Martin Walker: Poliisimestari Bruno ja viinitarha

Martin Walkerin Poliisimestari Bruno ja viinitarha (WSOY, 2012) oli hienoinen pettymys Bruno-sarjan mainion avausosan Poliisimestari Brunon jälkeen. Ensimmäinen Bruno oli sopivan  epädekkarimainen dekkari, rikosta selviteltiin hieman kuin sivuraiteilta käsin ja samalla lukija sai ihastella ranskalaista maaseututunnelmaa. Poliisimestari Bruno ja viinitarha on ykkösosan rinnalla paljon tavanomaisempi rakenteeltaan. Tavanomaisuus yhdistettynä kohtuullisen suureen sivumäärään (375) teki lukukokemuksesta aika pitkäveteisen. Luin kirjan kuitenkin loppuun eräänlaisena välipalana muiden kirjojen lomassa.

Saint-Denisin pikkukaupungin liepeillä olevalla geeniteknologian tutkimusasemalla tapahtuu tuhopoltto, jota Bruno alkaa selvittelemään. Kyläläisiä haastatellaan toinen toisensa perään ja aina välillä tapahtuu jotain, joka kiepauttaa juonta verkkaisasti eteenpäin. Kirjan kantavana teemana on Ranskan maaseudun perinteisen elinkeinon viininviljelyn asema geeniteknologian ja bulkkiviinien puristuksissa. Viiniaiheista knoppitietoa ei tuputeta lukijalle kovinkaan paljon. Teemaa käsitellään enemmänkin henkilöhahmojen kautta; kuinka kylän asukkaat kokevat tekniikan muutokset ympärillään.

"Bruno katseli Pamelaa hetken aikaa miettien, mitä äsken oikeastaan oli tapahtunut, ja ajatellen kuinka miellyttävä tunne hänet oli vallannut hänen tajutessaan suutelevansa Pamelaa suulle. Mutta muista oma sääntösi, hän sanoi itselleen. Ei ole viisasta ruveta pelehtimään naisten kanssa omalla takapihallaan. Ehkä hänen kuitenkin pitäisi tällä kertaa venyttää sääntöä, kun Isabellesta ei kuulunut mitään. Toistaalta hän oli jo kerran luullut, että se juttu oli ohi, ja sitten Isabelle oli palannut. Herranen aika, miten vaikeaa elämää joskus oli. Hän meni takaisin autolleen ja pakottautui kääntämään ajatuksensa kotona odottavaan jättitiskiin, vaikka tiesi vallan hyvin, että todellisuudessa hän halusi ajatella vain tulevia ratsastustunteja Pamelan kanssa." (s. 231-232)

Brunon naisongelmat olivat hupaisaa luettavaa tälläkin kertaa. Edellisen kirjan Isabelle alkaa olla passé ja Brunon mielenkiinto kohdistuu englantilaiseen Pamelaan. Kukahan mahtaa olla vuorossa seuraavassa kirjassa, ehkä viehättävä, uusi naislääkäri Fabiola? Vai palaako salamyhkäinen Isabella uudelleen kuvioihin? Kirjan sivumäärää supistamalla tapahtumiin olisi ehkä saanut sen verran enemmän draivia, että huomioni ei olisi liikaa kiinnittynyt kirjan lemmekkäisiin sivujuoniin.

Muualla verkossa: Keskisuomalaisen ja Aamulehden jutut kirjasta. Murder by Type -blogin arvio kirjasta.

Kirjan tietoja:
Martin Walker: The Dark Vineyard (2009)
Suomennos Raimo Salminen
WSOY, 2012
375 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.