Hergé: Seikkailu punaisella merellä (Tintti #19)
Tintin ja tomeran Milou-koiran seikkailuja tuli luettua aika lailla vuosia sitten, ja nyt alkoi taas Tintti-hammasta kolottaa - nuoruuden lukumuistoihin kun on kiva tehdä nostalgianhuuruisia matkoja. Tintti-sarja ei onneksi ole hautautunut muistojen hämärään kustantajan silmissä, sillä valikoin luettavakseni vuonna 2008 ilmestyneen kovakantisen painoksen albumista Seikkailu punaisella merellä (Otava, 2008/1958). Kymmenisen vuotta sitten kustantaja halusi uusilla Tintti-painoksillaan muistaa Tintin belgialaisen "isän" Hergén (1907-1983) syntymän satavuotisjuhlaa, ja nythän on myös tarjolla näyttäviä mustavalko-Tinttejä, joista olen blogannut Lohjennut korva -albumin verran. Reipas ja rohkea Tintti porskuttelee siis reippaasti eteenpäin.
Seikkailu punaisella merellä oli vauhdikas, ja juonenkäänteitä ja sivuhenkilöitä riitti siinä määrin, että seikkailun varsinaisen ytimen hahmottaminen otti aikaa ja itse asiassa kokonaisvaikutelma tapahtumien kulusta jäi melkoisen hajanaiseksi. Tarina alkoi varsin sävyisästi elokuvateatterista ja monien vaiheiden jälkeen Tintti, kapteeni Haddock ja Milou päätyivät seilaamaan haaksirikkoutuneena punaiselle merelle. Roiston roolissä hääri mm. sarjasta aiemmin jo tuttu kiero kaveri Rastapopoulos ja rikosjuoneen liittyi sinänsä edelleen hyvin ajankohtaista ihmiskauppaa ja ainakin yksi kuvitteellinen pikkuvaltio valtataistuintaisteluineen vilahti ruuduissa.
Lukemani Tintti-albumi on ilmestynyt alkukielellä vuonna 1958, ja aikojen ja tapojen muuttuminen näkyy paikoin selvästi. Afrikkalaiset pyhiinvaeltajat uhkaavat päätyä orjiksi, mutta vaikka Tintti ja Haddock ehtivätkin heidän pelastaa, ehtivät he tehdä paljon muutakin ennen kuin katsovat asiakseen päästää henkeään haukkovat ihmiset suljetusta laivanruumasta pois. Suhtautuminen muiden kansojen edustajiin on Tintti-sarjakuvissa usein valitettavan alentuvaa, mutta tämä nyt lukemani albumi ei sentään taida olla pahimmasta päästä.
Haddockin henkilökuva pisti sekin silmään - miehellähän on pahempi alkoholiongelma kuin muistinkaan:
Seikkailu punaisella merellä oli omalla tavallaan hupaisan viihdyttävää luettavaa. Ruutuihin mahtui paljon täysin jonninjoutavaa kohellusta, jolla ei ollut juonen kannalta mitään tekemistä, mutta näistä päättömyyksistä syntyi kepeää tilannehuumoria, joka sekin kuuluu asiaan Tintti-sarjiksissa. Muistelen silti lukeneeni parempiakin Tinttejä, joten tämä albumi saa kolme tähteä Goodreadsiin.
Tintti-sarjasta olen blogannut myös näissä jutuissa:
****
Osallistun Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen. Kirjankansibingossa ruksaan ruudun 'kotieläin' (vaikka Milou-koira taitaakin viettää harvinaisen vähän aikaa kotosalla...):
Mistä sarjakuva minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu Jokken kirjanurkassa
Sarjakuvan tietoja:
Hergé: Coke en Stock (1958)
Suomennos Jukka Kemppinen
Otava, 2008
62 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.