Doris Lessing: Kesä ennen pimeää
"Tällä välin, vaikka hänen termostaattinsa olikin säädetty 'matalalle', hän joutui torjumaan tarjouksia. Jotkut miehet, mustat, ruskeat, oliivinväriset tai punakkaihoiset tarjoutuivat niin usein hänen seuraansa sanoen 'onko tämä paikka vapaa', että hän siirtyi huoneen toiselle puolelle ja yritti nähdä itsensä sellaisena kuin nuo miehet hänet näkivät. Hän näki, kuten oli niin monesta peilistä nähnyt, naisen jolla oli häkellyttävän punainen tukka, hyvin valkea iho ja rakastavan spanielin myötätuntoiset silmät. (Hän ei pitänyt rakkaudenkaipuustaan ja halustaan antaa ja nimitti sen takia itseään koiraksi tai orjaksi. Hän tajusi, että se oli hänessä itsessään uutta tai että hän kuvitteli sen olevan uutta.)" (s. 60)
Doris Lessingin Kesä ennen pimeää (Tammi, 2007) sukeltaa nelikymppisen englantilaisen perheenäidin Kate Brownin mielenmaisemaan. Eräänä kesänä Kate on uuden tilanteen edessä: parikymppiset lapset eivät enää kaipaa äitinsä huolenpitoa ja neurologiaviomies on lähdössä useaksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin työskentelemään. Kate suostuu auttamaan miehensä ystävää, joka tarvitsee portugalintaitoisen tulkin työskentelemään kansainvälisessä konferenssissa. Uudet tehtävät vievät kotiäiti-Katen hetkeksi uuteen, tyylikkääseen bisnesmaailmaan, jossa ihmiset viestivät sanojen lisäksi käyttäytymisellään ja pukeutumisellaan. Kate huomaa, että hänen organisaatiokykynsä ja huolehtivainen äidinasenteensa ovat käyttökelpoisia myös työelämässä, joka vie hänet lopulta Turkkiin, Istanbuliin.
Jos avioliittoaihe ei kiinnosta, Kesä ennen pimeää voi tuntua raskaslukuiselta. Kirjassa tapahtumat kerrotaan Katen ajatusten ja pohdiskelun kautta. Kate suhteuttaa tapaamiaan ihmisiä ja heidän tekojaan omaan avioliittoonsa: he toimivat näin ja noin, minä olen vaimona ja äitinä tehnyt viime vuosina toisella tavoin. Kate tuntee eläneensä perhettään varten ja olevansa jonkin uuden kynnyksellä. "Mutta miksi hän ei ilmoittaisi perheelle aikovansa muuttua, olevansa parhaillaan muuttumassa? Hän ei voinut. He näkisivät sen vaatimuksena, että heidän olisi kiinnitettävä häneen huomiota, säälittävä häntä." (s. 130) Kirjassa ei kuitenkaan (onneksi!) ryvetä itsesäälissä ja voivotella avioliiton kurjuutta. Pikemminkin keskitytään siihen, kuinka Kate intensiivisten äiti/vaimovuosien jälkeen herää ajatukseen uudenlaisesta todellisuudesta.
Katen ajatuksissa on usein läsnä hänen naimisissa oleva ystävättärensä Mary, jonka räiskyvä avioliitto edustaa täydellistä vastakohtaa Katen hillitylle, yhteiskunnan normeja kunnioittavalla parisuhteelle. Kesän kuluessa Katekin antautuu suhteeseen, lähteepä jopa lomamatkalle Espanjaan miehen kanssa, mutta matkasta ei muodostu aivan ennakko-odotusten mukainen. Nähtävyyksien katselun sijaan Kate ajautuu sattumusten kautta yhä syvemmälle pohdintoihinsa. Koko kirjan ajan mukana kulkee myös uni hylkeestä. Unijaksoista kiinnostuneille Kesä ennen pimeää tarjoaa loistavaa materiaalia.
Jos avioliittoaihe ei kiinnosta, Kesä ennen pimeää voi tuntua raskaslukuiselta. Kirjassa tapahtumat kerrotaan Katen ajatusten ja pohdiskelun kautta. Kate suhteuttaa tapaamiaan ihmisiä ja heidän tekojaan omaan avioliittoonsa: he toimivat näin ja noin, minä olen vaimona ja äitinä tehnyt viime vuosina toisella tavoin. Kate tuntee eläneensä perhettään varten ja olevansa jonkin uuden kynnyksellä. "Mutta miksi hän ei ilmoittaisi perheelle aikovansa muuttua, olevansa parhaillaan muuttumassa? Hän ei voinut. He näkisivät sen vaatimuksena, että heidän olisi kiinnitettävä häneen huomiota, säälittävä häntä." (s. 130) Kirjassa ei kuitenkaan (onneksi!) ryvetä itsesäälissä ja voivotella avioliiton kurjuutta. Pikemminkin keskitytään siihen, kuinka Kate intensiivisten äiti/vaimovuosien jälkeen herää ajatukseen uudenlaisesta todellisuudesta.
Katen ajatuksissa on usein läsnä hänen naimisissa oleva ystävättärensä Mary, jonka räiskyvä avioliitto edustaa täydellistä vastakohtaa Katen hillitylle, yhteiskunnan normeja kunnioittavalla parisuhteelle. Kesän kuluessa Katekin antautuu suhteeseen, lähteepä jopa lomamatkalle Espanjaan miehen kanssa, mutta matkasta ei muodostu aivan ennakko-odotusten mukainen. Nähtävyyksien katselun sijaan Kate ajautuu sattumusten kautta yhä syvemmälle pohdintoihinsa. Koko kirjan ajan mukana kulkee myös uni hylkeestä. Unijaksoista kiinnostuneille Kesä ennen pimeää tarjoaa loistavaa materiaalia.
Kesä ennen pimeää ei ollut voimakkaasti koukuttava kirja, mutta jokin Lessingin kirjoitustyylissä silti viehätti minua. Kirja teemat - naisen erilaiset roolit ja asema yhteiskunnassa, yksilön ja yhteisön suhde - tuotiin esille erilaisten henkilöiden kautta, ei niinkään räväkän toiminnan kautta. Kesä ennen pimeää on tunnelmaltaan rauhallinen, tätä kirjaa lukiessa ei tule hengästynyt ole - joskin unijaksoja vierastavana vaarana väliin oli, että nukahdan hyljeunikuvausten aikana. Kirjan alkusivuilla on lista Lessingin muista teoksista ja siellä näkyi joitakin scifiltä kuulostavia teoksia (Siriuksen kokeet, Planeetta 8: edustajien oppiaika). Scifiä luen harvakseltaan, mutta taidanpa jossain vaiheessa kokeilla scifiä à la Doris Lessing.
Saan Lessingin kirjasta viimeisen extrapisteen Sinisen linnan kirjaston Avioliittojuonia-haasteeseen. Seuraavaksi onkin koontipostauksen vuoro.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu myös blogissa P. S. Rakastan kirjoja.
Kirjan tietoja:
Doris Lessing: The Summer Before the Dark (1973)
Suomennos Irmeli Sallamo
Tammi, 2007
330 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.
Enpä ollut tästä lessingistä kuullutkaan. Sait minut kiinnostumaan kirjasta, Lessingiltä olen lukenut kaksi upeaa kurjaa, Ruoho laulaa ja Viides lapsi, joille olisi mukava saada seuraa.
VastaaPoistaJos tämäntyylinen pohdiskeleva, naisen näkökulmaa korostava kirja kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tutustua. Lessingillä näytti olevan niin laaja tuotanto, ettei ole ihme vaikka joku on vilahtanut ohi silmien. :) Itse löysin tämän kirjaston esittelyhyllystä, jonne oli kerätty Lessingin kirjoja hänen kuolemansa jälkeen. Ensimmäinen kirja minulle Lessingiltä, mutta ei varmastikaan viimeinen.
VastaaPoistaMielenkiintoista lukea tämä postaus. Itse luen tällä hetkellä Lessingiltä Eloonjääneen muistelmia, josta pidän paljon. Olen aiemmin lukenut kirjailijalta Viides lapsi, josta myös pidin. Sen sijaan Ruoho laulaa jäi kesken ja ilmeisesti tämäkin on hyvin erilainen. Naisen teoksissa taitaa laatu vaihdella aika paljon.
VastaaPoistaLaadusta en tiedä, kun tämä oli ensimmäinen Lessing minulle, mutta ainakin genre tuntuu vaihtelevan. Hämmästyin kun löysin scifiäkin hänen teosluettelostaan. Se tuntuu olevan aika kaukana Kesä ennen pimeää -tyylisestä kirjasta. Mutta toisaalta on mukavaa, että kirjailijalta löytyy erilaisia teoksia, ei tarvitse lukea samaa tarinaa montaa kertaa (tai ainakin kulissit vaihtuuu.. :)).
VastaaPoista