Naistenviikko - Patti Smith: Ihan kakaroita
Kirjabloggaajien naistenviikkoni jatkuu Patti Smithin muistelmateoksella Ihan kakaroita (Siltala, 2015). Minulle on arvoitus, miten tämä pokkari on omaan hyllyyni päätynyt, sillä Patti Smith on tarkoittanut minulle lähinnä Because the Night -biisiä (huippu!) mutten ole häntä sen kummemmin koskaan diggaillut. Heräteostos pokkarialesta? Ihan kakaroita lähti kuitenkin lukuun, lähes nollatason pohjatiedoilla kirjan kirjoittajasta. Yllätyin, miten hyvin viihdyin Pattin seurassa, 1960- ja 70-lukujen New Yorkin boheemeissa piireissä - tätä kirjaa voin lämpimästi suositella ajankuvasta kiinnostuneille!
Kirjassa Smith kertoo lähinnä nuoruusvuosistaan ja ajasta ennen läpimurtoaan laajemmin tunnetuksi taiteilijaksi. Noihin vuosiin liittyy kiinteästi Robert Mapplethorpe, joka myöhemmin nousi kuuluisuuteen valokuvataiteilijana:
"Oli päiviä, harmaita sateisia päiviä, jolloin Brooklynin kadut olivat kuin suoraan valokuvasta, ja kaikki ikkunat olivat Leican linssejä, etsimissään rakeinen, hyytynyt näkymä. Otimme värikynämme ja paperinipun, ja piirsimme kuin pitelemättömät, villiintyneet lapset yöhön asti, kunnes rojahdimme väsyneinä vuoteelle. Makasimme siinä sylikkäin, hervottomina mutta onnellisina, ja hengästyneinä suutelimme toisemme uneen."
Smithin muistelmat etenevät pääosin kronologisesti, ja hänen kerrontatyylinsä on miellyttävä sekoitus lempeää nostalgiaa, boheemin taiteilijaelämän kuvausta ja kaihoisaa surumielisyyttä. Jo kirjan alussa hän kuvaa viimeisiä hetkiään vuonna 1989 menehtyneen Mapplethorpen kanssa, ja Ihan kakaroita on ikään kuin kaunis kunnianosoitus heidän mutkikkaalle suhteelleen. Samalla lukija pääsee kurkistamaan siihen aika raakaankin todellisuuteen, jossa pinnalle pyrkivät vapaat taiteilijasielut elivät.
Ihan kakaroita saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Kirja ei herättänyt minussa mielenkiintoa tutustua Smithin musiikkiin, ja minusta oli hienoa, että nämä muistelmat saattoi aivan hyvin lukea vailla tätä musiikillista kosketuspintaa. Vapaamielinen New York heräsi Ihan kakaroissa upeasti henkiin Smithin kuvaamana.
Osallistun kirjalla Main Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen. Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 8. Sairastuminen.
***
Naistenviikon haastetta emännöi Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogi.
Kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Minä en tunne nimeltä yhtäkään Smithin kappaletta, varmasti tunnetuimmat ovat tuttuja mutta ei vain osaa yhdistää oikein.
VastaaPoistaMinullekin Smith oli sellainen ainoastaan nimenä tuttu henkilö, mutta oli nyt kiva saada hieman enemmänkin tietoa hänestä. Tämä oli kyllä hyvä kirja - siitä kertoo minusta jo sekin, että kirja imaisi mukaansa ilman sen kummempaa sidettä kirjoittajaa kohtaan.
PoistaItsekään en ole Smithiä juurikaan kuunnellut, mutta tämän kirjan luin pari vuotta sitten ja pidin kovasti! Lainasin kirjan ystävältäni, joka oli tehnyt paljon merkintöjä kirjan marginaaleihin. Tämä teki lukukokemuksesta entistä mielenkiintoisemman!
VastaaPoistaItse en oikein tykkää marginaalimerkinnöistä :D, mutta kertovathan ne toki siitä, mitä ajatuksia kirja on herättänyt. Jostain syystä olen törmännyt vain negatiivissävyisiin margninaalimerkintöihin... se ehkä vaikuttanut mielipiteeseen niistä. :)
Poista