Oksan hyllyltä

Tarukirja-blogissa alkoi viime kesänä ¡Hola! español -lukuhaaste , jossa haastettiin lukemaan espanjankielisen kulttuurialueen kirjoja. Haasteen minimivaatimus oli kaksi kirjaa, joista toinen on espanjalainen ja toinen jostain muusta maasta. Minulta karkasi kirja lapasesta tämän haasteen kanssa, sillä loppusaldoksi tuli 11 luettua kirjaa. Kaksi näistä on espanjalaisen kirjailijan kirjoja, ja loput Etelä- ja Väli-Amerikan maiden kirjailijoiden kirjoittamia: Espanja:   Arturo Pérez-Reverte: Kohtalon tango Juan Manuel de Prada - Myrsky Etelä-Amerikka: Argentiina -  Pola Oloixarac: Kesyttämättömät teoriat Argentiina -  César Aira: Aaveet | Kirjailijakokous Uruguay - Juan Carlos Onetti: Sitten kun   Uruguay -  Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa Chile -  Antonio Skármeta: Nerudan postinkantaja   Chile -  Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja Kolumbia -  Gabriel García Márquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista Luk...

Torstaina 12.6.2014 tärähtää: Brasilia kohtaa Kroatian jalkapallon MM-kisojen avausottelussa. YLEn kisalähetysohjelma on jo julkaistu, ja tunnelmaan virittäytymisen voi mainiosti aloittaa Eduardo Galeanon kirjalla Jalkapallo valossa ja varjossa (Nemo, 2000). Löysin kirjan ¡Hola! español -haasteen vinkkilistan avulla, ja koska minulla on menossa futismaiden keräily, tuntui Galeanon kirja lähes pakolliselta luettavalta molempiin haasteisiin. Mieheni on perheemme 'oikea' jalkapallofani, ja minä olen ajan myötä kiinnostunut EM- ja MM-turnauksista sen verran, että käyn ostamassa ennen turnauksia kioskilta kisalehden. Paitsiosääntö pitää kerrata ennen kisoja, jokusen nykypelaajan tiedän nimeltä ja jalkapallon mestarien liigan olemassa olon taisin tiedostaa kunnolla vasta kun tajusin, että nykyinen mieheni seuraa talvisin jotain uppo-outoa liigaa. Näistä asetelmista (=huterat lajin pohjatiedot) aloittelin kirjan lukemisen, ja kas, Jalkapallo valossa ja varjossa oli minulle ...

Hernán Rivera Letelierin Elokuvankertoja (Siltala, 2012) on kuin kansikuvansa: ilmava, herkkävireinen ja kaunis. Kirja on ihastuttava tarina ajasta ennen television valtakautta. Ajasta, jolloin elokuvateatterit olivat tärkeä ilon ja viihteen lähde ihmisille. Chileläisessä kaivoskaupungissa asustaa köyhä perhe, jolla on rahaa lähettää vain yksi perheen lapsista elokuviin. Hänen tehtävänään on näytöksen jälkeen kertoa elokuva muulle perheelle. Parhaiten sen osaa Maria-tyttönen: "Mutta myös minä hallitsin kauniin meksikolaisen ääntämyksen (sen verran olin nähnyt lännenelokuvia lyhyen elämäni aikana), ja sen lisäksi että kerroin elokuvan kuvaillen maisemia ja kaikkea muuta, aloin yhtäkkiä laulaa elokuvasävelmiä (olin kuullut niitä useasti kuppiloiden kaiuttimista ja osasin ne kaikki). Laulaminen ihmetytti niitä, jotka eivät olleet koskaan kuulleet minun laulavan. Ja se miten hyvin suoriuduin siitä." (s.44) Elokuvankertoja on Marian kasvutarina, vaikka näin lyhykäisess...

Tiedotus: Maaliskuu on blogissani teemakuukausi. Aion blogata kirjoista, joiden suomenkielisessä nimessä on jotain punaiseen vivahtavaa. Aion myös blogata klassikkokirjoista.  Klassikkoteemasta hihkaisen kiitokset Luettua elämää -blogin Elinalle. Elinalla oli jo viime syksynä blogissaan klassikkokuukausi, ja idea jäi sieltä mieleeni hautumaan. Värien tiimoilta ajatukseni oli alunperin viettää vain yksittäistä teemaviikkoa, mutta haku kirjaston tietokantaan sai minut hylkäämään ajatuksen värikkäästä viikosta. Punainen väri todella inspiroi kirjan nimien keksijöitä, sillä valikoimaa tuntuu olevan valtavasti. Lupaavanoloista teemaluettavaa alkoi kertyä sen verran, että päätin kokeilla kokonaisen teemakuukauden viettämistä. Maaliskuu 2014 onkin blogini ensimmäinen teemakuukausi, ja olen aika täpinöissäni valitsemastani yhdistelmäteemasta (lue: teemailu jatkunee tulevina kuukausina). Tietenkin teemakuukausi tarkoittaa sitä, että minun on kyettävä vastustamaan kirjaston satunnaisia ...

Gabriel García Márquezin Rakkaudesta ja muista riivaajista (WSOY, 1995) -kirjassa harrastetaan eksorsismia eli karkotetaan paholaista pikkutytöstä. Rankan kuuloinen aihe on kiedottu oudon unenomaiseen kertomukseen, jossa vilisee vähintäänkin omalaatuisia henkilöhahmoja. Lopputulos ei ole niin vaikuttava kuin García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys , mutta pidin kirjasta silti kolmen Goodreads-tähden arvoisesti. Sujuvasti kirjoitettu erikoinen tarina oli viihdyttävää luettavaa. "Tyttö, ylimyksen ja plebeijin tytär, vietti löytölapsen lapsuuden. Äiti vihasi häntä siitä lähtien kun ainoan kerran antoi hänelle rintaa, ja kieltäytyi pitämästä häntä lähellään pelosta että tappaisi hänet. Dominga de Adviento hoiti imetyksen, kastoi lapsen Kristukselle ja pyhitti Olokunille, sukupuoleltaan määrittämättömälle yoruba-jumalalle, jonka kasvot otaksutaan niin kammottaviksi että ne voi nähdä vain unessa ja silloinkin naamion peittäminä. Orjapihaan siirryttyään Sierva María oppi tanssim...

Odotukseni olivat korkealla aloittaessani Antonio Skármetan Nerudan postinkantajaa (Like, 1996). Takakansitekstissä ylistetään kirjaa ja kansilieve kertoo, että viiden Oscar-ehdokkuuden Il postino -elokuva (jota en ole nähnyt) perustuu tähän kirjaan. Oscarit ja takakansitekstit eivät tietenkään ole niitä luotettavimpia suosituksia kirjalle, mutta jotenkin olin päässyt 'tämä voisi olla hyvä' -vireeseen. Se vire lopahti aika nopeasti kirjan edetessä ja vaihtui 'tämä on lattea kirja' -vireeseen. Lukaisin kirjan loppuun, kun se oli niin lyhyt, mutta Goodreads-tähtiä kirja saa vain kaksi kappaletta - Nerudan postinkantaja sta jäi melkoisen laimea jälkimaku. Kirjan tapahtumat alkavat kesäkuusta 1969, jolloin päähenkilö Mario Jiménez hankkii itselleen töitä postinkantajana. Asiakkaita on vain yksi, mutta postia paljon. "Neruda saa joka päivä kiloittain postia. Laukku selässä polkeminen on kuin norsua harteillaan kantaisi. Hänen entinen postinkantajansa jäi eläkkee...

Miten syntyy kirjabloggaajan blogiteksti? Luetaan kirja, otetaan siitä kuva ja naputellaan tekstiä? Lyhykäisesti juuri näin, mutta paljon muutakin ehtii tapahtua ennen kuin 'Julkaise' nappulaa voi kliksauttaa hiirellä. Juan Manuel de Pradan Myrsky saa kunnian toimia esimerkkikirjana tässä blogitekstin taakse kurkistelevassa postauksessa. Haahuilua kirjastossa Lauantai - se tarkoittaa kirjastoreissua Oulun pääkirjastoon. Ulkona on koiranilma, mutta uhmaan  urheasti lumisadetta ja tuulta päästäkseni kirjojen ääreen. Katseeni lipuu pitkin kirjojen selkämyksiä ikäänkuin ne voisivat viestiä minulle - 'oisko tää hyvä, tai tää..'. Suuntaan harvoin kirjastoon valmiin kirjalistan kanssa, eikä sellaista ole mukana nytkään. Luotan mieluummin sattumaan. 'Tänään palautetut' hyllyssä (joka on epäilyttävän täynnä, vaikka olen aamun ensimmäisiä asiakkaita - huijausta?) nököttää lupaavan näköinen kirja. de Prada - espanjalainen kirjailija, Hola Espanol -kirja? Kyllä vaa...

Arturo Pérez-Reverten Kohtalon tango (Like, 2013) johdattaa lukijan intohimoisen tangon pyörteisiin 1920-luvun lopun Buenos Airesiin, kansainvälisiin vakoilupiireihin 1930-luvun Nizzaan ja shakkiturnaukseen 1960-luvun Sorrentoon, Italiaan. Pérez-Reverten uusimmassa romaanissa riittää hohdokkaita tapahtumapaikkoja ja kohtalokasta tunnelmaa. Monen aikatason juonenkäänteet etenevät limittäin, Buenos Airesin ja Nizzan tapahtumia kerrotaan takaumien kautta. Romaanin päähenkilönä on charmantti Max Costa, joka nuoruudessaan toimi salonkitanssijana ja herrasmiesvarkaana. Vanhoilla päivillään hän on joutunut tyytymään varakkaan tohtorin autonkuljettajan rooliin. Sattumalta Max kohtaa naisen menneisyydestä, Mecha Inzunzan, ja päättää vielä kerran koettaa onneaan rakkauden ja huijaamisen jaloissa peleissä.  "Tangossa yhdistyi monta eri tanssia: andalusialainen tango, habanera, milonga ja mustien orjien tanssi, Max selitti. Ensin syntyi milonga, kun Argentiinan musisoivat karjapaimenet...

¡Hola! español -haaste on terävöittänyt katsettani espanjankieliselle kirjallisuudelle. César Airan kirja uutuushyllyssä - tämän täytyy sopia haasteeseen? Kyllä, Siltala on julkaissut argentiinalaiselta kirjailijalta kaksi pienoisnovellia sisältävän kirjan Aaveet | Kirjailijakokous (Siltala, 2013). Takakansiteksti kuvailee kirjaa oudoksi ja älykkääksi - kaksi adjektiivia, jotka takuuvarmasti saavat bloggaajan kiinnostuksen heräämään. Kirjan luettuani voin todeta, että molemmat pienoisromaanit todellakin ovat outoja ja varmasti myös älykkäitä, koska en voi väittää niitä täysin ymmärtäneeni. Aaveet-pienoisromaanissa liikutaan rakennustyö-maalla. Buenos Airesiin rakennetaan kerrostaloa ja päähenkilöinä ovat muutamat henkilöt kerrostalon chileläisestä rakennusporukasta. Erikoista heissä on se, että he näkevät aaveita. Aaveet ovat alastomia, kalkkipölyn peittämiä miehiä, jotka leijuvat ilmassa ja liitelevät seinien läpi. Rakennusporukka perheineen asuu keskeneräisessä talossa siihen a...

Juan Carlos Onettin Sitten kun (Otava, 1991) löytyi ¡Hola! español -kirjailijalistalta. Urugualainen kirjailija, josta en ollut koskaan kuullutkaan ja lyhyt kirja, tämä oli helppo ottaa mukaan haasteen lukulistalle. Ja saanhan liitettyä kirjan myös Sinikeltaiseen syksyyn. Ensimmäinen piste Sinisille. Pienoisromaaneissa kiinnitän yleensä tavallista enemmän huomiota kirjan rakenteeseen. Onhan kirja niin lyhyt, että on kiehtovaa tutkailla, miten kirjailija onnistuu rakentamaan tarinansa vähäisiin sivuihin. Onettin Sitten kun -kirjan tarina kerrotaan kolmessa luvussa, ja kukin luku tarjoilee oman näkökulmansa tarinaan. Ensimmäinen luku selvittelee alkuasetelman: on kaunis tarjoilijatar Magda, johon varakas, naimisissa oleva sotilasattasea rakastuu. "'Tämä avain on sinun ja tässä on osoite. Kaikki mitä siellä näet on sinun, äläkä ajattelekaan mitään vuokraa. Peppukulta, minun on pakko lähteä vaaralliselle tiedustelulennolle, mutta sydämeni lepää rinnallasi.'" (s...

Pola Oloixaracin Kesyttämättömät teoriat (Sammakko, 2012) on kiehtova esikoisromaani. Hola Espanol -haaste johdatti minut teorioiden äärelle - ja kiitokset siitä haasteelle, kirja tarjosi tavallisuudesta poikkeavan lukukokemuksen! Kesyttämättömät teoriat on jännä kirjallinen cocktail . Romaani sijoittuu Buenos Airesin yliopistopiireihin, se vilisee kirjallisia ja filosofisia viittauksia ja lukijan helpotukseksi kirjan lopussa on suomentajan huomioita käytetyistä termeistä. Eräs kirjan keskeisiä henkilöitä on tutkija, joka uppoutuu yliopiston luennoitsijan hahmottelemiin teorioihin: "On tunnetusti vaikeaa erottaa aikalaisen järkevyys ja tunne-elämä toisistaan, semminkin kun käsillä oleva aikalainen vaikuttaa olevan etäisesti sukua Tyrannosaurus rexille. Voin vain todeta, että yhtäkkiä hänen äänessään alkoi mielessäni soida ehdottomien totuuksien sointi. Mahdoton tapahtui: nuori lupaus, salien ärjyvä naarastiikeri (moi), kiinnostui ikälopusta elukasta, hyljeksitystä lehto...

¡Hola! español -haaste pyörähtää osaltani käyntiin kuubalaisen Pedro Juan Gutierrezin Likainen Havanna-trilogialla (WSOY, 2005). Komea aloitus haasteelle - en tiennyt kirjailijasta tai hänen tyylistään entuudestaan mitään, mutta jo kirjan ensimmäinen sivu vakuutti minut siitä, että onnistuin valitsemaan todella lukemisen arvoisen kirjan. Ja koska haasteen seuraava kirja on jo työn alla, voin ennakkoon todeta, että pidot tästä vain paranevat. ¡Hola! español -kirjailijalistalta löytyy melkoisia herkkupaloja. Mutta niistä lisää myöhemmin. Ilmeisin seikka ensin: Gutierrezin trilogia ei sisällä kolmea eri kirjaa (kuten ensin hieman pelkäsin), vaan kirjassa on kolme osaa. Kirjaa voisi luonnehtia kertomuskokoelmaksi, jossa pääosaa esittää 1990-luvun Havanna sekä sekalainen joukko tavallisia havannalaisia, jotka koettavat selvitä elämässään seuraavaan päivään puutteen ja kurjuuden keskellä. Kertojana toimii Pedro Juan, joka toimittajantyöstä potkut saatuaan joutuu nyt tyytymään hanttiho...