Barbara Nadel: Arabeski

Barbara Nadelin Arabeski (Moreeni, 2011) on kolmas osa dekkarisarjaa, jossa seurataan komisario Çetin İkmenin tutkimuksia Istanbulissa. Sarjan aiemmin suomennetut osat Belsassarin tytär ja Kristallihäkki olen lukenut jo ennen blogiaikaa. Belsassarin tytär osui käteeni aikoinaan sattumalta, ja pidin heti kirjan suomalaisittain eksoottisesta kaupunkimiljööstä ja boheemista, älykkäästä komisariosta, joka sattuu olemaan albanialaisen noidan poika. Ei mikään tusinakomisario, vaikkei İkmen sentään yliluonnollisilla voimilla rikoksia ratkaise. İkmen-kirjoissa ei tuhlata sivuja henkilösuhteiden kiemuroiden kertaamiseen. Kirjojen keskiössä on aina rikoksen selvittely, mutta İkmen-maailmaan pääsee mielestäni parhaiten sisälle aloittamalla lukemisen sarjan ensimmäisestä osasta.

Arabeski sijoittuu nimensä mukaisesti arabeskimusiikin maailmaan. Laulajatähti Erol Urfa löytää vaimonsa murhattuna. Onko syyllinen Erolin rakastatar, parhaat päivänsä nähnyt, viinaanmenevä ja tempperamenttinen laulatar Tansu tai kenties naapurissa asuva Down-syndroomasta kärsivä nuorukainen, joka tiesi vaimon murhasta ennen poliisin paikalle tuloa? Ja mihin on hävinnyt Erolin pieni tytär? Rikosta alkaa selvittämään komisario Mehmet Suleyman, joka aiemmissa sarjan osissa on toiminut İkmenin apulaisena. İkmen on kirjan tapahtumien alkaessa sairaslomalla vatsahaavansa vuoksi (sairauden syy ei varmastikaan ole yllätys aiemmat osat lukeneille: liikaa alkoholia ja huonot elintavat), mutta virkaintoisena İkmen ei malta pysyä pois työpaikaltaan. Tuttu dekkarimaailman kuvio, mutta en antanut tämän kliseen häiritä liikaa lukukokemusta.

İkmenit eivät ole erityisen verisiä tai raakoja dekkareita, vaan niissä painottuvat enemmän rikoksen selvittely ja erikoiset henkilöhahmot. Nadelin henkilögalleria on jälleen täynnä paikallismaustetta, vaikkei henkilöiden sielunmaailmaan syvälle mennäkään. Muutamasta kiinnostavasta sivuhenkilöstä, kuten salaperäisestä madame Kleopatrasta, olisin mielelläni kuullut lisääkin. Arabeski on mukava lisä İkmen-kirjojen sarjaan, vaikkakaan en pidä sitä parhaana näistä lukemistani. Kirjan juoni tuntui hieman hajanaiselta verrattuna sarjan aiempiin osiin.

Tapahtumaympäristö, kaukainen Istanbul, on iso osa Arabeskin viehätystä ja Arabeski onkin oiva tapa tehdä mielikuvamatkaa kiihkeään suurkaupunkiin. Bongasin kirjasta myös kirjavinkin: Orhan Pamukin Musta kirja on kuulemma pohjimmiltaan rikosromaani. Pitääpä ottaa vinkki talteen, Pamukin kirjoihin en ole vielä tutustunut.

Muualla verkossa: Itiskirjaston blogissa on kirjoitettu Arabeskista ja muustakin Turkkiin liittyvästä.

Kirjan tietoja:

Barbara Nadel: Arabesk (2000)

Suomennos Hilla Hautajoki

Kansi Mirja Nuutinen

Moreeni, 2011

335 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja