Naistenviikko - Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö
Naistenviikko jatkuu Nilla Kjellsdotterin Murha Pohjanmaalla -sarjan avausosalla Kivipuiston tyttö (Gummerus, 2022). Kivipuiston tyttö lähtee vetävästi käyntiin, kun sekavassa ja heikossa tilassa oleva tyttö hoipertelee puistossa olevan veistoksen luo ja tuupertuu sen juureen:
"Jää ritisi pahaenteisesti hänen laihan kehonsa alla, kun hän hoiperteli lahden yli. Hapsottava tukka oli huurteessa, ja pakkanen oli värjännyt hänen huulensa sinisiksi, mutta hän ei tuntenut enää kylmää. Hän oli täysin turta."
Kirjan toinen rikosjuttu liittyy diabetestutkija David Heseliuksen kuolemaan. Siivooja löytää tämän kotoaan murhattuna, samalla kun Heseliuksen vaimo ja tytär ovat sukuloimassa vaimon äidin luona. Molempia tapauksia tutkii Vaasan poliisissa työskentelevä Mija Wadö, joka heittäytyy outoja piirteitä saaviin juttuihin saadakseen muuta ajateltavaa omien yksityiselämän kuvioidensa sijaan.
Kivipuiston tyttö on lehtijuttujen perusteella ollut todella suosittu sekä meillä että Ruotsissa, ja olinkin utelias kirjan suhteen. Hyytävän talvinen avausluku oli erittäin lupaava, ja juoni rullasi sujuvasti loppuun asti. Heseliuksen ympärille kietoutuva juoniaines purkautui sopivan kutkuttavasti auki, ja kaikenlaista kieroa ja iljettävää paljastui aina vain lisää.
Naisen asemaa käsitellään monelta kantilta, ja Kivipuiston tytön naishahmot nousevat juonen keskiöön. Silti itse päähenkilö Mija jäi yllättävän keskinkertaiseksi ja mielenkiinnottomaksi henkilöksi. Nuuskaa käyttävä (yäk!) naispoliisi, jolla on sotkuisia miessuhteita ja lapsuudentraumoja - jotenkin tämä yhdistelmä ei oikein minuun vedonnut. Kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa, enkä meinannut muistaa Mijasta juuri mitään, kun aloin tätä juttua kirjoittamaan. Olen huomannut, että dekkareissa henkilögalleria vaikuttaa omaan lukukokemukseeni yllättävän paljon, eli pelkkä näppärä rikosjuttu harvoin riittää koukuttamaan minua sarjan pariin.
Annan kirjalle Goodreadsiin kolme tähteä. Kivipuiston tyttö on rikosjuonen osalta keskivertoa parempi sarja-avaus, mutten ole aivan varma kiinnostuinko silti niin paljon, että luen sarjaa jatkossa lisää.
***
Naistenviikolla mukana olevia blogeja on listattu Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogissa.
Minua ei tämä kirja ihastuttanut. Enkä pitänyt Mijastakaan. Jotenkin jäi semmoinen kauheuksilla mässäilyn tuntu.
VastaaPoistaOlen ehkä lukenut liikaa dekkareita, kun tämän kirjan kauheudet eivät niin hätkäyttäneet. Pikemminkin osa niistä oli hieman tutun oloisia juonikuvioita jostain muista dekkareista...
PoistaKirjailijan nimi ohjaa minut aina vain sijoittamaan tämän johonkin ihan muualle kuin Pohjanmaalle. Silti juuri miljöön vuoksi tämän voisi ottaa jossain välissä luettavaksi.
VastaaPoistaMinusta Pohjanmaa-miljöö ei tässä kirjassa noussut kovin vahvasti esille, ainakaan kun tätä näin jälkikäteen muistelee. Odotin kyllä itsekin, että tässä olisi ollut enemmän jotain erityistä "Pohjanmaa-tunnelmaa", mitä ikinä se sitten onkaan. :)
PoistaMinäkin olin luettuani tämän kirjan hiukan epävarma jatkosta, mutta nyt luettuani kakkososan, tiedän, että luen seuraavatkin osat. Taivaankartano sai minulta täydet viisi pistettä. Miljöö on hyvä, sillä liikutaan luonnossa. Henkilöhahmoja on sopivasti pieni määrä. Kirjaa kerrotaan kahdessa eri ajankohdassa. Nyt on hyvä sarja menossa!!!
VastaaPoistaKiva kuulla, että kakkososa on hyvä! Pitääkin sitten laittaa se lukulistalle. :)
Poista