Oksan hyllyltä

Sain Anna-Liisa Ahokummun esikoiskirjan Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (Gummerus, 2018) yllätyspakettina kustantajalta joulun alla. Ohut kirja päätyi lukuun jouluviikonloppuna, ja hotkaisin perhostutkija Max Holman tutkimuksen sukunsa menneisyyden saloista yhdessä illassa. Vuoden viimeisinä kuukausina kotimaisen kirjallisuuden lukemiseni hiipui lähes olemattomiin, joten Ahokummun romaani vaikutti jo kotimaisuutensa vuoksi virkistävältä käännöskirjallisuuden keskellä. Tosin täytyy myöntää, ettei kirjan alku kirvoittanut minulta hurraa-huutoja. Vuosi 1941 on sellainen ajanjakso tapahtumille - ja siis ylipäänsä koko sota-aika - ettei se suuremmin minua innosta. Kaikki kunnia sota-ajan sankareille, mutta itse haluaisin nauttia hieman tuoreemmista tai sitten todella paljon vanhemmista kirjallisista tuulahduksista. Onneksi Ahokummun kirja hypähti talvisen Rovaniemen kaduilta nopeasti lähemmäs nykyaikaa, 80-luvun alkuun ja Max Holman äidin hautajaisiin. Max löytää äitinsä jääm...