Oksan hyllyltä

Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema (Moreeni, 2013) on kirjoittajansa esikoisromaani, ja kylläpä O'Donnel on aloittanut kirjailijantaipaleensa upeasti. Hän on nimittäin onnistunut melkoisen vaikeassa lajissa, eli mustan huumorin suuntaan kallellaan olevan ja vakavilla asioilla leikittelevän tarinan kehittelyssä. Minulle musta huumori ja huumori ylipäänsä on aina ollut kirjoissa hankala asia. Jos kirjaa mainostetaan hauskaksi, yleensä minua ei juuri naurata ja kirja saattaa jopa jäädä kesken. Mehiläisten kuolemaa ei takakannessa tituleerata huumoripitoiseksi, mutta sana makaaberi mainitaan. Jo muutaman kymmenen sivua luettuani totesin itsekseni, että nyt on pilkettä silmäkulmassa ja eihän tätä aivan vakavalla naamalla voi lukea. Loistava kirja! "Genen kuskaaminen sängystä pihalle oli ihan painajaismaista hommaa. Sen naama oli turvonnut niin kuin joku olisi hakannut sen paskaksi, ja ruumis oli tahmea niin kuin siitä olisi vuotanut myrkkyä. Töhnää tuli silmistä, nen

Reader, why did I marry him? -blogissa alkoi hiljattain novellihaaste , johon minäkin innostuin mukaan. Haasteeseen on mahdollista lukea myös yksittäisiä novelleja, ja ajattelin hyödyntää tarjottua tilaisuutta ja tutustua eri tekijöiden kokoelmiin muutaman novellin verran. Lukuaikani on vielä jokusen viikon melko rajoitettua muiden kiireiden vuoksi, mutta lyhyille novelleille löytynee aikaa silloinkin, kun yhden romaanin kanssa kuluu pahimmoillaan viikkoja.  Käynnistän novellihaasteen naapurimaamme Viron kertojamestarin novelleilla, eli luin pari novellia Jaan Krossin kokoelmasta Sattumien summa (Moreeni, 2013). En ole aiemmin lukenut Krossilta mitään, ja päätin aloittaa tutustumisen kirjan kahdella ensimmäisellä novellilla Risti ja Cum Laude . Krossin tuotannosta kiinnostuneille voin kertoa, että Sattumien summa -novellikokoelman myötä Krossilta on nyt suomennettu kaikki viroksi julkaistut lyhytproosatekstit. Kirjan kansilieve kertoo kokoelman novellien olevan omaelämäke

Barbara Nadelin Arabeski (Moreeni, 2011) on kolmas osa dekkarisarjaa, jossa seurataan komisario Çetin İkmenin tutkimuksia Istanbulissa. Sarjan aiemmin suomennetut osat  Belsassarin tytär ja  Kristallihäkki olen lukenut jo ennen blogiaikaa. Belsassarin tytär osui käteeni aikoinaan sattumalta, ja pidin heti kirjan suomalaisittain eksoottisesta kaupunkimiljööstä ja boheemista, älykkäästä komisariosta, joka sattuu olemaan albanialaisen noidan poika. Ei mikään tusinakomisario, vaikkei İkmen sentään yliluonnollisilla voimilla rikoksia ratkaise. İkmen-kirjoissa ei tuhlata sivuja henkilösuhteiden kiemuroiden kertaamiseen. Kirjojen keskiössä on aina rikoksen selvittely, mutta İkmen-maailmaan pääsee mielestäni parhaiten sisälle aloittamalla lukemisen sarjan ensimmäisestä osasta. Arabeski sijoittuu nimensä mukaisesti  arabeskimusiikin maailmaan. Laulajatähti Erol Urfa löytää vaimonsa murhattuna. Onko syyllinen Erolin rakastatar, parhaat päivänsä nähnyt, viinaanmenevä ja tempperamentti