Oksan hyllyltä

Kirjabloggaus on nostattanut Nobel-tietoisuuttani sen verran, että olen jo toisena vuonna peräjälkeen varannut kirjastosta voittajan kirjan heti palkinnon julkistuksen jälkeen. Viime vuoden voittaja Patrick Modiano ei minua valloittanut, pikemminkin huokaisin helpotuksesta kun hämärä Hämärien puotien kuja oli päässyt viimeiselle sivulleen. Tänä vuonna voittajaksi julistettiin valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš, ja Oulun kaupunginkirjastosta löytyy muutama kappale hänen suomennettuja teoksiaan. Molemmat niistä olivat minulle outoja, joten ilman esitietoja päätin kokeilla vanhempaa, vuonna 1988 suomennettua Sodalla ei ole naisen kasvoja (SN-Kirjat, 1988). Lukukokemus oli täysin toisenlainen kuin Modianon kirjan kanssa. Sekä Modiano että Aleksijevitš käsittelevät kirjoissaan muistamisen teemaa, mutta siinä missä Modiano onnistui upottamaan minut muistojen häilyvään hetteikköön Aleksijevitš räväyttää muistot päin kasvoja niin että tuntuu. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirja ...

Inga Röningin Hippiäinen (Tammi, 2015) on tuhti romaani eräästä raskaudesta. Tuhti siksi, että sivumäärä on hippusen yli 400, ja kirjassa ei juuri muusta puhuta kuin raskaudesta ja sen edistymisestä. Sanottakoon heti kärkeen, ettei minulla ole lapsia eikä suunnitelmia niiden hankkimiseksi, mutta jokin kirjan aiheessa silti kiinnosti minua. Kustantajan esittelytekstistä sain vaikutelman, ettei aihetta lähestytä turhan tiukkapipoisesti ja päätin kokeilla, miltä Kreeta Nymanin 9 kuukauden odotus sujuu. "- Mitä sä höpötät? - No täällä on juttu kohtukoulusta, joku amerikkalainen, jota voi kai skypen välityksellä käydä täällä perähikiälläkin. - En usko. Näytä. Siinä se juttu oli. Kohtuopiskelua. Vauvalle siis voisi opettaa jotain kätevästi jo mahaan, kai muutakin kuin tuutulaulun jolla vauvaa voisi kuulemma rauhoitella syntymän jälkeenkin. Se oli minusta aivan uskomatonta. Mutta nämä kaverit halusivat sikiön oppivan jo matikkaa, kieliä ja klassista musiikkia. Kvartaalitalouden pir...

Lucie Durbianon Aarre (WSOY, 2011) on sarjakuvaromaani, joka olisi todennäköisesti jäänyt minulta lukematta jollen olisi saanut vinkkiä Oulun kaupunginkirjaston lukuoppaalta . Sarjakuvan kansi antaa minulle näet pikasilmäyksellä vaikutelman, että kyseessä on jokin lasten sarjakuva, eivätkä ne ole aivan kiinnostuslistani kärkipäässä. Onneksi luin lukuoppaan kuvauksen ennen kannen tutkimista: "Keskieurooppalaisen seikkailusarjakuvan perinne jatkuu tässä 1950-luvulle sijoittuvassa, hurmaavan naivistiseen tapaan piirretyssä tarinassa.  Kaunis Christine ja hänen professori-isänsä joutuvat keskelle seikkailua, joka alkaa vanhan ja arvokkaan pergamentin katoamisesta." Tämä kuulosti mielenkiintoiselta, joten varasin Aarteen kansikuvasta huolimatta. Huikkaan isot kiitokset vinkkaajalle, sillä Aarre oli erään työviikon jälkeisen perjantai-illan riemastuttava lukuelämys. Kaunis Christine on sarjakuvan päähenkilö, ja hän hehkuu ranskalaista tyylikkyyttä kotisohvalle ast...

Mari A:n kirjablogin Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -lukuhaaste päättyy tänään. Haasteen nimestä voi jo kenties päätellä, että ideana oli lukea kotimaisia kirjoja, jotka jollain tapaa liittyvät kotoisten jalkapallosarjojen kaupunkeihin. Lähdin haasteeseen vaatimattomin tavoittein, sillä kaupunkien yhteismäärä (22) tuntui hurjalta vaikka lukuaikaa on ollut monta kuukautta. Ennakolta ajattelin, että 3-4 kaupunkia kumpaiseenkin listaan olisi minulle hyvä saavutus. Pienen loppukirin ansiosta sain peräti 7 kirjaa molempiin listoihin, joten olen luettujen määrään oikein tyytyväinen. Kuva Mari A:n kirjablogista; ks. linkki yllä. Tässä lukemani kirjat:   Naisten liigan joukkueet, kaupungit ja luetut kirjat:   FC Honka - Espoo - Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo HJK - Helsinki - Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää Ilves - Tampere - Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu Merilappi United - Kemi Nice Futis - Pori - Satu Mattila-Laine: Parantola PK -3...

Aapelin eli Simo Puupposen (23.10.1915 - 10.10.1967) syntymästä tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta .  Amman lukuhetki -blogin Amma houkutteli kirjabloggaajia lukemaan Aapelin kirjoja merkkipäivän kunniaksi, ja oma kirjavalintani oli heti selvä. Lapsuuden suosikkini Vinski pääsisi uusintalukuun! Olen valintaani tyytyväinen, sillä Vinski oli ihanan hyväntuulista luettavaa työviikon päätteeksi, ja punatukkaisen pojan edesottamukset saavat minulta varauksetta viisi tähteä Goodreadsiin. Mitä mieltä muissa kirjablogeissa on oltu Aapelista? Kannattaa käydä kurkkaamassa Amman blogissa julkaistu kooste tempaukseen osallistuvista blogeista. Koko kaupungin Vinski (WSOY, 2007/1954) ilmestyi 61 vuotta sitten, mutta näkymättömyyspulverin kanssa seikkailevan pojan tarina tuntui edelleen valloittavalta ja ajattomalta, ja samalla kertaa herttaisen vanhanaikaiselta. Kirjan alussa Hömpstadin kaupungissa asuva Vinski ostaa pitkältä, surullisen näköiseltä apteekkarilta näkymättömyyspulveria, j...

Sain blogeissa parhaillaan kiertävän kysymyshaasteen eli Liesbter award -tunnustuksen sekä Kirjasähkökäyrän Mailta että Madonluvut -blogin Serentikseltä. Kiitos ihanaiset blogikollegat! Vastaaminen on kestänyt, sillä viikkoni ovat olleet niin täynnä kaikkea, että 22 kinkkistä kysymystä on tuntunut liian suurelta haasteelta. Mutta kahden päivän syyslomanen on mukava aloittaa pohtimalla syntyjä syviä, joten tässäpä viimein tulevat vastaukseni. Laitan haastetta myös muutamalle blogille eteenpäin. Haastetut blogit löytyvät heti haastesääntöjen jälkeen.  Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat: 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi 2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen 7...

Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittu Jää (Teos & Schildts & Söderströms, 2012) valikoitui lukupinooni osittain lukuhaasteiden vuoksi ja osittain siksi, että olen aloittanut pienen henkilökohtaisen uudehkon kotimaisen kirjallisuuden sivistysprojektin. Mielestäni minulla on kotimaisessa kirjallisuudessa nolostuttavan suuria lukuaukkoja. En ole lukuaukoista suuremmin vaivaantunut, mutta aina silloin tällöin tulee tunne, että 'jaa, enpäs ole tältäkään kirjailijalta lukenut mitään ja taas hän on jossain esillä'. Päätin tehdä asialle jotain ja tänä syksynä ja tulevana talvena koetan lukea muutamia kirjoja, jotka mielessäni sijoitan tähän ryhmään. Teemestarin kirjan jo luin, tässä postauksessa tulee Jää ja seuraavaksi jotain muuta.  Tarkkaa kirjalistaa minulla ei ole, sillä sellaisista tulee minulle herkästi suorituksen maku ja lukuinto lopahtaa. Mutta alla listatut kirjailijat ovat mielessäni juuri nyt (toivottavasti kukaan blogia seuraava ei tipahda järkytyksestä...

Vuosi kuvina -sarja jatkuu lokakuun kuvalla (syyskuun kuva löytyy täältä ). Kävin ottamassa kuvan eilen. Päivä oli harmaa ja pilvinen, eikä maastossa näy dramaattista muutosta verrattuna syyskuun kuvaan tai jopa elokuun kuvaan. Tämä muuttumattomuus on alkanut tympiä kuvausprojektin edetessä. Äkkiseltään sitä luulisi, että kolmessa kuukaudessa tapahtuisi jotain muutakin kuin että puissa on jokunen lehti vähemmän. Ehkä marraskuun kuvassa näkyy jo ensilumi? Enpä olisi uskonut, että alan odottamaan sitä. Ruska hulahti ohi melko vaatimattomasti tänä vuonna, eikä sen kauneus päässyt pujahtamaan valitsemaani kuvauspaikkaan. Mutta lumi muuttaa maisemaa taatusti. Marmatusten jälkeen kuukauden kuva: Olen raahannut kuvausreissuille mieheni mukaan, ja tällä kertaa retken vetonaulana toimi Pohjois-Pohjanmaan museolla vastikään avattu Lepakkonäyttely. Jyhkeän näköinen museorakennus on valmistunut vuonna 1931, ja rakennuksen arkkitehtinä on ollut Oiva Kallio. Sisäänkäynnin mahtipontisu...

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikkoni päättyy kahteen nuortenkirjaan, jotka ovat jo saaneet jonkin verran blogihuomiota. Satu Mattila-Laineen esikoiskirja Parantola (Karisto, 2015) on kirja, jonka poimin Lukuoppaan vinkkilistalta. Tämä aikamatkustuskirja on näkynyt myös monessa kirjablogissa syksyn aikana. Jenna Kostetin Lautturi (Robustos, 2014) voitti viime vuonna Blogistanian Kuopus -palkinnon, ja bloggaajakollegoiden kehut herättivät uteliaisuuteni kirjaa kohtaan. Molemmat kirjat osoittautuvat oikein hyviksi ja ajatuksia herättäviksi, joten näitä kelpaa tarjota nuorille luettaviksi. Satu Mattila-Laineen esikoiskirja Parantola (Karisto, 2015) tarjoaa erikoisen miljöön tapahtumille. Kirjan päähenkilönä on 15-vuotias epilepsiaa sairastava ja vintageblogia pitävä Elisa. Hänen kotipaikkakunnallaan on vanha, käytöstä poistunut parantola, ja siellä hän kohtauksen aikana huomaa siirtyneensä 1930-luvulle. Tuolloin parantola toimi epilepsiaparantolana, ja Elisa löyt...

Innostuin viime kuussa Tintistä , tuosta rehdistä ja reippaasta lehtimiehestä, jota ei juuri tapaa juttuja kirjoittamasta. Seikkailuja nuorella miehellä sen sijaan riittää, ja päätin lueskella Tintti-albumeja vuosikymmen kerrallaan eteenpäin. Nyt junnataan 1930-luvulla, ja vuorossa ovat  ensimmäisen kerran vuonna 1931 ilmestynyt Tintti Afrikassa (Otava, 2006) ja 1934 ilmestynyt Faaraon sikarit (Otava, 2006). Tintti-albumit kuuluivat nuoruuteni lukemistoon, joten tämä bloggaus sopii mainiosti Kirjan vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikolle . Aivan suosikkieni joukkoon en Tinttiä ole koskaan laskenut, eikä asiaan ole uusintalukukierroksella tullut muutosta mutta Tintti-seikkailut toimivat mukavana välipalalukemisena. Tintti Afrikassa -albumin juoni oli mielestäni heppoinen. Tintti menee Afrikkaan ja seikkailee eläinten ja paikallisten asukkaiden keskuudessa. Punaista lankaa juonesta saa etsiskellä, mutta jonkin verran tarinan loppupuolella pohjustetaan Tin...

Tällä viikolla vietetään Kirjan vuoden Lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikkoa . Olen viime aikoina lukenut muutamia teemaan sopivia kirjoja, joten niistä lisää juttua teemaviikon aikana. Viikon kirjatapahtumiin kuuluu esimerkiksi lastenkirja- ja sanataidefestivaali Kirjalitta , joka ilahduttaa kirjan ystäviä Tampereella ja sosiaalisessa mediassa 16. - 18.10. Lisäksi sunnuntaina 18.10.2015 vietetään virallista Satupäivää . Olen parina aiempana Satupäivänä lukenut satukirjan omaksi ilokseni, mutta vielä en ole ehtinyt etsiä teemaan sopivaa kirjaa ensi sunnuntaille. Jollei sopivaa satukirjaa löydy viimeistään lauantain kirjastoreissulla, lanuilen myös sunnuntaina. :) Lanuviikkoni ensimmäinen kirja on Louis Sacherin Paahde (Otava, 2003),  jonka löysin kirjastosta täysin sattumalta. Takakansi kertoo kirjan saaneen jo kulttimainetta, mutta minulle Paahde oli täysin tuntematon suuruus. Paahde osoittautui erittäin vetäväksi kirjaksi, ja pienen pähkäilyn jälkeen päätin antaa...

Pekka Hiltusen Studio-sarja on koukuttanut minut pikkuhiljaa. Ensimmäinen osa Vilpittömästi sinun (Gummerus, 2011) ja Sysipimeä (WSOY, 2012) esittelivät Lian ja Marin, nuo suomalaiset tahtonaiset Lontoon vilinässä. Heidän jännittävät edesottamuksensa rikollisia vastaan saivat minut jo oikein odottamaan alkusyksyllä ilmestynyttä Varo minua -kirjaa. Eikä odotus ollut turhaa - minusta Varo minua on Studio-sarjan paras osa, ja toivon kovasti, että sarja saisi jatkoa. Kansainvälisissä piireissä sulavasti liikkuvaa kotimaista naistoimintaa kun ei ole roppakaupalla tarjolla. Ja juu, tunnustan, että kyllä minua näinä tasa-arvon päivinä miellyttää, että rikollisia jahtaa pari aloitekykyistä naista. Woman power rules! Mitään uutta ja järisyttävää Varo minua ei tuo Studio-sarjaan, sillä tuttuja elementtejä sarjan aiemmista osista on tarjolla: Studion salaperäinen poppoo puuhailee Marin rahojen turvin parantaakseen maailmaa ja saadakseen rikollisia kiinni. Teknisistä vempaimista ei ole...

Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi (WSOY, 2015) herätti kiinnostukseni sen tosipohjaisuuden vuoksi. Sattouf on ranskalais-syyrialainen sarjakuvan- ja elokuvantekijä, ja Tulevaisuuden arabi kertoo hänen lapsuuden aikaisista kokemuksistaan Libyassa ja Syyriassa vuosina 1978 - 1984. Nämä maat ja niiden kulttuuri ovat minulle vieraita, ja Syyriasta tulee ensimmäisenä mieleen viime aikojen uutisotsikot. Olin melkoisen utelias albumin suhteen - millaisen kulttuurielämyksen sarjakuvamuotoinen muistelmaromaani minulle tarjoaa? Päähenkilön eli pikku-Riadin äiti on ranskalainen nainen, joka opiskeluaikanaan rakastuu syyrialaiseen opiskelijapoikaan. Rakastumisvaihe tosin sivuutetaan parissa ruudussa, ja sitten siirrytään nuoren perheen arkeen, jossa tohtoriksi väitellyt isä (joka ei oppiarvostaan huolimatta vaikuta järin välkyltä) saa opettajanpaikan Tripolista ja näin kolmikko muuttaa Libyaan. Paikalliset olosuhteet eivät aivan vastaa odotuksia, sillä perheen pitää mm. itse vallata it...

Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -haaste innosti minut etsimään kirjaa, jossa Helsinki olisi hyvin esillä. Kirjaston tietokannasta löysin Juha Järvelän ja Marjo Vallitun tietokirjan Komisario Palmun jäljillä (Avain, 2014). Kirjassa pureudutaan syvällä Palmu-elokuvien ja kirjojen maailmaan, ja niiden tapahtumien näyttämönä oleva pääkaupunkimme on saanut oman lukunsa kirjaan: Palmujen Helsinki. Komisario Palmu  on Mika Waltarin luomus, ja olen lukenut ennen blogiaikaani kaksi ensimmäistä Palmu-dekkaria ( Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939) ja Komisario Palmun erehdys (1940)). Myös Palmu-leffat ovat tuttuja, ja ne löytyvät meiltä kotoa useampaan kertaan katsottuna. Kirjan aihepiiri oli siis minulle tuttu, ja täytyy todeta heti alkuun, että epäilen mahtaako kirja jaksaa kiinnostaa heitä, jotka eivät Palmuun ole aiemmin törmänneet. Niin yksityiskohtiin kirjassa mennään, ja jopa murhaajat paljastetaan, jota hieman paheksun. Mutta Palmusta pitäville ja hänestä kiinnostune...