Juan Manuel de Prada: Myrsky

Miten syntyy kirjabloggaajan blogiteksti? Luetaan kirja, otetaan siitä kuva ja naputellaan tekstiä? Lyhykäisesti juuri näin, mutta paljon muutakin ehtii tapahtua ennen kuin 'Julkaise' nappulaa voi kliksauttaa hiirellä. Juan Manuel de Pradan Myrsky saa kunnian toimia esimerkkikirjana tässä blogitekstin taakse kurkistelevassa postauksessa.

Haahuilua kirjastossa

Lauantai - se tarkoittaa kirjastoreissua Oulun pääkirjastoon. Ulkona on koiranilma, mutta uhmaan  urheasti lumisadetta ja tuulta päästäkseni kirjojen ääreen. Katseeni lipuu pitkin kirjojen selkämyksiä ikäänkuin ne voisivat viestiä minulle - 'oisko tää hyvä, tai tää..'. Suuntaan harvoin kirjastoon valmiin kirjalistan kanssa, eikä sellaista ole mukana nytkään. Luotan mieluummin sattumaan. 'Tänään palautetut' hyllyssä (joka on epäilyttävän täynnä, vaikka olen aamun ensimmäisiä asiakkaita - huijausta?) nököttää lupaavan näköinen kirja. de Prada - espanjalainen kirjailija, Hola Espanol -kirja? Kyllä vaan, haastekirja, joka haiskahtaa dekkarilta ja näyttää sisältävän 'normaalia' tekstiä (=ei sähkösanomatyyliä tai sivun mittaisia virkkeitä). Mukavuusalueella ollaan, ehdottomasti, mutta eihän siellä liikkuminen ole kielletty kirjabloggaajaltakaan. Myrsky lähtee mukaani.

LaNu-osaston myyrät
Heippa myyrät! Lasten- ja nuortenosastolla on virkistävää piipahtaa, aina voi tarttua mukaan joku mielenkiintoinen 'välipalakirja', jota oikeasti tekee mieli alkaa lukemaan ihan heti. Nyt onnisti Kirjapassin tiimoilta: LaNu-esittelytiskillä oli Ari Paulowin Surmankarin vangit. Se vilahti lainauskoriin, taas yksi uusi passimerkintä tulossa (ja jo käyty pokkaamassa).

Kotona. Lukeminen alkaa, jatkuu, jatkuu... ja viimein päättyy. 285 luettua sivua lisää tilastoihin. Samaan aikaan Myrskyn kanssa luin Doris Lessingiä ja Poliisimestari Bruno -dekkaria. Myrskyn juoni ei ollut niin kutkuttavan vangitseva, ettenkö olisi voinut välillä hypätä muiden kirjojen pariin. Ja päinvastoin, Brunosta ja Lessingistäkin saatoin irrottautua. Aina ei nenän edessä voi olla maailman parhaita kirjoja, on tyydyttävä niihin 'ihan kivoihin'.

Helpot jutut ensin

Kirja on luettu, jotain ajatuksia on hahmottunut. Bloggaus alkakoon, hiiri hamuaa kohti 'Uusi blogiteksti' nappulaa. Kirjoitetaan otsikko - haa, tämä on aina helppo! Kirjailijan nimi ja kirjan nimi. Kuulun kaksoispisteen käyttäjiin, eli kirjailijan ja kirjan nimen väliin tulee kaksi pistettä päällekkäin. Sitten tunnisteet (onko haastekirja, mikä genre? Vai tylsästi vaan 'romaani', jos ei muuta tule mieleen?) ja hakukuvaus. Kirjan tiedot ja 'mistä minulle' osuudet voi myös naputella ennen oikeaa tekstiä. Jännittävä osuus: löytyykö kirjan kannen tekijästä tietoja? Ei. Takakannen alaosassa näkyy jotain tekstiä, mutta sen peittää päälleliimattu tarra. Kannen tekijä jääköön arvoitukseksi tällä(kin) kertaa.

Kirjakuva
Kirjasta pitää ottaa kuva (nythän niitä on jo monta, mutta virallinen posekuva puuttuu). Uskollinen N9 esille ja kirja jonnekin, missä on edes vähän valoa. Viikonloppuisin takapihan luonnonvalo on paras vaihtoehto. Onpahan naapureille ihmettelemistä, 'taas se hullu nainen heiluu kirjojen ja kännykän kanssa pihalla'. 2-3 x näps, joku näistä saa kelvata. Myrsky on haastava kuvattava, sillä sen kansimuovista heijastuu ikävästi kamera, valo ja ties mitä. Kirjaa pitää käännellä ja pyöritellä, ja lopputuloksena on kuva kirjasta, joka on omituisella (eikun taiteellisella..) tavalla vinossa.

Tekstiä, tekstiä!

Asiaan eli mitä jäi mieleen kirjan henkilöhahmoista ja tapahtumista? Päähenkilönä on espanjalainen taidehistorioitsija Alejandro Ballesteros, joka on matkustanut talviseen Venetsiaan tutkimaan Myrsky-nimistä arvoituksellista maalausta. Tarinan alkuvaiheissa hänen syliinsä lysähtää murhattu taideväärentäjä, jonka kuolemaa Alejandro ajautuu setvimään. Sankarimme taiteellinen silmä harhautuu toisinaan myös sivupoluille:

"Kipusimme erikorkuisista askelmista koostuvat rappuset, jotka olivat pehmenneet kissojen ja ehkä muidenkin hädän yllättämien kulkijoiden virtsasta. Eri puolille haarautuvien suolarantujen koristamat seinät julistivat acqua altan aiheuttamaa hävitystä. Ottaakseen ilon irti kiipeämisestä tein sen minkä aina teen naisen kulkiessa portaita edelläni, saman minkä olin tehnyt edellisenä iltana Dinan saattaessa minut huoneeseen, jonka oli minulle varannut: katselin hänen takamustaan ja vaelsin runollisesti hänen muotojensa rannikkoa. Chiaran takamus kaartui ylhäältä loivasti, mutta lantio teki siitä runsaan ja pehmeän ja esti sitä jatkumasta kuin huomaamatta reisinä. Koska alushousut ja myös verryttelyhousut olivat painuneet jälleen pakaroiden vakoon, saatoin hahmottaa erinomaisesti hänen rannikkonsa rajat. Piirtämässäni hahmossa (ja sekös alkoi olla jo huolestuttavaa, oikeaa eunukin työtä) ei ollut yhtään rietasta viivaa." (s. 66)

Myrskyssä ollaan välillä runollisissa tunnelmissa Venetsian lumen peittämillä kujilla ja taiteen äärellä, ja välillä lukijalle tarjoillaan yllä mainitun kaltaisia hykerryttäviä kuvauksia naisen vartalosta. de Pradan kauniit lauseet kuljettavat tarinaa eteenpäin hämyisän viipyilevästi - Myrsky ei todellakaan ole mikään action-pläjäys. Rikosta toki selvitellään, jopa poliisin avustuksella, mutta vähintään yhtä tärkeää henkilöille ovat rakkauselämän kiemurat ja tunnemyrskyt. Alejandron naisseikkailut lipuvat lähes huumorin puolelle, mutta kenties juuri tästä syystä Myrsky jäi fiilismittarissa plussan puolelle. Kirja on herkullinen yhdistelmä taidetta, rakkaudentunteessa kieriskelyä ja pientä jännitystä talvisessa Venetsiassa.

* * *

Postauksen innoittajana toimi Jokken kirjanurkan 13-haaste. Haasteeseen ehtii vielä mukaan!

☺

 

Muualla verkossa: Myrskyä on luettu Illuusioita-blogissa.

Kirjan tietoja:

Juan Manuel de Prada: La tempestad (1997)

Suomennos Tarja Härkönen

Like, 1999

285 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja