Vilmos Kondor: Budapestin vakooja & Budapestin raunioissa
Lueskelin kesäkuussa oman mittapuuni mukaan tosi paljon dekkareita, ja niistä unkarilaisen Vilmos Kondorin noir-dekkarit olivat tunnelmaltaan synkimmästä päästä. Luin blogini alkuaikoina pari ensimmäistä osaa Kondorin Budapest noir -sarjasta (Budapestin varjot ja Budapestin synnit), ja nyt innostuin lukemaan sarjan kaksi seuraavaa osaa Budapestin vakooja (Tammi, 2014) ja Budapestin raunioissa (Tammi, 2017). Kaikissa sarjan osissa eletään toisen maailmansodan vuosissa, joten siinä on hyvä syy noir-tyyliin.
Budapest Noir -sarja on ollut minulle Goodreads-tähtien valossa tasainen kolmen tähden sarja, sillä kaikki neljä osaa ovat saaneet minulta tuon saman tähtimäärän. Kun nyt arvioin kokonaisuutena lukemiani kirjoja, kaikissa sarjan osissa ovat olleet samat vahvuudet ja heikkoudet: historiallinen ajankuva on erittäin vahva, mutta päähenkilö, sanomalehtitoimittaja Zsigmond Gordon on minun makuuni hieman väritön, hajuton ja mauton tyyppi. Hän rämpii arkeaan eteenpäin ja keskittyy työhönsä, jonka tiimoilta hän koettaa ottaa selvää järjestelmän mädännäisyyksistä, joita eteen sattuvat rikosjutut usein paljastavat. Kirjojen rikosjutut eivät mielestäni ole erityisen vetäviä, vaan usein jopa hidastempoisuutensa vuoksi hivenen tylsiä. Silti olen jaksanut lukea sarjaa neljän osan verran lähinnä sen vuoksi, että unkarilainen miljöö valottaa maailmansodan aikaa omalla tavallaan kiinnostavasta näkökulmasta: ollaan rautaesiripun takana, jossa sotatoimien uhka varjostaa jokapäiväistä arkea. Olenkin tainnut lukea sarjaa enemmän historiallisena sarjana kuin dekkarisarjana. Historiasta innostuneille Budapest noir lienee antoisaa luettavaa, sillä oman arvioini mukaan Kondor sijoittaa Gordonin elämänvaiheet hyvin tarkasti historian aikajanalle, keskelle "oikeita" tapahtumia.
Budapest Noir -sarja on ollut minulle Goodreads-tähtien valossa tasainen kolmen tähden sarja, sillä kaikki neljä osaa ovat saaneet minulta tuon saman tähtimäärän. Kun nyt arvioin kokonaisuutena lukemiani kirjoja, kaikissa sarjan osissa ovat olleet samat vahvuudet ja heikkoudet: historiallinen ajankuva on erittäin vahva, mutta päähenkilö, sanomalehtitoimittaja Zsigmond Gordon on minun makuuni hieman väritön, hajuton ja mauton tyyppi. Hän rämpii arkeaan eteenpäin ja keskittyy työhönsä, jonka tiimoilta hän koettaa ottaa selvää järjestelmän mädännäisyyksistä, joita eteen sattuvat rikosjutut usein paljastavat. Kirjojen rikosjutut eivät mielestäni ole erityisen vetäviä, vaan usein jopa hidastempoisuutensa vuoksi hivenen tylsiä. Silti olen jaksanut lukea sarjaa neljän osan verran lähinnä sen vuoksi, että unkarilainen miljöö valottaa maailmansodan aikaa omalla tavallaan kiinnostavasta näkökulmasta: ollaan rautaesiripun takana, jossa sotatoimien uhka varjostaa jokapäiväistä arkea. Olenkin tainnut lukea sarjaa enemmän historiallisena sarjana kuin dekkarisarjana. Historiasta innostuneille Budapest noir lienee antoisaa luettavaa, sillä oman arvioini mukaan Kondor sijoittaa Gordonin elämänvaiheet hyvin tarkasti historian aikajanalle, keskelle "oikeita" tapahtumia.
Budapestin vakooja on sarjan osista mielenkiintoisimpia lähinnä siksi, että mielestäni sen juoni on yhtenäisen oloinen ja pysyy hyvin koossa vakoojateeman ympärillä. Kirjan tapahtumiin liittyy olennaisesti Gordonin graafikkona työskentelevä naisystävä Krisztina, ja hän toi mukavasti eloa (jopa pientä huumoria!) juonenkulkuun, joka liikuttaa pariskuntaa ympäri Eurooppaa. Gordon sotkeutuu kirjan alussa mutkikkaaseen vakoojajuttuun, kun hänet suostutellaan salakuljettamaan arkaluontoisia papereita ulos Unkarista. Gordon saa kintereilleen vanhan vihamiehensä Tibor Wayandin, ja siinäpä soppa alkaakin olla valmis. Erityisen mielenkiintoinen sivujuonne Gordonin seikkailuissa on se, että niihin on saatu ujutettua mukaan myös neuvostovakoojaksi paljastunut englantilainen Philby. Tämän kirjan voi mielestäni lukea aivan itsenäisenä osanaankin, jos kirja alkoi kiinnostamaan.
Budapestin raunioissa on puolestaan sarjan heikoin osa. Tapahtumien kulku on erittäin hajanainen ja minulla kesti todella pitkään päästä kärryille siitä, onko kirjassa ylipäänsä mitään ns. punaista lankaa vai onko kyseessä vain epämääräinen sarja Gordonin havainnoimia tapahtumia. Kirjassa ollaan heinäkuussa 1946 eli varsinainen sota on jäänyt taakse, mutta sen jälkimainingit tuovat kirjan sivuille painostavan tunnelman. Gordon ei ole missään vaiheessa sarjaa ollut optimismiin taipuvainen, mutta tässä kirjassa hän on erityisen raskasmielinen ja tuntuu kirjoittavan suuren osan jutuistaan vain itselleen, dokumentoidakseen ympäröivää arkea, vailla toivoa niiden julkaisusta. Minulle jäi vaikutelma, että Budapestin raunioissa keskittyi enemmän ajankuvaan ja rikosjutut olivat vain löyhä side tapahtumille. Annoin kuitenkin tällekin kirjalle kolme tähteä, vaikka siinä onkin mukana ylöspäin pyöristystä.
***
Osallistun kirjoilla Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa saan kuitattua huhtikuun kielenä olleen unkarin. Kirjankansibingossa saan Budapestin rauniossa -kirjalla ruksin ruutuun 'mies':
Goodreads: Molemmat kirjat saavat 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Ostin e-kirjoina
Muualla verkossa: Budapestin vakooja -kirjaa on luettu mm. blogissa Mummo matkalla
E-kirjojen tietoja:
Vilmos Kondor: A Budapesti kém (2010)
Suomennos Tähti Pullinen
Tammi, 2014
253 sivua
Vilmos Kondor: Budapest romokban (2011)
Suomennos Tähti Schmidt
Tammi, 2017
270 sivua
Minä olen lukenut toistaiseksi kaksi osaa tästä dekkarisarjasta, tuon Budapestin vakoojan ja Budapestin varjot. En juuri lue dekkareita, mutta minuakin viehätti nimenomaan se toisen maailmansodan aikainen unkarilainen miljöö ja itäeurooppalainen näkökulma tapahtumiin.
VastaaPoistaVähän samalla tavalla omalla kohdallani toimi tänä keväänä lukemani Johan Mario Simmelin Ei aina kaviaaria, joka niin ikään sijoittuu toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin ja sen vakoilukuvioihin. Itse päähenkilö on, no, aikamoinen tapaus, mutta se ajankuva! Se oli kiinnostavaa.
Luin joskus nuorempana paljon vakoojaromaaneja, ja silloin tuli jokunen Simmelin kirjakin luettua. Tuttu nimi siis, melkeinpä nostalginen. :) Näissä Kondorin kirjoissa tulee tosiaan hienosti esille vähän erilainen näkökulma sotaan.
Poista