Lucie Durbiano: Aarre

Lucie Durbianon Aarre (WSOY, 2011) on sarjakuvaromaani, joka olisi todennäköisesti jäänyt minulta lukematta jollen olisi saanut vinkkiä Oulun kaupunginkirjaston lukuoppaalta. Sarjakuvan kansi antaa minulle näet pikasilmäyksellä vaikutelman, että kyseessä on jokin lasten sarjakuva, eivätkä ne ole aivan kiinnostuslistani kärkipäässä. Onneksi luin lukuoppaan kuvauksen ennen kannen tutkimista: "Keskieurooppalaisen seikkailusarjakuvan perinne jatkuu tässä 1950-luvulle sijoittuvassa, hurmaavan naivistiseen tapaan piirretyssä tarinassa.  Kaunis Christine ja hänen professori-isänsä joutuvat keskelle seikkailua, joka alkaa vanhan ja arvokkaan pergamentin katoamisesta." Tämä kuulosti mielenkiintoiselta, joten varasin Aarteen kansikuvasta huolimatta. Huikkaan isot kiitokset vinkkaajalle, sillä Aarre oli erään työviikon jälkeisen perjantai-illan riemastuttava lukuelämys.

Kaunis Christine on sarjakuvan päähenkilö, ja hän hehkuu ranskalaista tyylikkyyttä kotisohvalle asti. Christinellä riittää rakkausseikkailuja aarrejahdin lisäksi, ja nämä rakkauden kiemurat olivat minulle osa albumin viehätystä. Christinen isän assistentti Michel on hulluna Christineen, ja mustasukkaisuus ajaa miehen mitä oudoimpiin tempauksiin. Alla olevassa kuvassa Michel luuraa puun takana, ja kohtaukseen liittyvän tarinan voi lukea Aarteen sivuilta:

Aarretta ei mielestäni kannata lukea kovin ryppyotsaisesti, sillä tarinassa on huumoria ja veikeyttä, jota joku saattaa kuvailla kohellukseksi. Eli juonessa tapahtuu! Hiippaillaan öiseen aikaan talossa ja puutarhassa, jahdataan pergamentin kuvaamaa aarretta ja säntäillään sinne ja tänne. Minusta Aarteen keitos oli hupaisa, ja ihastuttavan ranskalainen. Vaikka piirrosjälki tuntui alkuun liian pelkistetyltä, tulin lopulta siihen tulokseen että osa albumin tunnelmasta syntyi juuri värikkäiden ruutujen ansiosta. Myös sarjakuvan henkilöhahmot olivat herkullisia. Viiniä naukkaileva ja yösyöntiä harrastava professori-isä oli välillä hitusen ulkona todellisista tapahtumista, mutta silti aivan mainio lisä henkilögalleriaan ja eräs suosikkini Aarteen henkilöistä.

Ja olihan albumissa myös kirjallisuusviittauksia:

Albumin takakannessa viitataan Tinttiin, mutta itse en tätä vertausta allekirjoita. Kannattaa silti kokeilla Aarretta, jos haluat sukeltaa kesäiseen, ranskalaiseen, vähän höpsöön seikkailuun.

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston sarjakuva

Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu mm. blogeissa Kirjoista, Pois työpöydältä.

Kirjan tietoja: 

Lucie Durbiano: Trésor (2008)

Suomennos Saara Pääkkönen

WSOY, 2011

100 sivua