Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Blueberry - Kenraali Kultatukka, Kadonnut Kaivos, Kultaluoteja ampuva aave

Kuva
Historiani Blueberry-sarjakuvien parissa on lyhyt: nuoruudessani Blueberry ilmestyi joidenkin sanomalehtien sarjakuvasivuilla, joista luutnantin seikkailuja tuli silloin tällöin silmäiltyä. Kovin vangitsevia ne eivät olleet, sillä en tainnut milloinkaan innostua sarjasta niin paljon, että olisin jaksanut seurata jotain tarinaa alusta loppuun. Muistini mukaan ruudut olivat tummasävyisiä (lue: suttuisia) enkä päässyt perille siitä, miksi luutnantti oli nostettu sarjan nimihahmoksi. Eli saattoipa olla liian hienostunutta kamaa silloiseen makuuni. 😅  Parhaillaan menossa oleva Sarjakuvahaaste rohkaisi minut uudistamaan heiveröisen tuttavuuteni Mike Blueberryn kanssa. Kirjaston sarjakuvahyllyssä oli näet tarjolla komeita yhteisniteitä Blueberryn seikkailuista. Niissä kuvat on väritetty ja Blueberryn taustaan johdattelee esipuhe. Kauas ollaan siis tultu muistojeni Blueberrystä, ja tämä uutukainen lukupaketti on jo ulkoiselta olemukseltaan tosi houkuttelevan näköinen (joo, tykkään siitä,

Lukuviikon kirjavinkki -haaste blogeille - vinkkaa lempitarinasi 16.4.2018!

Kuva
Hei hoi kirjabloggaajat, huhtikuun lopulla vietetään jälleen Lukukeskuksen järjestämää lukutapahtumaa, Lukuviikkoa ! Tänä vuonna Lukuviikko on 16. - 22.4.2018, ja viikon teemana on Mun tarina : "Lukuviikon 2018 teemana on Mun tarina. Haastamme kaikki kertomaan oman tarinansa kirjallisuuden keinoin. Lukuviikkoon voi osallistua mm. jakamalla oman lempitarinansa eteenpäin kirjavinkkinä, järjestämällä tapahtuman ja hyödyntämällä Lukuviikon tarjoamia materiaaleja." Lukuviikko heitti ilmoille yleisen haasteen, ja minä päätin haastaa mukaan kirjabloggaajat. Mitäpä jos vinkattaisiin meidän Mun tarinat, omat lempikirjat ja parhaat kirjavinkit haasteen aloituspäivänä, maanantaina 16.4.2018? Voit vinkata vain yhtä kirjaa, sitä kaikkein parasta kirjavinkkiä juuri nyt, tai useampaa kirjaa, esimerkiksi jonkin sinulle läheisen teeman mukaisesti. Lempikirja voi olla jokin kauan aikaa sitten luettu kirjaa, josta on jäänyt sinulle lämpimät lukumuistot, tai aivan hiljattain sinu

Ministi viime vuonna luetuista: Illan tullen & Mrs. Dalloway

Kuva
Michael Cunninghamin Illan tullen (Gummerus, 2014) ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (Otava, 2003) ovat pötkötelleet bloggausjonossani viime vuoden joulukuusta asti. Ei ole mukamas löytynyt sopivaa hetkeä bloggaamiselle. No, nyt löytyi ja lyhyiden miniarvioiden kera sanon heipat kirjalliselle vuodelle 2017: Illan tullen on ensimmäinen Cunninghaminilta lukemani kirja. Kirja valikoitui luettavakseni lähinnä kauniin kansikuvan ja houkuttelevan takakansitekstin ansiosta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yourkin taide- ja kulttuuripiireihin, ja näkökulma on hyvin miehinen. Päähenkilönä on keski-ikäinen taidegalleristi Peter Harris, jonka rauhallinen elämäntyylinsä kokee pienen järistyksen, kun vaimon boheemi pikkuveli muuttaa heidän kotiinsa asumaan joksikin aikaa. Järistykset ulottuvat Peterin tunne-elämään asti, ja hän huomaa päätyvänsä puntaroimaan avioliittonsa tilaa ja oman minuutensa rakennuspalikoita. Tykkäsin Illan tullen -kirjan rauhallisen jouhevasta tunnelmasta nelj

Karin Erlandsson: Saarretut

Kuva
Viime aikoina vapaa-ajan lukupuuhani ovat edistyneet kummallisen kaksijakoisesti: joko mutustelen kirjoja jopa useita viikkoja tai sitten hotkaisen ne kertarykäyksellä. Karin Erlandssonin Saarretut (S & S, 2018) kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kuten kirjan kauniin tunnelmallinen kansikuva antaa ymmärtää, Saarretut kertoo lumen vangiksi joutuvasta pikkukaupungista ja sen asukkaista. Lumi tukkii kaupungin teitä yksi toisensa jälkeen ja samalla ihmissuhteiden kudelma tiivistyy. Eräs perhe koettaa jatkaa elämäänsä Monika-äidin väkivaltaisen kuoleman jälkeen, mutta miten se onnistuu kun isä viettää ponnettomasti aikaansa kotinurkissa, poika on lyönyt koulunkäynnin laimin ja tytär koettaa sinnikkäästi pitää kulisseja pystyssä? Luminen tarina koukutti minut yllättävän tehokkaasti. Kirjan henkilögallerista löytyy yhteneväisyyksiä Erlandssonin aikaisempaan dekkariin Kuolonkielot , mutta tuon kirjan ongelmaksi koin sen liiallisen verkkaisuuden. Kuolonkieloissa ratkottiin murhaa, mutta

Eve Hietamies: Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju

Kuva
Eve Hietamiehen Yösyöttö (Otava, 2010) oli jokin aika sitten Elisa-kirjassa ilmaiseksi tarjolla (olisikohan ollut ystävänpäivän kunniaksi?), ja nappasin kirjan itselleni. Kirjan kuvaama yksinhuoltajan arki vauvan kanssa ei kosketa omaa elämääni eikä elämä vauvan kanssa ylipäänsä ole minulle tuttua, mutta tuoreesta leffaversiosta näkemäni pätkät saivat minut kiinnostumaan myös kirjasta. Leffa on Youtube-klippien perusteella vaikuttanut maanläheiseltä, vähän hullulta ja samalla koskettavalta - kenties kirjaversio olisi vetävää luettavaa? Eli pakkohan kirjaa oli kokeilla, kun sen ilmaiseksi sai. 😊 Ja kuinkas sitten kävikään? Jäin niin koukkuun, että lukea hurautin koko kolmiosaisen sarjan melkein yhtä kyytiä. Löysin Antti ja Paavo Pasasen juuri sopivalla hetkellä, sillä sarjan tarjoama "katsellaan naisten elämää miehen silmin" -juju yhdistettynä kepeän vaivattomaan ja viihdyttävään kerrontaan oli mitä mainiointa pakoa omasta arjesta. Sarjan ensimmäisessä osassa Yösyöttö

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut

Kuva
Luiz Ruffaton Lissabonissa muistin sinut (Into, 2018) on maahanmuuttoa käsittelevä pienoisromaani. Minulla oli kirjan kanssa pieniä käynnistysvaikeuksia: koetin aloittaa kirjaa pariin kolmeen kertaan ja lukeminen tyssäsi aina muutaman kymmenen sivun jälkeen. Juoni, jos sellaista nyt saatoin edes hahmottaa, ei avautunut ja huomasin lukevani samaa kappaletta ties monettako kertaa. Sitten eräänä sunnuntaina ajattelin, että kokeillaanpa vielä kerran tätä Ruffatoa ja hups, muutaman tunnin kuluttua koko kirja oli luettu. Lissabonissa muistin sinut ei siis minun kokemukseni mukaan sovi väsyneelle tai kiireiselle lukupäälle vaan tekstin äärelle pitää malttaa rauhoittua.  Kirjan alussa lukijalle esitellään brasilialainen nuori mies nimeltä Sérgio, joka haaveilee paremmasta elämästä ja päättää lähteä etsimään sitä Portugalista. Ruffaton kerronta hyppelehtii sinne tänne, Sérgion kaaottisesta perhe-elämästä -  "Kun pikku Pierre sitten syntyi, Noemi muuttui ihan kummalliseksi, ajatteli

Warren Ellis - Jason Masters: Vargr (James Bond 007)

Kuva
Sarjakuvaversio James Bondista?! Kun huomasin Warren Ellisin ja Jason Mastersin sarjakuva-albumin Vargr (Otava, 2018) kirjaston hyllyssä, lainasin sen silkasta uteliaisuudesta. Bond-leffat ovat viihdyttävää katsottavaa ja Daniel Graig on ollut kovasti minuun makuni mukainen Bond. Kiinnostukseni heräsi siis oitis: voiko hieno leffa-konsepti mitenkään toimia sarjakuvan muodossa? Tyly tuomio: ei toimi. Ainakaan minulle. Sarjakuva-Bond tökki minulla jo ulkonäköseikkoihin. James Bondin pitää näyttää coolin miehekkäältä ja minun mielikuvissani Bond taitaa tällä hetkellä linkittyä niin tiiviisti Graigin olemukseen, että sarjakuvan jähmeästi virnuileva keski-ikäinen tyyppi vaikutti jopa pikkuisen koomiselta: Entäs sitten juoni? Bondin kollega 008 on saanut surmansa, huumeita levittävä rikollisjärjestö pitäisi saada kiinni, roistojen joukossa on pari tosi inhaa tyyppiä ... hmm, kuulostaa jotenkin tutulta? Sarjakuvaversiossa luotetaan perin tuttuihin juoniaineksiin, mutta sanonpa

Keigo Higashino: The Devotion of Suspect X

Kuva
Kuukauden kieli -haasteessa helmikuun kielenä oli japani. Etsiskelin haasteeseen sopivaa luettavaa Goodreadsista, ja japanilaisen kirjallisuuden listalta löytyikin kiinnostavan oloinen dekkarinimi, Keigo Higashino. The Devotion of Suspect X (Hacette Digital, 2011) vaikutti olevan kovin suosittu kirja, josta oli myös edullinen e-kirjaversio saatavilla Koboon, joten päätin kokeilla miltä japanilainen dekkari maistuu. Samalla tosin ihmettelin, miten Higashinon nimi tuntuu niin kovin tutulta vaikken taatusti ole lukenut häneltä yhtään kirjaa. Pikku pähkäilyn jälkeen muistin, että Higashinon kirjat ovat tainneet jäädä mieleeni Kartanon kruunaamaton lukija -blogista. Elegia lukee paljon japanilaista kirjallisuutta, ja vaikken itse ole siitä samalla tavoin innostunut, dekkarigenren edustus on näköjään jäänyt muistin kulmalle roikkumaan. Linkki Elegian juttuun The Devotion of Suspect X -kirjasta löytyy tämän blogijutun lopusta. The Devotion of Suspect X on osa Detective Galileo -sa

Naisten aakkoset: W

Kuva
Naistenpäivääni juhlistaa Naisten aakkoset -haaste, jonka lähetti liikkeelle Tarukirjan Margit .  Mukavaa naistenpäivää! Kuva netin ilmaisesta kuvapalvelusta. Margit pääsi tänään oman haasteensa viimeiseen kirjaimeen , mutta minulla on vielä jäljellä muutama hankala kirjain. Niitä ennen kuitenkin W niin kuin Woman, joka oli minulle helppo tapaus: Kuka on suosikkikirjailijasi? Muutama vuosi sitten hullaannuin kesällä Helena W ariksen Pohjankontu-fantasiatrilogiaan. Lötköttelin uima-altaalla ja rannalla nenä kiinni lukulaitteessa ja suorastaan ahmin koko sarjan. Luonnonläheinen, hivenen salaperäinen maailma vetäisi minut mukaansa täysillä . Juttuni löytyvät täältä:  Uniin piirretty polku , Sudenlapset ja Talviverinen . Tätä sarjaa kelpaisi viedä maailmallekin. [EDIT: ] Helena Waris on todellakin suosikkini, sillä huomasin juuri laittaneeni hänet jo kertaalleen aakkoshaasteen listalleni H-kirjaimen kohdalle. Joten heitetäänpä tähän pikaisen blogiselailun jälkeen toin

Lina Bengtsdotter: Annabelle

Kuva
Olen alkuvuonna lukenut aika vähän dekkareita, mutta Lina Bengtsdotterin esikoisromaani Annabelle (Otava, 2018) oli mukava tuttavuus. Uusia dekkareita ja jännäreitä on katalogit pullollaan, ja Bengtsdotterin kirjassa minua veti puoleensa pikkukaupunkimiljöö ja menneisyyden salat. Ei mikään uniikki yhdistelmä, mutta olen huomannut, että minulle tämä on melkoisen takuuvarma resepti dekkareissa. Annabelle on 17-vuotias nuori nainen, joka katoaa erään kesäillan päätteeksi kotikaupungissaan Gullspångissa. Tapauksen selvittelyyn pyydetään apua Tukholmasta asti, ja paikalle saapuvat rikostutkijat Anders Bratt ja Charline Lager, joka haluaa itseään kutsuttavan Charlieksi. Gullspång on Charlielle tuttu hänen omasta nuoruudestaan, mutta muistot nuoruusajoilta eivät ole kovin onnellisia. Annebellen katoamisen tutkinnan edetessä kirjassa kelataankin menneisyyden tapahtumia usealla rintamalla: Annebellen kuolinpäivä verkkaista etenee kohti vääjäämätöntä loppuaan, Chariella on omat muistonsa G

Lukupinon juuri nyt -kuulumiset

Kuva
Arkeni on parhaillaan niin kiireistä, että luku- ja bloggausharrastukselle on aikaa harmillisen vähän. Ja silloin kun sitä on, on yleensä valinnan paikka: lukeako vai blogatako? Viime aikoina vaaka on useimmiten kääntynyt lukemisen suuntaan. Viikolla, illan viimeisinä tunteina on mukavampi tarttua kirjaan kuin koettaa järjestellä ajatuksen rippeitä blogijuttuun. Blogattavien pinooni onkin vaivihkaa kertynyt kirjoja seitsemän jutun verran ja nolosti mukaan mahtuu pari viime vuoden puolella luettua kirjaa. Mm. tammikuun lopun klassikkohaasteeseen säästelin juttua Virginia Woolfin Mrs. Dalloway -kirjasta. Luin kirjan viime vuoden Helmet-haasteen loppusuoralla, yhdenpäivänromaani-kohtaan, ja ajattelin, että kirja sopisi mainiosti klassikkopäivään. Juu, niin olisi sopinut, mutta en vain saanut juttua kirjoitetuksi! Ajattelin tuolloin, että kirjoitan ja julkaisen jutun seuraavalla viikolla. Viikkoja on mennyt ja tässä sitä nyt ollaan. Juttu muhii edelleen ajatuksissa (no ei kauhean aktiivi