Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat
Daniëlle Hermansin Tulppaanimurhat (Bazar, 2012) oli joulunpyhien välipalakirjani. Saan Tulppaanimurhista myös toisen haastepisteen Kirjasähkökäyrä-blogin Lukuiloa kukkien keskellä -haasteeseen, johon osallistun aivan viime metreillä. Hip hei! Olen yllättäen voikukkatasolla kahdella luetulla kirjalla. Mini-haastekoonti löytyy tämän postauksen lopusta.
Tulppaanimurhissa on melko mukavat ainekset: toisella aikatasolla ollaan 1600-luvun Hollannissa tulppaanikeinottelun keskellä, toisella aikatasolla liikutaan nykyajan Lontoossa ja Amsterdamissa murhaa selvitellen. 1600-luvulla tulppaanit olivat kuumaa tavaraa keinottelijoille, ja Hollanti meni sekaisin tulppaaneista. Ravintoloitsija Wouter Winckel löydetään murhattuna kapakastaan, mutta liittyykö hänen murhansa liian radikaaleihin ajatuksiin vai jalon kauniiseen kukkaan? Nykyhetken tapahtumat käynnistyvät, kun Alec löytää setänsä Frankin henkihieverissä. Kuolemansa hetkellä Frank pitelee käsissään 1600-luvun huutokaupan tulppaanikuvasto. Siinä on Alecin ainut vihje, jonka avulla hän alkaa selvittämään setänsä murhan syytä.
Harmittavasti Tulppaanimurhien lukukokemukseni jäi aika keskinkertaiseksi. Suurin syy siihen olivat kömpelöt, ohuehkot henkilöhahmot. Taas meillä on nuori mies (Alec), joka jostain syystä intoutuu selvittämään kuolleen sukulaisensa murhaa. Totta kai tutkintaan liittyy kevyesti sivuttu kolmiodraama ystävän vaimon kanssa, joka ei mitenkään liity murhan tutkintaan. Poliisitkin vilahtavat mukana tutkinnassa, vaikka aluksi heitä kohtaan yritetäänkin lietsoa epäluuloa. Juoni ei ollut erityisen kekseliäs tai koukuttava, mutta eteni sentään sen verran sujuvasti, että lueskelin kirjan loppuun piparinsyönnin ja hitusen parempien kirjojen lomassa. Plussaa kirja saa kiinnostavasta tulppaanitietoudesta sekä yksinkertaisesta, upeasta kannesta.
Tulppaanimurhissa on melko mukavat ainekset: toisella aikatasolla ollaan 1600-luvun Hollannissa tulppaanikeinottelun keskellä, toisella aikatasolla liikutaan nykyajan Lontoossa ja Amsterdamissa murhaa selvitellen. 1600-luvulla tulppaanit olivat kuumaa tavaraa keinottelijoille, ja Hollanti meni sekaisin tulppaaneista. Ravintoloitsija Wouter Winckel löydetään murhattuna kapakastaan, mutta liittyykö hänen murhansa liian radikaaleihin ajatuksiin vai jalon kauniiseen kukkaan? Nykyhetken tapahtumat käynnistyvät, kun Alec löytää setänsä Frankin henkihieverissä. Kuolemansa hetkellä Frank pitelee käsissään 1600-luvun huutokaupan tulppaanikuvasto. Siinä on Alecin ainut vihje, jonka avulla hän alkaa selvittämään setänsä murhan syytä.
Harmittavasti Tulppaanimurhien lukukokemukseni jäi aika keskinkertaiseksi. Suurin syy siihen olivat kömpelöt, ohuehkot henkilöhahmot. Taas meillä on nuori mies (Alec), joka jostain syystä intoutuu selvittämään kuolleen sukulaisensa murhaa. Totta kai tutkintaan liittyy kevyesti sivuttu kolmiodraama ystävän vaimon kanssa, joka ei mitenkään liity murhan tutkintaan. Poliisitkin vilahtavat mukana tutkinnassa, vaikka aluksi heitä kohtaan yritetäänkin lietsoa epäluuloa. Juoni ei ollut erityisen kekseliäs tai koukuttava, mutta eteni sentään sen verran sujuvasti, että lueskelin kirjan loppuun piparinsyönnin ja hitusen parempien kirjojen lomassa. Plussaa kirja saa kiinnostavasta tulppaanitietoudesta sekä yksinkertaisesta, upeasta kannesta.
* * *
Mini-haastekoonti: Lukuiloa kukkien keskellä
Luin haasteeseen kaksi kirjaa: tässä postauksessa esitellyn Tulppaanimurhat sekä edellisessä postauksessa olleen Enni Mustosen Lapinvuokon. Loppusaldoksi jää voikukkataso, joka sopiikin hyvin kaltaiselleni epäviherpeukalolle. Kukka-aihe oli lukemissani kirjoissa kovin eri tavoin esillä. Tulppaanimurhissa kieriskeltiin tulppaaneissa, Lapinvuokossa kukka mainittiin vasta viimeisellä sivulla symboloimassa toiveikkaampaa tulevaisuutta (jos en aivan väärin muista). Molemmissa kirjoissa kukka sentään jotenkin liittyi kirjan sisältöön, joten kirjan nimi ei jäänyt irralliseksi.
Kumpi lukemistani on parempi kirja? Tämä olikin hankala kysymys. Tulppaanimurhat on historiallisena dekkarina/jännityskirjana enemmän ominta aluettani, mutta siinä olisi niin selvästi ollut aineksia paljon parempaankin kirjaan. Lapinvuokon tyylistä kevyempää kirjaa luen aika harvoin, mutta se pärjäsi omassa genressään mielestäni paremmin. Joten hieman yllättäen valitsen haasteen parhaaksi kirjaksi Enni Mustosen Lapinvuokon.
Muualla verkossa: Tulppaanimurhia on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi ja Kingiä, kahvia ja empatiaa.
Kirjan tietoja:
Daniëlle Hermans: Het tulpenvirus (2010)
Suomennos Sanna van Leeuwen
Suomenkielinen kansi Satu Kontinen
Bazar, 2012
332 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.
Minulle Tulppaainimurhat oli kiinnostava ja tyylikäs dekkarielämys. Olen puutarhailija, joten luin kaiken faktan, mitä irti sain ihan kuumeessa ja siitä sitte ajauduin googlettamaan myös historiallisia sipulikukkia etc. Tyylikkyyttä annan kokonaisuudesta. Jos vertaisin tätä elämäni dekkareihin, niin jotian uupuisi jännityksessä, mutta luinkin tätä historiallisena kertomuksena.
VastaaPoistaMinusta on muuten hienoa, että luit tämän!
Kiitos. :) Minäkin tykkäsin tulppaani-infosta, vaikken niin kukka/puutarhaihmisiä olekaan. Aika jännää, että yhden kukan ympärillä on ollut niin paljon hypeä aikanaan. :)
VastaaPoistaJännittävä kirja ja kun kirjassa liikuttiin kahdessa aikatasossa, kirjaan tuli erikoinen jännite. Erikoinen dekkari ja koska kirjailija on hollantilainen, on hienoa, että hän kirjoitti kirjassaan tulppaaneista.
VastaaPoistaLapinvuokko oli kepeämpää viihdelukemista, vaikka elettiin sota-aikaa. Mustonen kirjoitti reilusti saksalaismiehen ja suomalaisnaisen sotaromanssista...aiheesta ei ole paljon kirjoitettu. Pojat-elokuvassa nuori Vesa-Matti Loiri juoksee junan perässä, kun äiti lähti saksalaisen mukaan. Elokuva on kuvattu Oulussa.
Hyvä Marika :)
Hollanti tuli Tulppaanimurhissa tosiaan hienosti esille ja tulppaaneissakin on nyt uutta hohtoa. :) Pojat-elokuva ei olekaan minulla tuoreesti muistissa.. olen sen joskus nähnyt mutta tuo juonenkäänne ei jäänyt mieleen.
VastaaPoista