & S, 2019). Kirjan päähenkilönä on  keuhotautiin sairastunut Stiina-tyttö, joka pääsee yllättäen Vadelmarinteen parantolaan tohtori Hagmanin potilaaksi. Parantolassa vaan ei olekaan aivan sellaista kuin hän oli kuvitellut... mitä tohtori tekee vuosia sitten sattuneen tulipalon tuhoamalla osastolla? Miksei kukaan kotiväestä vastaa Stiinan kirjeisiin? Ja mitä salaperäinen Ruben-poika tietää parantolan tapahtumista? Muun muassa näiden kysymysten ympärille kieputetaan asteittain tihenevää juonta, joka päätyy lopulta aika dramaattiseen kohtaukseen. "En ikinä unohda ensimmäistä kertaa, kun näin Vadelmarinteen parantolan. Olin kai nukahtanut, sillä havahduin automobiilin kääntyessä äkkiä pienemmälle tielle.     Nyt ajoimme suurten, vanhojen puiden reunustamaa puistokujaa. Ne olivat kai tammia. Sitten ohitimme kiiltävävetis…

Hergé: Seikkailu punaisella merellä (Tintti #19)

Kuva
Tintin ja tomeran Milou-koiran seikkailuja tuli luettua aika lailla vuosia sitten, ja nyt alkoi taas Tintti-hammasta kolottaa - nuoruuden lukumuistoihin kun on kiva tehdä nostalgianhuuruisia matkoja. Tintti-sarja ei onneksi ole hautautunut muistojen hämärään kustantajan silmissä, sillä valikoin luettavakseni vuonna 2008 ilmestyneen kovakantisen painoksen albumista Seikkailu punaisella merellä (Otava, 2008/1958). Kymmenisen vuotta sitten kustantaja halusi uusilla Tintti-painoksillaan muistaa Tintin belgialaisen "isän" Hergén (1907-1983) syntymän satavuotisjuhlaa, ja nythän on myös tarjolla näyttäviä mustavalko-Tinttejä, joista olen blogannut Lohjennut korva -albumin verran. Reipas ja rohkea Tintti porskuttelee siis reippaasti eteenpäin.

Seikkailu punaisella merellä oli vauhdikas, ja juonenkäänteitä ja sivuhenkilöitä riitti siinä määrin, että seikkailun varsinaisen ytimen hahmottaminen otti aikaa ja itse asiassa kokonaisvaikutelma tapahtumien kulusta jäi melkoisen hajanaiseks…

Nuorten kirjametrossa: Kehä - Nokkosvallankumous

Kuva
Kirjapöllön huhuiluja -blogissa alkoi hiljattain Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaaste, jossa seikkaillaan Oulun kaupunginkirjaston laatimilla metrolinjoilla. Innostuin haasteesta heti, sillä nuortenkirjojen lukeminen on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle ja tuntui, että metrokirjoista löydän itselleni erilaista luettavaa pienellä vaivalla. Olen jo lukenut osan metrolinjojen kirjoista, ja kun haasteessa saa käyttää niitäkin liikkumiseen, aloitin oman metroiluni lukemalla Sateenkaari-linjan päätepysäkiltä Tiitu Takalon sarjakuvan Kehä (Suuri Kurpitsa, 2007) ja liikun vanhalla bloggauksellani Siiri Enorannan Nokkosvallankumous-kirjasta Tuntematon tulevaisuus -linjalle.
En tee haasteesta liian vaikeaa itselleni, joten luen sen verran metrokirjoja kuin hyvältä tuntuu eikä tavoitteeni todellakaan ole suorittaa mitään linjaa kokonaan. Koetan kuitenkin saada kaikkiin metrobloggauksiini yhden pysäkinvälin mukaan, jotta puuhaan tulee "liikkumisen" tunnetta. 😊


Sateenkaari-linja …

Mukavaa Marikan päivän iltaa!

Kuva
Tapanani ei ole ollut ilmoitella blogini "merkkipäivistä", mutta tänään päätin tehdä poikkeuksen, sillä tasan kuusi vuotta sitten, 2.7.2013, ilmestyi Oksan hyllyltä -blogin ensimmäinen juttu. Bloggaaminen oli tuolloin kiinnostanut minua jo hyvän aikaa, ja lopulta lukuharrastukseen liittyvä blogi tuntui sellaiselta, jonka parissa saattaisin viihtyä ensi-innostuksen laannuttuakin. En silti osannut ajatella, että kuusi vuotta myöhemmin puuhastelisin edelleen blogini parissa 😊. Juttuja on kertynyt jo reilusti yli tuhat, ja tämä Marikan-päivän postaus on blogini 1140. postaus. Huh!


Merkkipäivän kunniaksi nostan kirjavinkeiksi muutaman viiden tähden kirjan kuluneilta blogivuosilta:
Vuosi 2013
Uudenvuoden postauksessani komeilee Jorge Amadon romaani Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään, joka on mielestäni ollut "yltäkylläinen, hekumallinen, täynnä elämää, iloa ja nautintoa." Hankin kirjan sittemmin myös omaan hyllyyni, mutta enpäs ole itsekään kokeillut uusintalukua. 😄…