Oksan hyllyltä

Sinun, Margot  (WSOY, 2021) on muutaman vuoden takainen hittikirja. Tämähän aina nostaa odotuksia kirjaa kohtaan, vaikken aivan tarkkaan tiennyt, mitä romaanilta odottaa (olin yllättävän hyvin säästynyt spoilereilta).  Meri Valkaman esikoisromaani kertoo erään suomalaisen perheen kohtalosta DDR:n hajoamisen aikaan, ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä. DDR:n aikakauteen katsotaan maahanmuuttajanäkökulmasta, kun suomalainen toimittaja Markus muuttaa maahan vaimonsa Rosan ja perheen pienen Vilja-tyttären kanssa. Miten käy idealismin, kun muuri murtuu ja ajat muuttuvat? "Jos asiat olisivat menneet toisin, olisiko jommallakummalla voinut olla mahdollisuus selvitä, Markuksella ja Luisella tai DDR:llä? Sen kysymyksen äärelle Markus palasi mielessään tulevina vuosina lukemattomia kertoja ja putosi kerta toisensa jälkeen syvälle pimeyteen, niin läpitunkemattomaan ja tiiviiseen, että kadotti valon lopulta kokonaan." Kirjassa Markuksen ja Rosan eroon päättynyt parisuhde on isossa roolissa,...

Jenna Kostetin aiemmasta tuotannosta muistan erityisesti hänen kansanperinteestä ponnistavan dekkarinsa  Marrasyöt , joka on jäänyt pysyväispaikalle omaan hyllyyni. Nyt Kostet on aloittanut uuden 1930-luvun Turkuun sijoittuvan sarjan, josta on tänä vuonna ehtinyt ilmestyä jo kaksi osaa. Hyppäsin mukaan sarja-avaukseen Sinisiipisten saari (Aula & Co, 2025). Sinisiipisten saaren päähenkilönä on kasvattivanhempiensa, kahden vanhapiikasisaruksen luona asuva 24-vuotias Aina Ahlgren. Kirjan alussa hän sattuman kautta herää ajattelemaan ahtaissa piireissä kulkevaa arkeaan. Muutama sattuma lisää, ja Aina pestautuu hyönteistutkija Honkosen assistentiksi ja lähtee opettelemaan itsenäistä elämää Vilukaren saarelle, meren äärelle. "Ei, enpä usko pelkääväni", Aina totesi. Hän ei ollut juuri koskaan joutunut olemaan yksin, mutta yksinäisyyttä hän sitä vastoin oli tuntenut usein. Siinä oli ero. Hän oli varma, ettei olisi Vilukarilla koskaan yksinäinen. Täällä hän saattoi hengittää jo v...

Luen todella harvoin Lappiin sijoittuvia kirjoja, mutta Seinäjoen kirjaston lukuhaaste innosti etsimään jonkin Lappi-kirjan. Päädyin dekkariin, ja lukuun valikoitui Elina Backmanin Saana Havas -sarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää (Otava, 2022).  Saana Havas on rikospodcastia harrastuksenaan tekevä toimittaja. Podin tiimoilta Saana päätyy tonkimaan vanhoja rikosjuttuja, ja tässä kirjassa häneen ottaa yhteyttä juristina työskentelevä Heta, jonka pikkusisaren murha on jäänyt ratkaisemattomaksi tapaukseksi. Lapin poliisia ei Inarissa vuonna 1998 sattunut henkirikos tunnu enää kiinnostavan, ja Heta pyytää Saanaa perehtymään juttuun. Ehkä aihetta käsittelevä podcast ja suloisen Ingan tarina herättäisi yleisön ja poliisin mielenkiinnon, ja auttaisi saamaan murhaajan viimein kiinni? Helsingissä asuva Saana saa vapaata töistä ja matkustaa Inariin perehtymään Ingan kuolemaan. Lapissa odottaa myös aiemmin etäiseksi jäänyt isä, joten rikospodin valmistelun ohella Saanan perhesuhteet...

Kiitos Helmet-haasteen, tulin lukeneeksi (lue: hotkineeksi) kolme osaa Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjaa aivan peräjälkeen. Löysin sarjan kolmannen osan Sahramisyksy etsiessäni kirjaa, jonka nimessä, kannassa tai kuvauksessa on jokin mauste. Minulle ei ole yleensä mikään ongelma hypätä sarjaan mukaan keskeltä, mutta tässä sarjassa oli niin hauskat nimet, että päätin aloittaa alusta eli Korvapuustikesästä . Se olikin mainio tapaus! Leivonnan ystäville tiedoksi: Taatelitalven ja Sahramisyksyn lukujen alusta löytyy reseptejä, joten Kajannon sarjasta saattaa olla iloa kotikeittiöissäkin. *  Maija Kajanto: Korvapuustikesä (WSOY, 2022) Sarjan avausosa oli lukemistani osista ehdottomasti paras. Sen alussa isossa elintarvikeyhtiössä reseptiikkaa kehittävällä Kristiinalla menee kuppi nurin tai pitäisikö sanoa lipstikka nenään. Työnantaja vaatii kehittämään pullareseptin, jossa on mukana lipstikkaa. Moneen venyvälläkin on rajansa, ja Kristiina päätyy sanomaan kiitos ei ja heipat koko ...

Vuoden ensimmäinen puolisko oli blogissani hiljaista aikaa, vaikka vakaa aikomukseni oli herätellä blogia henkiin. Työkiireet ja muut menot jotenkin pääsivät yllättämään 😒, ja hiljaiselo jatkui, mutta otetaanpa uusi yritys (bloggaamisen ihania puolia: eihän tämä täältä mihinkään katoa!). Kesälomalla on ollut aikaa lukea, ja olen näemmä myös onnistunut kiskomaan itseni takaisin blogin äärelle, joten peli ei ole mielestäni ollenkaan menetetty esimerkiksi tämän vuoden lukuhaasteiden (olen mukana Helmet-haasteessa sekä Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa) saati alkuvuonna laatimani TBR-pinoni suhteen. Varovaisesti olen innostunut myös Kirjakimara-blogin merellisestä Kirjoja ulapalta -haasteesta , jossa on vielä pari kuukautta lukuaikaa.  Jotain sain kuitenkin myös alkuvuonna luettua, ja ajattelin naputella noista "rästissä" olevista kirjoista (lyhyet) arviot - mitä nyt satun kirjoista muistamaan! Onneksi minulla on vielä BookBeatin lahjatilaus voimassa, joten voin käydä sieltä lu...

Iida Ahon Kesän tango (Tammi, 2024) päätyi lukuun aika lailla sattumalta lukuaikapalvelusta, johon sain puoli vuotta lukuaikaa joululahjaksi työnantajalta (erittäin oiva lahja 😊). Joku toinen käyttäjä oli kommentoinut kirjasta näin: "Umpimähkään valittu kirja osoittautui loistavalinnaksi", ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaan maisemiin sijoittuva kirja sisältää todentuntuista ajankuvaa Ruotsiin töihin lähteneiden nuorten kokemuksista, ja mukaan on laitettu juuri sopiva annos modernia maalaisromantiikkaa. Toimii!   Kirjan päähenkilönä on reilusti päälle parikymppinen Kristiina (naistenviikon nimipäiväsankari tänään!), joka kesän alussa tulla tupsahtaa takaisin lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle. Takana on muutama vuosi elettyä elämää Ruotsissa: suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta, arkea tehtaassa ja lastenhoitajana, koti-ikävää ja sydänsuruja. Pääskyniemellä on vastassa yksin kotona asuva äiti, rapistuva maatalo ja pienen pitäjän vanh...

Korealainen Han Kang palkittiin hiljan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Totesin (kuten ehkä moni muukin), että kerrankin Nobel-kirjailija, joka on minulle tuttu ja jota olen aiemmin lukenut, peräti kahden kirjan verran. Han Kangin kirjat tosin ovat niitä kirjoja, joiden lukemisesta ei minulle ole jäänyt erityisen pysyviä muistijälkiä. Ensimmäinen Han Kangini oli Ihmisen teot (Gummerus, 2018), jolle tulin antaneeksi täydet viisi tähteä. Vegetaristi (Gummerus, 2017) sen sijaan oli hieman keskinkertaisempi kolmen tähden elämys. Mutta jos minun nyt pitäisi kertoa näistä jotain (blogipostista lunttaamatta), en osaisi sanoa juuri mitään. Nobel-palkinto nosti Han Kangin somenäkyvyyden korkealle, ja uteliaisuuttani luin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoisen kirjan (Gummerus, 2021). Minulla on juuri nyt lukuaikapalvelu käytössä, joten vältin kirjaston jonot, joita Oulussakin on muodostunut Kangin kirjoihin. Valkoinen kirja oli minulle yllättävän vaisu kirja, vaikka Kang kirjoittaa tod...

Luin kesällä useampia dekkareita, ja tässä muutamat miniarviot silloin luettujen pinosta. Satu Rämön Hildur-sarja taitaa kuulua "kaikki ovat lukeneet" -osastoon, ja tiedänpä nyt itsekin, mistä puhutaan. Ei hullumpi nojatuolimatka Islantiin, mutta vielä paremmin viihdyin Clare Macintoshin tarjoilemalla matkalla Walesiin, jossa oppaana toimi Tummat vedet -dekkarin Ffion Morgan. Satu Rämö: Hildur (WSOY, 2022)  Viime vuoden hittikirja kiinnosteli minua pitkään, ja viimein intouduin lukemaan sen yhdessä muutaman työkaverin kanssa. Yllättävän yksituumaisesti olimme sitä mieltä, että kirja on kolmen tähden dekkari - ihan ok, Islanti-miljöötä on kuvattu hyvin mutta jännitystä olisi voinut olla enemmän. Yksittäisenä huomiona mainitsen, että 1500-luvulle sijoittuva kirjan aloituspätkä oli lyhyydessään tahattoman koominen ja villapaitoja kutova Jakob-poliisi vaikutti ihanan symppikseltä. En aivan päässyt kiinni siihen, miksi juuri tähän kirjaan on hullaannuttu niin paljon, mutta hieno...

Kerstin Gierin Päivänvalolla ei näe (Gummerus, 2023) aloittaa Muista minut -trilogian, joka on Gierille tuttuun tapaan sekoitus romantiikkaa ja fantasiaa. Blogini alkuaikoina löysin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -sarjan, vaikken aivan kuulunutkaan kohderyhmään (ja nykyään vielä vähemmän 😁). Gier oli minulle tuolloin höpsön leppoisaa välipalalukemistoa, ja sitä samaa hain nytkin, kun nappasin kirjailijan uutukaisen lukuun. Täyttyivätkö odotukset? Eivät aivan. Kirja saa kyllä korkeat, suloiset romantiikkapisteet mutta fantasiapuolelle en oikein lämmennyt. "Äkkiä suuni oli rutikuiva. Mies otti askeleen sivulle niin, että hautakivi hänen takanaan pillastui. Hän kumarsi ironisesti ja heilautti kättään kuin kehottaen minua lukemaan graniittiin kaiverretun tekstin. Se ei ollut haukansilmilleni mikään ongelma. "Päiväsi ovat luetut", kivessä luki." Kirjan päähenkilönä on Quinn, joka aivan kirjan alussa osallistuu kaverinsa 18-vuotisjuhlille. Siellä käynnistyy tapahtuma...

Gossip Girl -ilmiö on mennyt minulta aikoinaan ohi eli en kuulunut kohderyhmäikäisiin, kun Cecily von Ziegesarin luoma kirjasarja ja siitä tehty tv-sarja valloittivat maailmaa 2000-luvun alkupuolella (kirjasarjasta löytyy infoa Wikipediasta ). Nyt Gossip Girl on jälleen ponnahtanut esille, sillä HBO Maxille on tehty uusi versio tv-sarjasta , ja sen myötä Gossip Girl -kirjat ovat vyöryneet lukuaikapalveluihin. Bongasin ne sieltä kesällä, kun kaipasin jotain kevyttä luettavaa. Näyttävät, pastellisävyiset kansikuvat lupailivat hyvää, joten päätin kokeilla höttöisen kuuloista sarjaa New Yorkin Upper East Siden varakkaista, eliittikoulua käyvistä nuorista.  Jos joku on minun laillani hieman ulalla sarjan ideasta, niin lyhyt tiivistys, olkaa hyvät: Gossip Girl on tuntemattomaksi jäävä bloggari, joka pilke silmäkulmassa raportoi  juorunnälkäisille lukijoilleen kultalusikka suussa syntyneiden nuorten tekemisistä. "Seuraan tilannetta silmä kovana. Tarkkailen jokaista. Tästä tule...

Alkukesän dekkarihaasteen aikana tutustuin ahkerasti uutuusdekkarien tarjontaan. Jostain syystä Cara Hunterin nimi kiinnitti huomioni ja luin tuolloin alkuvuodesta ilmestyneen Vimman (Otava, 2023), joka on komisario Adam Fawley -sarjan neljäs osa. Kirja koukutti minut niin tehokkaasti, että luin sarjan aiemmatkin osat lähes yhtä kyytiä. Huh sentään, miten huippu sarja! Melkein kaikki osat saavat minulta viisi tähteä Goodreadsiin 😍 eli hurahdin Hunterin kiemuraisiin juonikuvioihin täysillä 😁 - jopa siinä määrin, etten saanut dekkariviikolle postausta aikaiseksi mutta nyt koostin tähän juttuun lyhyet arviot kaikista jo ilmestyneistä sarjan osista. Ja hei hei, syyskuussa ilmestyy uusi osa Koko totuus !  Cara Hunter: Jäljettömiin (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021) Sarjan avausosassa rikosjuttuna on kahdeksanvuotiaan Daisyn katoaminen kodin puutarhajuhlista, jonne komisario Adam Fawley hälytetään tutkimaan tapausta aamukahdelta: "Virkapukuinen poliisi, joka seisoo etuovella, k...

Koetan saada bloggausjononi ajantasalle, joten seuraavissa jutuissa tulee jonkin verran lyhytarvioita. Aloitan parilla kotimaisella kirjalla, jotka luin alkuvuoden aikana. Molemmat saivat Goodreadsiin kolme tähteä, mutta kummankin kohdalla odotin ennakkoon enemmän eli viimeisen sivun jälkeen jäi hieman laimea olo. Antti Vihinen: Sininen enkeli (Vaaran värit #2; Into 2023)  Sininen enkeli on toinen osa Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjaa, mutta kirja toimi mielestäni hyvin myös itsenäisenä teoksena (nimim. avausosa lukematta). Sinisen enkelin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa varakkaan teollisuussuuvun jäsen, rock-piireissä nimeä saanut Miki Davidson kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Suuren maailman tuntua juoneen tulee, kun tapahtumiin kytkeytyvät niin New Yorkin tuhoisat terrori-iskut kuin erään eurooppalaisen valtion turvallisuuspalvelu (mielestäni aika turha ja päälleliimatun oloinen juoniaines). Dekkarista jäi ristiriitainen fiilis. Juoni rullasi aivan s...

Naistenviikko jatkuu Nilla Kjellsdotterin Murha Pohjanmaalla -sarjan avausosalla Kivipuiston tyttö (Gummerus, 2022). Kivipuiston tyttö lähtee vetävästi käyntiin, kun sekavassa ja heikossa tilassa oleva tyttö hoipertelee puistossa olevan veistoksen luo ja tuupertuu sen juureen: "Jää ritisi pahaenteisesti hänen laihan kehonsa alla, kun hän hoiperteli lahden yli. Hapsottava tukka oli huurteessa, ja pakkanen oli värjännyt hänen huulensa sinisiksi, mutta hän ei tuntenut enää kylmää. Hän oli täysin turta." Kirjan toinen rikosjuttu liittyy diabetestutkija David Heseliuksen kuolemaan. Siivooja löytää tämän kotoaan murhattuna, samalla kun Heseliuksen vaimo ja tytär ovat sukuloimassa vaimon äidin luona. Molempia tapauksia tutkii Vaasan poliisissa työskentelevä Mija Wadö, joka heittäytyy outoja piirteitä saaviin juttuihin saadakseen muuta ajateltavaa omien yksityiselämän kuvioidensa sijaan. Kivipuiston tyttö on lehtijuttujen perusteella ollut todella suosittu sekä meillä että Ruotsi...

Kirjablogeissa alkoivat viime viikolla dekkarien teemaviikot, ja dekkarihaastetta emännöi tänä kesänä Tuulevin lukublogi . Kaikki kaksiviikkoiseen haasteeseen osallistuvat blogit löydät haasteen avauspostauksesta . Minulla dekkarihaasteen ensimmäinen viikko kului dekkareita lukien, ja innostuinkin niistä oikein kunnolla (=lue: dekkaripostauksia ilmaantunee blogiini enemmänkin kesän mittaan 😊). Aloitan dekkaripinon purun Pauliina Suden kepeällä cozy crime -dekkarilla Yksityisalue (Tammi, 2023). Kirja aloittaa Tuulia Raja -sarjan.   Kiinnostuin Yksityisalueesta sen vuoksi, että olen pitänyt kovasti Sudelta aiemmin lukemistani kirjoista. Kaikkea häneltä ilmestynyttä en ole lukenut, mutta ne lukupinooni päätyneet ovat hyvällä tavalla erottuneet massasta. Odotin siis suurella mielenkiinnolla, millaisen cozy crime -tarinan Susi oli lukijoilleen punonut.  Kirjan päähenkilönä on alkusivuilla lentoemännän työstä potkut saava Tuulia Raja. Lentoyhtiö on mennyt konkurssiin, mutta neuvo...