Oksan hyllyltä

Sergei Lukjanenkon Partio -kauhufantasiasarja on sarja, johon olen KOUKUSSA. Sarjan suomentaminen on ehtinyt neljänteen osaan, ja wikipedia tietää kertoa, että ainakin kaksi osaa on julkaistu neljän suomennetun lisäksi. Niitä jään odottelemaan, sillä alkusyksyllä ilmestynyt Viimeinen partio (Into, 2015) oli erittäin hyvä ja heti tekisi mieli aloittaa taas uusi osa. Mutta toisaalta voisin aloittaa sarjan myös alusta, sillä hotkaisin kolme ensimmäistä osaa niin vauhdikkaasti viime kesänä, että uusintaluku rauhallisemmalla tahdilla saattaisi olla paikallaan. Ja tämä sarja kestää uusintaluvun vaivatta. "Tein pienen kädenliikkeen, ja seinä, joka erotti Valon palvelijoiden toimiston Pimeyden palvelijoiden toimistosta, peittyi hetkiseksi siniseen hohteeseen. Tuskinpa Samarkandista löytyisi Pimeyden velhoa, joka pystyisi purkamaan Suurvelhon asettaman loitsun.     - Tuo oli turhaa, Anton, Valentina Iljinitŝna lausui moittivasti. - Eivät he meitä salakuuntele. Täällä ei ...

Taisin kuluttaa adjektiivit loppuun jo postauksessa, jossa ylistin Sergei Lukjanenkon Partio -sarjan kakkososaa, Päiväpartiota . Voinkin vain todeta, että tässä sarjassa ei taso laske - kolmososa Hämärän partio (Into, 2014) on hienon hieno kirja. Annan täydet viisi Goodreads-tähteä tällekin kirjalle. Ja erikoismaininta upealle kannelle: Hämärän partion juoni on lähempänä ykkösosaa kuin kakkosta, sillä Valon velho Anton on jälleen pääosissa kirjan kolmessa tarinassa. Valon ja Pimeyden puuhien lisäksi kirja tarjoaa pieniä kurkistuksia Antonin perhe-elämään - kyllä, jossain vaiheessa hän on ehtinyt semmoisen perustaa Svetlanan kanssa. Suuri juonipaljastus: velhoperheessä luetaan Muumeja iltasaduksi. Hämärän partio antaa myös aiempia osia enemmän tietoa Muista, Hämärän tasoista, Valon, Pimeyden ja Inkvisition suhteesta. Ja totta kai tämä kaikki on kieputettu mestarillisen taitavasti superkoukuttavaan juoneen. Lukjanenkon fantasia ei ole mitään rymistelyfantasiaa, jossa mennään s...

Millainen on täydellinen, tyylikäs jatko-osa? Esimerkiksi sellainen kuin Sergei Lukjanenkon ja Vladimir Vasiljevin Päiväpartio (Into, 2013): siinä on jotain tuttua, jotta lukijalla on tarttumapintaa tarinaan, mutta kuitenkin jotain uutta, joka vie tarinan täysin uudelle tasolle. Sarjan ensimmäinen osa Yöpartio oli niin hieno, että se koukutti minut Moskovan Muiden maailmaan kertarysäyksellä, ja sarjan toinen osa oli pakko ottaa heti luettavaksi. Ja kyllä Päiväpartio teki vaikutuksen (sarjan perusidean voi kurkata Yöpartion bloggauksestani, johon linkki yllä). Päiväpartion rakenne on samanlainen kuin ensimmäisessä osassa, eli kirja koostuu kolmesta kertomuksesta, joissa on Esinäytös-niminen luku, ja sen jälkeen alkaa tapahtua. Siinä missä ensimmäisen osan jokaisessa tarinassa pääosissa oli Anton, Valon joukkojen velho, Päiväpartiossa jokainen tarina on omanlaisensa. Kirjan alussa voimansa menettänyt noitatyttö lähetetään toipumaan Artekin pioneerileirikeskukseen. Noidilla onkin...

Sergei Lukjanenkon Yöpartio (Into, 2012) on jokusen kerran kiinnittänyt huomioni blogiteksteissä, viimeksi Ja kaikkea muuta -blogin Minnan lukemana. Moskovaan sijoittuvaa venäläistä fantasiaa, vampyyrejä... kokeillaan nyt tämmöistäkin, mietin, kun eräällä kirjastoreissulla sattumalta huomasin Yöpartion hyllyssä. Kirja lojui pari viikkoa kirjastopinon pohjalla, ennen kuin aloitin lukemisen. Se olikin menoa sitten sen jälkeen. Sain kirjan eilen loppuun, ja heti piti tulla postailemaan. Yöpartio on hieno ja synkän viihdyttävä - tykkäsin!  "- Entä jos vihollinen näkee kauemmaksi tulevaisuuteen kuin me? kysyin ja katsoin pomoa silmiin. - Mitä tarkoitat? - Saatan olla heikko, keskitasoinen tai voimakas velho. Mutta entä jos riittää, että teen jotain, joka muuttaa voimatasapainoa? Jotain aivan tavallista, johon ei liity magiaa? Boris Ignatjevitš, Pimeyden palvelitjan yrittävät saada minut pois Svetlanan luota; he siis näkevät jotain muutakin? Jotain, mikä tapahtuu tulevaisuud...