Helsingin kirjamessut - la-su tunnelmia
Tämän vuoden Helsingin Kirjamessut on messuiltu, ja kävin lopulta paikan päällä myös lauantaina ja sunnuntaina. Lauantain tungoksessa jaksoin puoli yhdestätoista viiteen, ja sunnuntaina olin liikkeellä siskoni kanssa. Kokonaisuutena messut olivat mukava valopilkku syksyn keskellä, vaikkei näiden messujen ohjelmaan mitään yksittäisiä superhuippuhetkiä mahtunutkaan. En fanityttöillyt minkään uutuuskirjan kanssa, en jonottanut signeerausjonoissa, ja taisin missata kaikki "tärkeät kirjakeskustelut" kuten haastattelut syksyn kuumista uutuuskirjoista (kenties palaan näihin verkko-ohjelmien myötä). Lukuvinkkejä karttui silti mukaan, saatoin löytää kadoksissa olleen innostuksen blogia kohtaan, ja yleisesti ottaen oli kiva käydä fiilistelemässä messukuhinaa. Tässä muutamia messumuistoja:
Arabia-lavan ohjelma veti minua puoleensa, ja ylipäänsä pidin uuden viitoshallin rauhallisemmasta tunnelmasta tosi paljon. Kirjamyyntiä siellä toki oli vain Rosebudin standin verran. Lauantaina Arabiasta löytyi useampi sarjakuva-aiheinen ohjelma, ja sunnuntaina kuuntelimme siskoni kanssa neulontakirjojen tekijöiden haastattelua. Huom. kumpikaan meistä ei toistaiseksi harrasta aktiivisesti käsitöitä, mutta orastavaa innostusta aiheeseen löytyy. Lavan pastellisävyinen värimaailma saa minulta täydet pisteet! Jutun kuvallinen anti toki vaikuttaa hitusen yksipuoliselta, kun samalta lavalta on monta kuvaa, vain ihmiset vaihtuvat 😄.
Lauantaina aloitin messupäiväni kuuntelemalla sarjiskeskustelua Lujettako työ sarjakuvvii?, jossa pohdittiin murteen merkitystä sarjakuvassa, ja sen tekemisessä. Keskustelussa tuli esille, että kokonaan murteella oleva sarjakuva saatetaan kokea raskaslukuiseksi. Allekirjoitan! Murteella lukemiseen pitää keskittyä eri tavoin kuin yleiskieliseen tekstiin, ja jos murre on erityisen vieras, myönnän että muutoin mielenkiintoisen oloinen kirja voi jopa jäädä kokonaan lukematta.
*
Suomentaja Sauli Santikko ja kustantajan edustaja Petri Aarnio keskustelivat Tarzan-sarjakuvien fantasiaelementeistä. Oma Tarzan-historiani rajoittuu lapsena lukemiini Tarzan-seikkailuihin, ja yllätyin, kun kuulin, että näitä löytyy myös sarjakuvan muodossa. Tarzanit ovat omassa lapsuuden lukuhistoriassani lähinnä kuriositeetti siinä mielessä, että koin nämä aika voimakkaasti poikien kirjoiksi ja itse luin noin muuten lähinnä tyttökirjoja. Vaikkei Tarzan siis edusta minulle erityisempää nostalgiahuumaa, kenties silti laitan nämä kirjastovaraukseen.
*
Olen menossa isänpäivänä Oulun Valveelle katsomaan ystäväni seuraksi Kauko Röyhkän Disko keskellä pimeyttä -teosta, joka on ilmeisesti jonkinlainen konsertin ja näytelmän yhdistelmä, näyttämöteos. Kun huomasin Röyhkän olevan myös kirjamessuilla, kävin uteliaisuuttani häntä kuuntelemassa. Hän oli lavalla yhdessä Nina Honkasen kanssa, ja ohjelman aiheena oli kirjailijoiden kokemukset omakustanteisista kirjoista. Röyhkä tuntui olevan tilanteeseensa varsin tyytyväinen, ja mieleeni jäi hänen kommenttinsa kirjoittamisesta: niin kauan kuin ihmiset haluavat lukea, kirjailijan pitää vain löytää tapa saada tekstinsä heille. Röyhkä kertoi kirjoittavansa päivittäin facebookkiin, ja hänen someyhteisönsä kuulemma omaa kirjojen ostopotentiaalia. Ystävänikin itse asiassa kuuluu Röyhkän päivittäisten facepostausten lukijoihin.
*
Ville Tietäväiseltä on ilmestynyt uusi sarjakuva Metsän kuningatar, jossa käsitellään Vienan Karjalan myyttien joutumista osaksi maamme nationalismin rakennusurakkaa. Olen hieman huonosti seurannut viime aikojen uutuuksia, joten tämän kirjan olemassa olo oli minulle mieluisa uutinen. Tietäväisen piirrostyyli hivelee silmää, joten sen vuoksi hänen kirjansa kiinnostavat aina (vaikken tässä tapauksessa ehkä sen aihepiiristä niin innostunut olekaan).
*
Aivan tavalliset markettien lehtihyllyt tuntuvat nykyään olevan pullollaan erilaisia neulontalehtiä, ja niissä komeilee toinen toistaan upeampia sukkamalleja. Olen aidosti kade heille, jotka osaavat näitä malleja kutoa! Itse en toistaiseksi ole saanut aikaiseksi niin paljon, että olisin verestänyt kutomistaitojani 'valmis sukkapari' -asteelle. Mutta sehän ei esti kuuntelmasta neulontaohjelmaa kirjamessuilla. Huomaa Tanja Nyholmin upeat vaaleanpunaiset sukat <3.
Keskustelussa olivat mukana Nyholmin lisäksi Niina Laitinen (jopa tämmöinen neulontaummikko kuin minä olen kuullut hänen malleistaan) sekä Marjut Ruusuvaara. Oli kiehtovaa huomata, miten eri tavoin neulontaohjeita voi lähestyä (Laitisen pro-asenne, Nyholmin käsityöopettajamainen tyyli sekä Ruusuvaaran ilmeisesti hieman omintakainen tapa kuvailla mallinsa). Tätä keskustelua olisin voinut seurata pidempäänkin.
*
Lauantaina löysin itseni kuuntelemassa Kalle Päätalon kirjoja käsittelevää keskustelua. Sinne minut veti äänikirjojen lukija Toni Kamula, jonka ääntä suuresti diggailen. Oli hämmentävää todeta, ettei hänen puheäänensä oikein käynyt yhteen hänen lukuäänensä kanssa. Siitä huolimatta seurasin keskustelun loppuun, sillä olin hämmentynyt myös innostuksesta, jonka Päätalon kirjat olivat saaneet aikaan Kamulassa, Antti Heikkisessä ja Saara Turusessa. Mieleen nousi ajatus, josko pitäisi edes yhden kirjan verran kokeilla Päätaloa eika vain tuomita ennakkoluuloisesti 'en lue' -pinoon?
*
Sunnuntaina kuuntelimme siskoni kanssa innostuneina äänikirjakeskustelua, jossa pohdittiin lukijan vaikutusta kuuntelussa. Sillähän on valtavan paljon vaikutusta, totesimme molemmat jo ennen keskustelua. Oli mukavaa kuunnella Ville Tiihosen, Eija Ahvon ja Anniina Piiparisen jutustelua. Tosin olen kuunnellut erityisesti Tiihosen lukemia komisario Hautalehto -dekkareita niin paljon, että oli jokseenkin vaikea päästä irti ajatuksesta, että onkos Hautalehdosta yhtäkkiä tullut kirjallisuusihminen, joka vielä kaiken lisäksi haluaisi päästä lukemaan satuja ja chick littiä?! 😀
*
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lauantain messupäivänä löytyi aikaa myös lasilliselle punaviiniä. Kyytipoikana toimi pulla ja uusi kirja (ostin sitten lopulta Aino Kallaksen Sudenmorsiamen, jota pyörittelin perjantaina käsissäni). Mainio yhdistelmä, suosittelen!
Kiitos messuista, nähdään taas ensi vuonna! 💖









Moikka pitkästä aikaa. Pari poimintaa messukäynniltäsi pisti silmääni , eli vaaleanpunaiset villasukat ja Päätalon kirjat. Kudon itse sukkani, mutta minulle riittää ihan perus yksiväriset tai kirjavasta langasta kudotut. Vaaleanpunaiset menivät jo roskiin, kun olin jo niitä paikkaillut monet kerrat. Ehkä kudon uudet vaaleanpunaiset.
VastaaPoistaPäätalon kirjoja luin nuorena, kun veljeni sai sellaisen aina joululahjaksi. Joka joulu uusi kirja. Yhtenä jouluna äidillä oli mennyt paketit sekaisin ja minä sain Päätalon kirjan ja veljeni Laila Hietamiehen kirjan. Äitini rakasti niitä ja luki aina kirjan ja pani sen sitten minulle lahjaksi, vaikka kerroin lukevani vain dekkareita, jännitystä ja fantasiaa.
Veljeni tuli seuraavana aamuna vaihtamaan kirjaa, eikä antanut periksi, vaikka sanoin lukevani myös Päätalon kirjoja. Kilttinä vaihdoin kirjan.
ps. Olen myös katsonut kaikki Päätalon elokuvat ja käynyt Saijassa, Päätalon kotipaikalla Taivalkoskella, sillä äiti oli kotoisin sieltäpäin ja meillä oli kesämökki lähellä rajaa.
Moikka Mai! Vaaleanpunainen väri sopii sukkiin aivan loistavasti, ja tuo Nyholmilla esillä ollut malli on niin kaunis, kun nauhatkin mukana. Minä aion kyllä ottaa talven projektiksi itselleni tämän sukka-asian 😊.
PoistaMeillä ei kotona Päätaloa hyllyssä näkynyt, vaikka vanhempani muutoin lukivat paljon ja monenlaista. Olipa hauska muisto tuo teidän sekaisin menneet kirjapaketit <3.
Minä olen lukenut vain yhden Tarzan-kirjan ja jokusen sarjakuvan. Messuilla olisi varmaan ollut paljon enemmänkin nähtävää ja koettavaa, jos olisi jaksanut kurkistaa kaikkiin saleihin. Minä kun liikuin vain siinä yhdessä "pääsalissa". Olisi kyllä kiva, jos pääsisi ja voisi useampana päivänä "retkeillä".
VastaaPoistaHelsingin messuilla on nähtävää ja kuultavaa aivan valtavasti, löytyy kaikenlaista moneen makuun. Toivottavasti pääset mukaan joku kerta useammaksi päiväksi!
PoistaMinulla on parhaillaan pöydällä kaksi Ville Tietäväisen sarjakuvakirjaa, Metsän kuningatar ja Harvennus, joka kertoo Nooan arkin tarinan uudella tavalla, mitä salattiiin ja mitä oikeasti tapahtui. Tarina on Iiro Küttnerin ja kuvat Tietäväisen.
VastaaPoistaTietäväisen kirjat ovat upeita sekä sisällöltään että ulkoasultaan. Metsän kuningattaren kannen sivu sädehtii vihreänä.
Olen jo lukenut molemmat kirjat, mutta en haluaisi palauttaa niitä kirjastoon, viivyttelen ja ihailen kirjoja vielä.
Tällaisessa monipäiväisessä messuilussa on varmaan paljon muisteltavaa, ja kiva, että innostuit taas bloggailemaan.
Onpa mukava kuulla, että olet löytänyt Ville Tietäväisen sarjakuvat. Hän on todella huipputekijä! Pitääpä itsekin laittaa varaukseen tuo Nooa-sarjakuva, en ole sitä vielä lukenut.
PoistaMessut olivat kyllä kiva piristysruiske tässä marraskuun alla, kun "pimeä aika" alkaa vyöryä päälle - siltä tämä loppuvuosi aina täällä Oulussa tuntuu 😅. Ohjelmia ja kirjavinkkejä on kiva fiilistellä tässä työarjen keskellä vielä messujen jälkeekin.
Emme osuneet kuuntelemaan samoja esityksiä, koska sarjakuvat ja neulominen eivät kuulu kiinnostuksen kohteisiini. Olen kyllä aikanaan neulonut paljonkin, mutta lopetin, kun suurin osa työnteosta siirtyi tietokoneelle. Hartiat menivät jumiin. Yhden Päätalon olen lukenut kauan sitten, mutta se ei innostanut jatkamaan.
VastaaPoistaOli kiva, että tavattiin edes perjantain illallisella!
Minä en ole edes selaillut Päätalon kirjoja, ja siihen nähden olen onnistunut kehittämään niitä kohtaan aivan valtavat ennakkoluulot. Tuo messujen keskustelu oli silti sen verran inspiroiva, että aion ainakin kokeilla! En jaksa olla niin kyyninen, että laittaisin kaiken lavalta aistitun intoilun pelkän mainostamisen piikkiin. 😅
PoistaOli kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa!
On kiva lukea näitä messupostauksia, vaikka en itse messuille tietenkään päässyt. Tulisin kyllä, jos sattuisin olemaan Suomessa messujen aikaan, mutta ovat liian syksyllä niin en yleensä ole. Tämän vuoden kieliteema oli kyllä kiinnostava.
VastaaPoistaItse en saanut koulun käsistunneilla edes villasukkaparia neulottua. Tuli vain puolikas sukka. Lapaset sain valmiiksi, mutta niistä suurimman osan neuloi opettaja ja äitini :D Yritin kyllä, mutta en vain oppinut enkä oppinut myöhemminkään aikuisiällä, kun yritin.
Tuo murteella (suomeksi) lukeminen on minullekin aika nou nou. Ehkä se voisi sujua sarjakuvassa, jossa ei ole paljon tekstiä, mutta romaanina en vain jaksa. Itse muuten lueskelin penskana mökillä nimenomaan Tarzan-sarjakuvia (kirjoina en ole lukenut), joita veljelläni oli kasoittain. Samoin Ryhmä-X-sarjakuvia. Sarjakuvat kuuluivat mökille: niitä ei koskaan tuotu kaupunkiin, sillä kaupungissa luettiin romaaneja ja sarjakuvista vain kotiin tilattua Aku Ankkaa.
Kiva lukea messupostaustasi - minulle ainakin piirtyy kuva, että olet ehtinyt nähdä ja kuulla paljon. Minulle messut ja kirjatapahtumat ovat nykyisin usein velvollisuuspainotteisia, joten kuvaamasi messuhaahuilu vaikuttaa oikein hyvältä lähestymistavalta. Itse asiassa olen haaveillut, että ehtisin tänä vuonna vielä vaikkapa Jyväskylän messuille ja nimenomaan ilman ennakko-odotuksia ja -suunnitelmia aistimaan tunnelmia.
VastaaPoistaMinua huvitti suuresti, kun Kauko Röyhkä kirjoitti Facessaan, että pitää mennä kirjamessuille esiintymään, vaikkei yhtään huvittaisi. Tavallaan ymmärrän, ja sitten toisaalta, niin moni kirjailija jää ilman omaa hetkeään lavalla. En varsinaisesti seuraa Röyhkää somessa, mutta kun joskus olen hänen päivityksensä lukenut, kaikki muutkin pompsahtavat uskollisesti uutisvirtaani. Hän on tosiaan aktiivinen ja omaan makuuni jakaa ehkä vähän turhankin paljon itsestään, mutta jokainen tyylillään. Äänikirjakeskustelu olisi ollut mainiota kuultavaa. Olen vieläkin ihan Eija Ahvon lukeman, Katja Ketun Brita-Kajsan lumoissa. Vahva suositus nimenomaan äänikirjaversiolle, jos et ole vielä sattunut lukemaan!
Kiitos vaaleanpunaisista messutunnelmista. Samoja keskusteluja emme näköjään seuranneet. (Luen sarjakuvia erittäin harvoin.) Oli mukavaa tavata messuilla!
VastaaPoistaOn todella kuvaava, että olemme olleet samoilla Helsingin Kirjamessuilla, mutta emme ole kuunnelleen yhtään samaa lavaohjelmaa. Sinun valinnoistasi tuo Päätalo-keskustelu olisi kiinnostanut. Me järjestimme muutama vuosi sitten lukupiirissämme Päätalo-illan, kun meistä kukaan ei ollut lukenut yhtään hänen kirjaansa. Illasta tuli varsin sivistävä, kun jokainen pureutui omalla kirjallaan Päätaloon ja jaoimme kokemuksia. Siihen iltaan se jäi, mutta en sulje pois II-joki-sarjaa...
VastaaPoista