Inga Röning: Hippiäinen
Inga Röningin Hippiäinen (Tammi, 2015) on tuhti romaani eräästä raskaudesta. Tuhti siksi, että sivumäärä on hippusen yli 400, ja kirjassa ei juuri muusta puhuta kuin raskaudesta ja sen edistymisestä. Sanottakoon heti kärkeen, ettei minulla ole lapsia eikä suunnitelmia niiden hankkimiseksi, mutta jokin kirjan aiheessa silti kiinnosti minua. Kustantajan esittelytekstistä sain vaikutelman, ettei aihetta lähestytä turhan tiukkapipoisesti ja päätin kokeilla, miltä Kreeta Nymanin 9 kuukauden odotus sujuu.
"- Mitä sä höpötät?
- No täällä on juttu kohtukoulusta, joku amerikkalainen, jota voi kai skypen välityksellä käydä täällä perähikiälläkin.
- En usko. Näytä.
Siinä se juttu oli. Kohtuopiskelua. Vauvalle siis voisi opettaa jotain kätevästi jo mahaan, kai muutakin kuin tuutulaulun jolla vauvaa voisi kuulemma rauhoitella syntymän jälkeenkin. Se oli minusta aivan uskomatonta. Mutta nämä kaverit halusivat sikiön oppivan jo matikkaa, kieliä ja klassista musiikkia. Kvartaalitalouden pirullinen tehokkuusajattelu ulotti siis kyntensä jo kohtuun. Se tuntui surulliselta. Se sintti ei saanut edes siellä polskia rauhassa." (s. 173-174)
Kreeta totuttelee ajatukseen tulevasta äitiydestä, joka pakottaa moottoripyöräilystä innostunutta äitiä rauhoittamaan tahtia. Lapsen saantiin liittyvät jutut aiheuttavat ihmetystä. Kohtukoulu ja mammajooga oudoksuttavat, ja ystävien vauvanhoitotouhut eivät helpota oloa: "Kerroin, etten kestänyt edes katsoa vaipanvaihtoa, yrittämisestä puhumattakaan. Mikkoa puistatti kun kerroin sille yksityiskohtia ruoansulatusjätteen jännittävästä matkasta lavuaariin ja liki vessamme seiniin." (s. 210-211) Kreetaa tukee sympaattisen oloinen aviomies Mikko, joka tosin jäi minulle melko etäiseksi hahmoksi vaikka hän vilahteli siellä täällä kirjan sivuilla.
Vaihtelua juonikuvioihin toivat Kreetan yritykset luoda sisaryhteyttä Meijaan, mutta olisin toivonut Meija-kuviolle isompaa näkyvyyttä. Tämä toive taitaa linkittyä siihen tuntemukseen, että kirjassa olisi voinut olla vähemmän sivuja ja sitä kautta tiiviimpi sisältö. Aloin nimittäin jo ennen 300. sivun rajapyykkiä odotella, milloin päästään synnytyssaliin. Päästiinhän sinne sentään lopulta, ja sitten olikin monta herkkää kohtausta, jotka saivat minut aivan liikutuksen valtaan. Luin kirjan lopun melkoista vauhtia, ja Hippiäinen tuntui parantavan otettaan puolen välin jälkeen.
Hippiäinen oli antoisa lukukokemus lapsettomalle, ja jos odotusajasta on omakohtaisia kokemuksia, kirjasta saa varmasti vielä enemmän irti. Minä pidin kirjan humoristisesta, reippaasta otteesta, joka sai raskausajan näyttämään lämminhenkiseltä kasvu(hah!)kokemukselta. Ne hirveimmät odotustarinat ovat onneksi jossain muualla kuin Hippiäisessä. Lisäplussaa kirja saa värikkäästä kannesta, joka miellytti minua iloisella tunnelmallaan.
"- Mitä sä höpötät?
- No täällä on juttu kohtukoulusta, joku amerikkalainen, jota voi kai skypen välityksellä käydä täällä perähikiälläkin.
- En usko. Näytä.
Siinä se juttu oli. Kohtuopiskelua. Vauvalle siis voisi opettaa jotain kätevästi jo mahaan, kai muutakin kuin tuutulaulun jolla vauvaa voisi kuulemma rauhoitella syntymän jälkeenkin. Se oli minusta aivan uskomatonta. Mutta nämä kaverit halusivat sikiön oppivan jo matikkaa, kieliä ja klassista musiikkia. Kvartaalitalouden pirullinen tehokkuusajattelu ulotti siis kyntensä jo kohtuun. Se tuntui surulliselta. Se sintti ei saanut edes siellä polskia rauhassa." (s. 173-174)
Kreeta totuttelee ajatukseen tulevasta äitiydestä, joka pakottaa moottoripyöräilystä innostunutta äitiä rauhoittamaan tahtia. Lapsen saantiin liittyvät jutut aiheuttavat ihmetystä. Kohtukoulu ja mammajooga oudoksuttavat, ja ystävien vauvanhoitotouhut eivät helpota oloa: "Kerroin, etten kestänyt edes katsoa vaipanvaihtoa, yrittämisestä puhumattakaan. Mikkoa puistatti kun kerroin sille yksityiskohtia ruoansulatusjätteen jännittävästä matkasta lavuaariin ja liki vessamme seiniin." (s. 210-211) Kreetaa tukee sympaattisen oloinen aviomies Mikko, joka tosin jäi minulle melko etäiseksi hahmoksi vaikka hän vilahteli siellä täällä kirjan sivuilla.
Vaihtelua juonikuvioihin toivat Kreetan yritykset luoda sisaryhteyttä Meijaan, mutta olisin toivonut Meija-kuviolle isompaa näkyvyyttä. Tämä toive taitaa linkittyä siihen tuntemukseen, että kirjassa olisi voinut olla vähemmän sivuja ja sitä kautta tiiviimpi sisältö. Aloin nimittäin jo ennen 300. sivun rajapyykkiä odotella, milloin päästään synnytyssaliin. Päästiinhän sinne sentään lopulta, ja sitten olikin monta herkkää kohtausta, jotka saivat minut aivan liikutuksen valtaan. Luin kirjan lopun melkoista vauhtia, ja Hippiäinen tuntui parantavan otettaan puolen välin jälkeen.
Hippiäinen oli antoisa lukukokemus lapsettomalle, ja jos odotusajasta on omakohtaisia kokemuksia, kirjasta saa varmasti vielä enemmän irti. Minä pidin kirjan humoristisesta, reippaasta otteesta, joka sai raskausajan näyttämään lämminhenkiseltä kasvu(hah!)kokemukselta. Ne hirveimmät odotustarinat ovat onneksi jossain muualla kuin Hippiäisessä. Lisäplussaa kirja saa värikkäästä kannesta, joka miellytti minua iloisella tunnelmallaan.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kasoittain kirjoja.
Kirjan tietoja:
Inga Röning: Hippiäinen
Kansi Timo Mänttäri
Tammi, 2015
409 sivua
Minä jotenkin mielsin Hippiäisen eniten kasvukertomukseksi ja tarinaksi, jossa raskaus on syy ja sysäys selvittää oman suvun tarinaa. Kreetan tarinalle on muuten tulossa jatkoa.
VastaaPoistaOman suvun tarinan selvittely oli hyvä lisä tähän kirjaan, ja se tosiaan olisi minusta voinut olla isommastikin esillä sillä tuo juoniaines oli kiinnostava. Ahaa, hyvä tietää että jatkoa seuraa. Vastahan Hippiäisessä tietysti päästiin ihmiselämän alkuun. :)
PoistaMinusta kirjan huumori toimi hyvin, hekottelin itsekseni monessa kohdassa ja itse odottavana pystyin sekä samaistumaan Kreetaan että ihmettelemään joitakin paniikin aiheita. Lisäksi iski mieskateus, onko Mikonlaisia miehiä muka olemassa?
VastaaPoistaJuu, omat kokemukset aiheesta varmasti avaavat kirjaa eri tavalla. Miehet taas - no, kirjat ovat kirjoja mutta minkäs teet, pitää koettaa oikeassa elämässä tulla toimeen niiden tapausten kanssa joita elämä eteen heittää :D.
Poista