Sergei Lukjanenko: Viimeinen partio

Sergei Lukjanenkon Partio-kauhufantasiasarja on sarja, johon olen KOUKUSSA. Sarjan suomentaminen on ehtinyt neljänteen osaan, ja wikipedia tietää kertoa, että ainakin kaksi osaa on julkaistu neljän suomennetun lisäksi. Niitä jään odottelemaan, sillä alkusyksyllä ilmestynyt Viimeinen partio (Into, 2015) oli erittäin hyvä ja heti tekisi mieli aloittaa taas uusi osa. Mutta toisaalta voisin aloittaa sarjan myös alusta, sillä hotkaisin kolme ensimmäistä osaa niin vauhdikkaasti viime kesänä, että uusintaluku rauhallisemmalla tahdilla saattaisi olla paikallaan. Ja tämä sarja kestää uusintaluvun vaivatta.

"Tein pienen kädenliikkeen, ja seinä, joka erotti Valon palvelijoiden toimiston Pimeyden palvelijoiden toimistosta, peittyi hetkiseksi siniseen hohteeseen. Tuskinpa Samarkandista löytyisi Pimeyden velhoa, joka pystyisi purkamaan Suurvelhon asettaman loitsun.

    - Tuo oli turhaa, Anton, Valentina Iljinitŝna lausui moittivasti. - Eivät he meitä salakuuntele. Täällä ei ole tapana tehdä tuollaista.

    - Teidänhän pitäisi valvoa Pimeyden voimia, huudahdin. - Pitää niitä silmällä!

    - Niinhän me pidämmekin, Timur vastasi harkitsevasti. - Se on helpompaa, kun he ovat seinän takana. Jos meidän pitäisi ryntäillä ympäri kaupunkia, meillä pitäisi olla viisinkertainen määrä työntekijöitä.

    - Entäs nuo kyltit? "Yöpartio", "Päiväpartio"? Ihmisethän pystyvät lukemaan ne!

    - Lukekoot, Nodir vastasi. - Onhan sitä kaupungissa kaikenlaisia virastoja." (s. 171 - 172)

Partio-sarjassa seurataan Moskovan Päivä- ja Yöpartion toimintaa eli Muihin kuuluvien heppujen hommia. Ihmisiä pitää puolustaa vampyyreiltä ja muilta kummajaisilta. Sanaa 'vampyyri' ei kannata säikähtää, sillä tässä sarjassa vampyyrit on kirjoitettu aikuiseen makuun (ha ha!) sopiviksi eli meno on hillittyä. Teinivampyyrit ja heidän dramaattinen maailmansa löytyvät muista kirjasarjoista. Viimeisessä partiossa ollaan Valon joukkojen eli Yöpartion kintereillä. Kirjan alussa sarjan muista osista tuttu Anton-velho pääsee jäljittämään mahdollista vampyyria Skotlantiin. Kuvaan astuu mukaan myös itse Merlin, Hämärän ulommaisin taso ja Samarkandin Yöpartion kuvioitakin Anton saa hämmästellä. Meno idässä on hivenen vapaampaa kuin Moskovassa, kuten yllä olevasta lainauksesta voi päätellä. 

Juonessa tapahtuu kaikenlaista eli tylsää ei lukijalla ollut, mutta se äärimmäisin huipputaso jäi mielestäni saavuttamatta. Jäin harmittelemaan Antonin rouvan Svetlanan vähäistä osuutta tapahtumissa, sillä hänestä on muotoutunut eräs suosikkihahmoistani Partio-sarjassa. Plussaa kirja saa huumoristaan, joka on maltillista mutta puree minuun. Rehellisyyden nimissä minun on todettava, että mitään kovin uutta ja ihmeellistä Viimeinen partio ei tuo Partio-sarjaan, mutta Partion maailma menee silti eteenpäin ja lukijalle paljastuu kaikenlaista jännää Hämärän lainalaisuuksista. Ja tämän sarjan perustaso on jo niin kova, että sillä pysyminen takaa ainakin minulle erinomaisen lukufiiliksen. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, juonessa on imua mutta lukijaa ei päästetä liian helpolla. Eli täydellisen viihdyttävä yhdistelmä.

Fantasian ja jännärien ystäville annan jälleen ison suosituksen tutustua tähän sarjaan! Jos kauhu ei kiinnosta, niin se ei haittaa. Mielestäni kauhuelementit eivät ole laisinkaan hallitsevia Partio-sarjassa, vaikka kannessa lukeekin isolla 'kauhufantasia'. Suosittelen tutustumaan sarjaan alusta oikeassa järjestyksessä, sillä osissa esiintyy samoja henkilöitä mutta juonikertaukset jäävät vähäisiksi. Itse koen, että juonenkäänteistä saa enemmän irti kun henkilöiden aiemmat tekoset ovat selvillä.

Viimeinen partio saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Sarjan aiemmista osista olen kirjoittanut täällä:

Yöpartio (#1)
Päiväpartio (#2)
Hämärän partio (#3)

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu Kirjavinkit-sivustolla
Kirjan tietoja:
Sergei Lukjanenko: Posledniy Dozor, Последний дозор (2006)
Suomennos Arto Konttinen
Into, 2015
332 sivua