Oksan hyllyltä

Hugo Prattin (1927-1995) Corto Maltese -seikkailusarjakuva on niitä tunnettuja sarjakuvia, jotka olen löytänyt vasta aivan viime vuosina. Olen lukenut pari satunnaista osaa Maltesen seikkailuja, mutta nyt viimein tulin tutustuneeksi sarja-avaukseen. Siitä ilmestyi jokunen vuosi sitten komea väripainos nimellä Suolaisen meren balladi (Jalava, 2014), ja näyttävä, valokuvin varustettu esipuhe tekee tästä versiosta todella muhkean lukuelämyksen. Seikkailu on ilmestynyt myös vuonna 1991 nimellä Corto Maltese Etelämerellä , mutta itse pidän enemmän uudesta nimestä, joka sopii tyyliltään paremmin kirjan tunnelmaan. Turhaapa sitä kiertelemään, Suolaisen meren balladi saa minulta täydet viisi tähteä. 1. maailmansodan vuosiin ajoittuva merihenkinen seikkailu oli juonensa puolesta vetävää luettavaa, ja sen monipuolinen henkilögalleria kattoi niin saksalaiset sotilaat, erilaisten tunkeilijoiden keskellä elävät Tyynen valtameren saarten alkuperäisasukkaat, merirosvo Rasputinin, pari haaksirikkout...

Hugo Prattin laivaton merikapteeni, seikkailija Corto Maltese vieraili kesän aikana jo kolmanteen otteeseen lukupinossani. Olin alkuun vähän varauksellinen coolin oloisen kapteenin seurassa, mutta pikku hiljaa olen todennut, että ympäri maailmaa reissaava miekkonen on varsin miellyttävää matkaseuraa. Maltesen seikkailuissa ei kohelleta päättömästi eikä harrasteta silmitöntä väkivaltaa. Sen sijaan niissä on semmoista vanhan ajan seikkailuhenkeä, joka on alkanut viehättää minua aina vain enemmän. Kesällä lukemani Kelttiläistarinoita -albumi (Jalava, 2013) kuuluu niihin Maltese-albumeihin, joita suomalainen kustantaja on julkaissut värillisinä uusintapainoksina. Olen lukenut juuri näitä värillisiä albumeja, sillä ne vanhat, mustavalkoiset eivät ole näyttäneet kovin lukuhaluja herättäviltä kirjaston sarjakuvahyllyssä. Jännää, miten paljon värit ja selkeät tekstitys saavat aikaan, vaikka itse tarinahan ei muuksi muutu.  Kelttiläistarinoita on selkeästi paras tähän asti lukemista...

Viikonlopun lukumaratonilla tuli luettua kaikenlaista, ja tässä jokunen sana muutamasta maratonilla kokonaan lukemastani kirjasta - ja TBR-vuoresta. Carlos Maria Dominguezin Paparitalon (Basam Books, 2006) valitsin maratonille sen lyhyyden vuoksi (134 sivua harvaa, isokokoista tekstiä pienillä sivuilla) ja siksi, että pääsen Paperitalon myötä vihdoin ja viimein aloittamaan TBR-vuoren valloituksen. Koli ohoi, täältä tullaan! Postailin TBR-vuorestani jo marraskuun alussa, mutta lukuaikani on sen jälkeen mennyt muihin kuin TBR-kirjoihin. TBR-listani löytyy kokonaisuudessaan yläpalkin välilehdeltä , ja tsadaa! nyt on ensimmäinen kirja luettu. Toinen kirja (Montgomeryn Sininen linna ) on kesken lukupinossa ja kolmas ( Käärmeenliekit ) etenee hitaahkosti kännykkäkirjana. Eli kyllä tämä tästä. Ensi vuosi on tiiviisti kiikarissa ja eräs uudenvuoden lupaukseni on pitää ainakin yksi TBR-kirja koko ajan aktiivisena lukupinossa. Ja mieluusti niin, ettei se sama kirja olisi aktiivisena koko ...