13. kesäkuuta 2014

Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio

Millainen on täydellinen, tyylikäs jatko-osa? Esimerkiksi sellainen kuin Sergei Lukjanenkon ja Vladimir Vasiljevin Päiväpartio (Into, 2013): siinä on jotain tuttua, jotta lukijalla on tarttumapintaa tarinaan, mutta kuitenkin jotain uutta, joka vie tarinan täysin uudelle tasolle. Sarjan ensimmäinen osa Yöpartio oli niin hieno, että se koukutti minut Moskovan Muiden maailmaan kertarysäyksellä, ja sarjan toinen osa oli pakko ottaa heti luettavaksi. Ja kyllä Päiväpartio teki vaikutuksen (sarjan perusidean voi kurkata Yöpartion bloggauksestani, johon linkki yllä).

Päiväpartion rakenne on samanlainen kuin ensimmäisessä osassa, eli kirja koostuu kolmesta kertomuksesta, joissa on Esinäytös-niminen luku, ja sen jälkeen alkaa tapahtua. Siinä missä ensimmäisen osan jokaisessa tarinassa pääosissa oli Anton, Valon joukkojen velho, Päiväpartiossa jokainen tarina on omanlaisensa. Kirjan alussa voimansa menettänyt noitatyttö lähetetään toipumaan Artekin pioneerileirikeskukseen. Noidilla onkin täysin oma tapansa toipua, mutta keinovalikoimaan ei kuulu Valon velhoon rakastuminen. Partio-sarjan tyyliin ei kuulu imelyys ja herkkä romantiikka, joten kirjan rakkaustarina saa synkkiä, dramaattisia sävyjä.

En halua paljastaa enempää kirjan varsinaisia tapahtumia, koska itse nautin suunnattomasti siitä, että Päiväpartion juoni oli täynnä yllätyksiä, ja kirjaa oli pakko ahmia eteenpäin. Kerron kuitenkin sen, että todella upeasti Päiväpartiossa vedetään kolme erilaista tarinaa lopuksi yhteen niin, että niistä tulee yhtenäinen kokonaisuus. Taidokasta, rauhallista juonenkehittelyä - Partio-sarjassa maltetaan rakentaa henkilöhahmojen ulottuvuuksia ja tilanteita, eikä vain rytistellä eteenpäin. Ja koska sarjan ensimmäinen ja toinen osa nivoutuvat hienosti yhteen ilman, että kaikkea jo tapahtunutta kerrataan ärsyttävyyteen asti, lukija voi vain nautiskella. Olen vaikuttunut.

Sarjan osien lukeminen suht peräjälkeen kannattaa. Päiväpartiossa viittaillaan jonkin verran ykkösosan tapahtumiin, ja kun samoja henkilöitäkin vilahtelee mukana, lukijan on parasta olla perillä Yöpartion tapahtumista. Laajoja kertauskursseja ei tipu matkan varrella. :)
Fantasian ystävät, tässä on upea kirjasarja!

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjoihin kadonnut, Karkutie ja Sanojen sirottaja.
Kirjan tietoja:
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Dnevnoi Dozor (2000)
Suomennos Arto Konttinen
Into, 2013
412 sivua

10 kommenttia:

  1. Voi apua, sinä luit jo toisen osan! Siis apua siksi, että viime hetkellä jätinkin Yöpartion kotiin reissuun lähtiessäni ja valitsin muita kirjoja. Ja nyt kun olen seurannut sinun etenemistä tässä kirjasarjassa, tuli olo että olisi sittenkin pitänyt ottaa se eka osa mukaan reissuun. Nyt joudun odottelemaan kuukauden päivät, että pääsen sarjaa aloittamaan. :D

    Vaikuttaa siis edelleen hyvin lupaavalta ja luulen, että otan sarjan lukuun heti kun palailen kotiin. :))

    VastaaPoista
  2. Myös kolmonen on luettu! Ja sekin oli hieno... :) bloggaus siitä tulee ensi viikon alussa. Tämä sarja koukutti minut niin, että pakko ne oli kaikki ahmia lyhyen ajan sisään. On oikea nautinto lukea sarjaa, jossa taso pysyy hyvänä koko ajan eikä tarvitse miettiä, että onpa kömpelö juonenkäänne tai kökkö henkilöhahmo. Toivottavasti ne kaksi viimeistäkin osaa suomennetaan pian, tai pitää alkaa metsästämään englanninkielisiä laitoksia. :)

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaapa lupaavalta ja erityisesti huomioni vei maninta kirjan suosiosta Venäjällä viitaten Taru sormusten herrasta ja Harry Potter -kirjoihin. Lukulistalle mars!

    VastaaPoista
  4. Minäkin kiinnitin aluksi juuri huomiota noihin TSH ja Potter-vertauksiin. TSH on yhä minulle se The Book, mutta kyllä tämä Potterit pesee minun asteikossani. Partiot on selkeästi kirjoitettu aikuisille, ja ne jotenkin istuvat minun makuuni paremmin kuin Potterit - joissa toki on oma viehätyksensä niissäkin.

    VastaaPoista
  5. Minä en niinkään ihastunut ykkösosaan täysillä, vaikka pidin sitä toisella lukukerralla parempana kuin ensimmäisellä. Tämä taitaa olla jo toinen tai kolmas kehuva arvostelu kakkosesta, mikä silmiini on osunut, joten ainakaan taso ei taida laskea minunkaan makuuni, joten lukuhetkeä on hyvä odottaa. Vaikka en odota kuiten liikoja. Ostin kaikki ekirjana kun ilmestyivät vihdoin.

    VastaaPoista
  6. Minä olen ajatellut ostaa nämä kotiin aivan perinteisinä kovakantisina. Nämä kun tekisi mieli lukea uudestaankin, ja painos on todella näyttävä (eikä minulla ole vielä lukulaitetta... mutta luulen, että syksyn mittaan se tulee hankittua). Makuja on monia, ja kaikki ei tästä tietenkään pidä, mutta kannattaa ainakin kokeilla. :)

    VastaaPoista
  7. Ooh, venäläistä fantasiaa.... tämä voisi ollakin ihana. Kiitos arviostasi! :)

    VastaaPoista
  8. Hih, en käyttäisi sanaa 'ihana' tämän sarjan yhteydessä, mutta oikein koukuttava ja kiehtova Partio on ollut. Olepa hyvä, tätä kannattaa kokeilla. :)

    VastaaPoista
  9. Oi, eipä kestä. :) Lukija kiittää hienosta käännöstyöstä (ja odottaa seuraavia osia...)! :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...