Oksan hyllyltä

Ihastuin alkuvuodesta JP Ahosen Perkeros -albumiin, ja kun huomasin syksyn kirjakatalogeissa JP Ahosen Valomerkki -albumin (WSOY, 2015), laitoin sen oitis kirjastovaraukseen. Valomerkki jatkaa Ahosen Villimpi Pohjola -sarjaa, johon en ole aiemmin innostunut tutustumaan. Sarja on " nuorten aikuisten elämää dokumentoiva strippisarja ", kertoo tekijä sarjan omalla sivulla .  Sen tuorein albumi ei ollut minulle aivan täysosuma, mutta sen verran siitä pidin, että taidan etsiytyä myös sarjan aiempien osien pariin talven mittaan. Valomerkin nuoret aikuiset ovat opiskelijaelämänsä loppuvaiheessa, perhe-elämää opettelemassa ja töitä hakemassa. Kirjan huumori ja tarinankaari ei iskenyt minuun samalla tavoin kuin bändielämän ihmeellisyyksiä kuvannut Perkeros , mutta albumin piirrosjälki oli taitavaa. Pidän Ahosen selkeästä kynänjäljestä todella paljon, ja sivujen rauhallinen värimaailma hivelee silmää. Albumissa ei juoksennella koko aikaa alasti, vaikka niin voisi näistä...

Sain Kaisa Reetalta kesähaasteen , jonka ideana on vastata kymmeneen kysymykseen, ja eteenpäinkin haastetta saa laittaa. Kiitos Kaisa Reetta haasteesta! ♥ Vastaukseni löytyvät alta, ja haastan seuraavat blogit vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin: Opus eka Pihin naisen elämää Yöpöydän kirjat Mukavaa, jos ehditte vastaamaan! 1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta. Minulla on tummat hiukset, joita en jaksa juuri laitella kampauksille. Mitä vikaa on ponnarissa? Olen addiktoitunut huulirasvan ja käsivoiteen käyttöön. Alkaa ahdistaa, jos jompi kumpi ei ole käsilaukussa mukana. Olen innokas lehtien tilaaja, vaikka minulla on liian harvoin aikaa lukea niitä. Nyt postilaatikkooni kannetaan Gloriaa, Makua, Mondoa ja sanomalehdistä Kalevaa ja Hesaria. Paikallislehti tulee myös, ja pian myös Kauppalehti, jonka saan ainejärjestön jäsenyyden kylkiäisinä. Taivas, eihän näitä oikeasti voi olla näin montaa? No, lehtitarjouksia on vaikea vastustaa. Eiköhän tämä 'paljastusten'...

Chris Riddelin Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus, 2015) kiinnitti huomioni kirjaston vinkkihyllyssä. Näyttävän näköinen kirja oli pakko ottaa lukuun, ja kuvitus on ehdottomasti Ada Gootin vahvuus. Kirjassa ei taida olla yhtään aukeamaa, jossa ei jonkinlaista kuvitusta olisi, ja upeimpia ovat koko sivun tai aukeaman peittävät kuvat. Kuvitus on kirjailijan omaa käsialaa, ja minua Riddellin piirrosjälki miellytti erittäin paljon, sillä hahmot ovat vekkulin näköisiä ja yksityiskohtia piisaa. Siinä on suurin syy kirjalle antamaani neljään Goodreads-tähteen. Silmäkarkkikirjat ovat heikko kohtani. Muutama maistiainen kirjan sivuilta. Molemmissa kuvissa ylvästelee neiti Borgia Meediokotiopettajatarten välityksestä: Ada Gootin juonellinen anti jäi jonkin verran jälkeen silmänruokapuolesta. Kirjan nimihahmo Ada asuu isänsä lordi Gootin kanssa Kalmatollon kartanossa, ja siellä seikkaillaan koko kirjan ajan. Kartano on varsinainen omituisten otusten kerho, joka tarjoilee varttun...

Lueskelin heinäkuussa kaksi naisen kesänvietosta kertovaa kirjaa. Toinen oli lämminhenkinen tarina, joka sai lukijan hyvälle tuulelle. Toinen kirja sen sijaan oli viileä kuin Oulun kesäinen sää, enkä oikein lämmennyt kirjan akateemiselle analyyttisyydelle. Lämpimistä tuulahduksista vastasi Paula Havaste kirjallaan Kolme käskyä (Gummerus, 2013) ja toisenlaisia kesäfiiliksiä tarjoili Siri Hustvedt kirjassaan Kesä ilman miehiä (Otava, 2011). Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä oli minulle melkoinen pettymys. Muistelin lukeneeni kirjasta kehuja, mutta omat lukutunnelmani olivat varsin laimeat. Kirjan alussa kertojana toimiva Mia kertoo saaneensa hermoromahduksen, kun hänen miehensä Boris 30 avioliittovuoden jälkeen halusi pitää taukoa avioliitosta. Sairaalareissun jälkeen Mia päätyy pitämään runokurssia nuorille tytöille, ja tuon kesän tapahtumia ja mielensä liikkeitä ja pohdintoja Mia kertoilee kirjassa. Joukossa on ajatuksia miehistä ja tieteestä, ja vaikka paikoin oli tarjolla ...

Sarah Watersin kirjoja on kovasti kehuttu blogijutuissa, joten päätin viimein tutustua brittikirjailijan tiiliskiviin ja valitsin luettavakseni hänen tuoreimman suomennetun kirjansa Parempaa väkeä (Tammi, 2015). Kirjalla oli omat erittäin hyvät hetkensä, mutta sanottakoon heti näin alkuun, etten kokenut suurta hurmiota Paremman väen edessä vaan Goodreadsin tähtimäärä jää keskinkertaiseen kolmeen.   Paremman väen suurin ongelma omassa lukukokemuksessani oli sen pituus. 600 sivua tuntui tarinan sisältöön nähden mittavalta sivumäärältä, ja jouduin aika ajoin miettimään, mikä olikaan juuri lukemani 50 edellisen sivun juju. Saattaahan vika olla lukijan keskittymis- tai kirjan sanoman hahmottamiskyvyssä, mutta paljon tässä kirjassa oli mielestäni täysin yhdentekeviä osuuksia. "Ilta Barbereiden huoneessa palautui vähitellen Francesin mieleen - vähitellen mutta väistämättä, kuin joukko pöhöttyneitä ruumiita olisi noussut samean veden pintaan. Hän muisti retkottaneensa  lepotuoli...

Ilpo Koskelan uusin sarjakuvaromaani Lusia (Like, 2015) kertoo ahmaslaisesta kansanparantaja Lusia Rusintytär Korhosesta, joka eli Rokuan seudulla 1600-luvulla ja joutui syytteeseen noituudesta. Tunnustan, että Lusian tarina oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta faktapohjaisuus teki sarjakuvasta erityisen mielenkiintoisen. Koskela kertoo albumin lopussa kirjan syntyvaiheista ja vaikka mukana on paljon fiktiivistä juoniainesta, välittyy ruuduista menneen ajan ihmisten luonnonläheinen, raskas arki. Pidin sarjakuvan piirrosjäljestä. Ruudut olivat paikoin erittäin ilmavia, eikä niitä oltu ahdettu täyteen ties mitä. Rauhallisista luontokuvista välittyi vuodenaikojen vaihtelu ja maisemista pystyin tunnistamaan pohjois-suomalaisia piirteitä. Albumin tekstit ovat pääosin runomittaisia, ja siihen Koskelaa on loppusanojen mukaan innoittanut Lusian maine runonlausujana. Tekstit oli hyvin riimitelty, ja runomitasta tuli albumin lukemiseen todellista aikamatkailun fiilistä...

Andrzej Sapkowskin Noituri -sarja on palkittu ja myös lukijoiden kehuma, ja kun tänä vuonna on ilmestynyt jälleen uuden osan suomennos Pääskytorni (WSOY, 2015), päätin viimein tutustua sarjaan. Noituri -sarjan aloitusosa on nimeltään Viimeinen toivomus (WSOY, 2010), ja se esittelee lukijalle noituri Geraltin. Noiturin toimenkuvaan kuuluu omituisten, ihmisten henkeä uhkaavien otusten vaarattomaksi tekeminen. Geralt osoittautuu melko nopeasti erittäin cooliksi kaveriksi, joka jäyhän viileällä ja harkitsevaisella tavalla hoitelee mm. stryksin ja Lepinkäisen. "Noituri pysähtyi noin kymmenen askeleen päähän. Miekka, jonka hän oli hitaasti vetänyt mustasta, emalipäällysteisestä huotrasta, välkehti ja kiilsi hänen päänsä päällä.     "Hopeaa", hän sanoi. "Terä on hopeaa."    Kalpeat kasvot eivät värähtäneetkään eikä antrasiitin väristen silmien ilme muuttunut.     "Muistutat vedenneitoa niin harhauttavasti, että kuka tahansa erehtyisi, mustatukka"...

Kirjakaapin kummitus -blogissa käynnistyi kesän alussa koukuttava Kirjankansibingo . Bingoiluaikaa oli onneksi reilummin kuin viime kesänä, kokonaiset kolme kuukautta. Ajattelin alkuun tavoitella vain muutamaa bingoriviä, mutta pian nälkä kasvoi ruutujen täyttyessä ja päätin kokeilla koko ruudukon täyttämistä. Ei se helppoa ollut, mutta onnistuin! Ruudukon viimeiseksi ruuduksi jäi 'ruoka' ja sinnikkään etsiskelyn jälkeen löysin siihen hienon dekkarin, Ellery Queenin Kiinalaisen appelsiinin arvoituksen . Viimeinen oljenkorteni olisi ollut jonkin kokkauskirjan 'lukeminen', mutta keittiöhommat eivät oikein ole alaani, joten kiitokset Ellerylle. :) Ruudukon täyttö sujui ensi alkuun aivan itsestään. 'Piirroskuvaan' oli jopa reippaasti ylitarjontaan, sillä todella moni lukemistani kirjoista näyttää olevan piirroskuvakannella varustettu. 'Ruoka' ja 'kengät' olivat vaikeita ruutuja, se ei ollut yllätys. Sen sijaan yllätyin siitä, että valokuvakantt...

Blogistanian elokuun lukumaratonpäivä oli viime lauantaina 15.8.2015, ja blogeissa oli viikonlopun aikana käynnissä melkoiset lukujuhlat. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille! Kirjanpitoni mukaan elokuun lukumaratonille osallistui 41 lukijaa . Ilmoittautumislista ja maratonin ohjeistus on näkyvillä  täällä (laskin osallistujiksi ne blogit/nimimerkit, joilta löysin luettujen sivujen/kirjojen määrän). Yhteensä luettuja sivuja kertyi 24021 . Lisäksi äänikirjaa kuunneltiin 66 minuuttia . Lukumaratonpostausten perusteella maratoonarit eivät vetäneet itseään ns. piippuun vaan lukivat järkevästi ja jättivät aikaa myös muulle elämälle. Lukemisen ohella leivottiin sämpylöitä, käytiin retkellä ja konsertissa, keitettiin hilloa, pohdiskeltiin tulevaisuuden uusia jännittäviä tuulia ja vietettiin aikaa perheen ja läheisten kanssa. Valitettavasti flunssa oli erään maratonin ei-toivottu vieras. Kannattaa käydä lukemassa osallistujien maratonpäivityksiä! Ne tarjoavat hyvän kurkistus...

Viikonlopun lukumaratonin kirjojen lukutunnelmia lyhyesti: Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon Kansi Ea Söderberg Tammi, 2011 153 sivua Päähenkilönä on sympaattisen oloinen Jouni-nuorukainen, jonka kolttasaamelaistaustan kautta tuodaan yliluonnollisia aineksia juoneen. Kirjan tapahtumat olisivat voineet olla monin verroin mystisempiä, sillä kirjasta jäi hieman liian 'mukava' jälkimaku. Saamelaisjutut tekivät kirjasta silti kiinnostavan. Lukumaratonkirjana Kuulen kutsun metsänpeittoon oli erinomainen, sillä kirja oli nopealukuinen ja sivuja käänteli ilokseen. Goodreads: 3 tähteä Luettu mm. blogeissa Notko, se lukeva peikko , Taikakirjaimet ja Yöpöydän kirjat . Lukuhaastepiste: I Spy -haasteen kohta 14) Senses . Anni Polva: Rakasta minua hiukan! (1945) Karisto, 2015 (16. painos) 187 sivua Anni Polvan aikuiskirjat eivät saaneet minusta uutta ystävää esikoiskirjan myötä. Kirjassa mielenkiintoisinta oli tapa, jolla ystävykset Lulu ja Kerttu päät...

Muutamissa blogeissa on toteutettu vuosi kuvina -haastetta, jossa on ideana kuvata samaa paikkaa kerran kuukaudessa vuoden ajan. Haasteen etenemistä ja vuoden kaunista kiertoa on ollut todella hauskaa seurata. Viimeisimpänä haastekoontina muistan Elinan hienon kuvasarjan  Luettua elämää -blogista. Valokuvaustaitoni ovat näppäilyasteella, mutta tämän kuvahaasteen toteuttaminen on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa. En ole saanut haastetta keneltäkään enkä haasta tässä ketään mukaan, mutta minun laillani tämän voi kuka tahansa ideasta innostuva ottaa omaan blogiinsa. Tänään minulle tuli sopiva tilaisuus ottaa haasteen ensimmäinen kuva. Aurinkoinen ilma houkutteli minut pyöräilyreissulle Oulun keskustaan, ja reitti kulki myös Hupisaarten läpi. Kasvihuoneen takana on pieni lammentapainen lätäkkö, jonka valitsin kuvauskohteekseni seuraavan vuoden ajaksi. Nyt minulla on oiva tekosyy piipahtaa kauniissa puistossa kerran kuukaudessa, ja koetan muistaa käydä nappaamassa kuvan aina puol...

Oma elokuinen lukumaratonini päivittyy tähän postaukseen. Todella moni kanssamaratoonaaja on jo aloitellut omaa urakkaansa, ja olen tässä alkuillan aikana tehnyt pienen kierroksen blogeissa aistimassa lukufiiliksiä. Lukuinnostusta on ilmassa ja lukupinot ovat täynnä mitä mielenkiintoisimpia kirjoja! Jos haluat ilmoittautua mukaan, se on vielä mahdollista, sillä tärkein lukumaratonin sääntö on se, että osa lukemisesta pitää ajoittaa lauantaille 15.8.2015. Ilmoittaudu lukumaratonille täällä (ja samaisesta linkistä löydät myös ohjeita lukumaratonia varten ja listan mukana olevista blogeista) , jos maratoonaus alkoi houkutella. Mukana on paljon reippaita ensikertalaisia, joten ei kannata ujostella jos olet ensi kertaa liikkeellä ja lukumaratoonaus kiinnostaa. Mukaan vain, yhdessä lukeminen on hauskaa. :) Vaikka aloittelen nyt omaa maratoniani, pidän silmällä kommenttiboksia ja päivittelen mahdollisia viime hetken osallistujia listalle mukaan. la 15.8.2015 klo 20.00 -  lukuma...