Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Schildts & Söderströms, 2011) erottuu kansilehtensä ansiosta muiden kirjojen joukosta. Etukannen mustavalkokuva jurosta pikkutytöstä herätti mielenkiintonii. Takakansi mainostaa kirjaa fraasilla: 'Tarina, jota et koskaan unohda.' Lupauksia unohtumattomista tarinoista olen kuullut ennenkin, mutta kirjan sisäsivujen ulkoasu sai minut lainaamaan kirjan. Vanhoja oudon näköisiä valokuvia, koristeellinen sivunumerointi, katkelmia käsinkirjoitetuista kirjeistä. Kirjojen suuri massa on sisäsivuiltaan harmaata ja väritöntä tekstin virtaa, joten näin erottuva kirja piti poimia luettavaksi.
"Vielä huijatumpi oloni oli, kun tajusin, etteivät Portmanin papan parhaat tarinat voineet mitenkään olla totta. Hurjimmat jutut kertoivat aina hänen lapsuudestaan: kuinka hän oli syntynyt Puolassa mutta joutunut 12-vuotiaana Walesissa sijaitsevaan orpokotiin. Kun kysyin, miksei hän voinut asua vanhempiensa kanssa, hän vastasi aina samalla tavalla: koska hirviöt olivat hänen kannoillaan. Puolassa niitä suorastaan vilisi, hän sanoi.
'Minkälaiset hirviöt?' minä kysyin aina, silmät selällään. Siitä tuli eräänlainen leikki. 'Kauheat, köyryselkäiset, mustasilmäiset hirviöt, joiden nahka mätäni niiden päällä', isoisä vastasi aina." (s. 9)
Mitä jos isoisän lapselle kertomat hurjat tarinat eivät olleetkaan mielikuvitusta? Entä jos kaikki olikin totta? Tämän kysymyksen äärelle joutuu kirjan päähenkilö, teini-ikäinen Jacob, isoisänsä väkivaltaisen kuoleman jälkeen. Hän matkustaa isänsä kanssa Walesiin tutkimaan isoisän lapsuudenvaiheita ja löytää lopulta tiensä neiti Peregrinen ja tämän outojen asukkien luokse.
Enempää en halua juonesta paljastaa, jottei mahdollinen uusi lukija spoilaannu liikaa. Kirja on vetävästi kirjoitettu, juonen tapahtumat imaisivat minut mukaansa ja tämä olikin niitä kirjoja, jotka luin hyppimättä välillä muiden kirjojen pariin. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on sopiva sekoitus fantasiaa, jännitystä ja jopa kauhua. Kirjan valokuvat olivat minulle olennainen osa tarinaa - valokuvat loivat oman oudonvänkyrän tunnelmansa, jota pelkkä teksti ei varmastikaan olisi pystynyt aikaansaamaan.
Kansilehti paljastaa, että Fox Entertainment osti kirjan elokuvaoikeudet jo ennen sen ilmestymistä. Kirja sopiikin mainiosti elokuvaksi. Tyhjäkäyntiä juonessa ei ole, koko ajan tapahtuu jotain ja Neiti Peregrinen outo suojattijoukko saanee extrapotkua tehostenörttien käsittelyssä. Ja kuinkas ollakaan, kirjan loppu suorastaan huutaa jatko-osaa. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on hyvää viihdettä, mutta en tiedä kiinnostaako minua aikanaan ensi-iltansa saava elokuva, saati kirjan jatko-osa. Ehkä tarinan olennaiset pointit tuli jo kerrottua. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on kuitenkin erinomaista luettavaa niihin hetkiin, kun kaipaa hieman erikoisempaa viihdettä ja silmäkarkkia kirjan muodossa.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Sonjan lukuhetket, Kirjaston kummitus, Notko, se lukeva peikko ja Järjellä ja tunteella. Google kertoo loput - tämä kirja näyttää saaneen reilusti blogihuomiota.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Sonjan lukuhetket, Kirjaston kummitus, Notko, se lukeva peikko ja Järjellä ja tunteella. Google kertoo loput - tämä kirja näyttää saaneen reilusti blogihuomiota.
Kirjan tietoja:
Ransom Riggs: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children (2011)
Suomennos Virpi Vainikainen
Schildts & Söderströms, 2011
347 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.
Olen ohittanut tämän, koska jotenkin en ole sen olemukseen viehtynyt, mutta sait kyllä kiinnostumaan. Juoni kuulosti sopivan vetävältä.
VastaaPoistaJuoni on vetävä, koukut on hyvin viritetty. :) Mainiota kirjallista viihdettä, tämmöinenkin on joskus aivan paikallaan. Ja kyllähän tähän oli ujutettu mukaan suvaitsevuuden sanomaakin.
VastaaPoistaIhastuin heti kuvauksen lisäksi kirjan kanteen ja sehän paljastui sisältäkin melkoiseksi taideteokseksi. Paljaampana, siis kuvattomana ja koristelemattomana, tarina ei välttämättä olisi toiminut niin hyvin kuin se nyt toimi. Mukavan vinkeä kirja ja kuvat jopa saivat selkäpiin karmimaan ;) Aion katsoa elokuvan ja todennäköisesti luen mahdollisen jatkonkin.
VastaaPoistaNuo vanhat valokuvat olivat todellakin aika karmivia, vaikka niissä oli aivan yksinkertaiset trikit. Minäkin varmaan ainakin tsekkaan jatko-osan (kirjan), mutta jos vaikuttaa vain ykkösosan uudelleenlämmittelyltä, niin jäänee lukematta. Elokuvien kakkososat ovat harvoin ykköstä parempia, jotenkin tämä ajatuskuvio hiipii mieleen tämän kirjan kohdalla. :)
VastaaPoista