P. L. Travers: Maija Poppanen
Futishaasteen Australia tuotti minulle aika lailla päänvaivaa. Kokeilin useampaakin australialaisen kirjailijan kirjaa (Peter Careyn Oscar ja Lucinda, Murray Bailin Eucalyptus, Randa Abdel-Fattahin Näyttääkö pääni tässä isolta?), mutta kirjat eivät vieneet mennessään ja jäivät kesken. Maija Poppanen (WSOY, 2010) pelasti viimein minut ja Australian, sillä Poppiksen kirjoittaja P. L. Travers on australialainen ja oikealta nimeltään Helen Lyndon Goff. Löysin kirjastosta vuonna 2010 ilmestyneen uuden painoksen, jonka suomennoksen on tehnyt Pottereista tunnettu Jaana Kapari-Jatta. Olen lukenut Poppas-kirjoja viimeksi joskus ammoin lapsuudessani (ja muistelen pitäneeni kirjoista), joten aloittelin näyttävän näköistä kirjaa melkoisella mielenkiinnolla.
Hämmästyksen aiheita lukijalle, joka palasi Maija Poppasen pariin vuosien tauon jälkeen:
Anja ja Veikko? Tauno ja Inkeri? Lähikirjastossa ei ollut paikalla vanhempia suomennoksia, mutta voisin vannoa, ettei niissä ollut tämmöisiä suomalaisia lasten nimiä. Siis niiden lasten niminä, joita Maija Poppanen hoitaa. Kirjaa on luettu muissakin blogeissa, ja luulen, että oma korvani tottui aikoinaan englantilaisiin nimiin, joita on ainakin ollut Maailman ääreen -blogissa luetussa painoksessa. Herra ja rouva Banks, Jane ja Michael, John ja Barbara - kiitos! Mukavaahan se tietenkin on (kai..), että kirja sijoitetaan nimiä myöten suomalaiseen ympäristöön, mutta - entäs jos Kapari-Jatan suomentamille Harry Potterille tehdään joskus samoin? Hermionesta tulee vaikkapa Henriikka ja Ronista Roni i:llä tai kenties Rami? Hmm.... toisaalta, Maija Poppanen kuulostaa oikein hyvältä omaan korvaan, kun siihen on tottunut. Maija on ollut aina Maija. Millähän perusteella kirjoihin joskus valitaan suomalaiset nimet ja joskus pysytään alkukielisissä? Suomennetaanko nimet vain käännettyihin lastenkirjoihin? En tiedä, mutta en tainnut tottua Anjaan ja Veikkoon koko kirjan aikana.
Maija ei ole mikään miellyttävä henkilö. Hän onkin paljon tylympi, kuin muistin. Ei nyt ehkä sentään ilkeä, mutta itserakas ja peilikuvaansa kovin tyytyväinen. Tokihan itseään pitääkin arvostaa, mutta Maijan tapauksessa aloin jo hieman kyllästyä häneen kirjan loppupuolella.
Lapset eivät olleet niin ilkeitä vintiöitä, kun muistin. Mielikuvissani Maija saapui taltuttamaan todellisia riiviötä, mutta aika nätisti Anja ja Veikko käyttäytyivät Maijan tullessa taloon.
Kuvat (Marika Maijala) - no, ne ovat erilaisia. Lapsena lukemissani painoksissa taisi olla mustavalkoisia piirroskuvia. Uudessa painoksessa on värejä, ja henkilöillä on isot päät ja tikkumaiset raajat. Pidin väreistä, ja kuvat olivat parhaimmillaan vekkuleita, mutta... jotenkin erilainen tunnelma tässä uudessa Maija Poppasessa oli. Huokaus ... ehkä lainaan seuraavaksi jonkun niistä vanhoista painoksista, jotka varmaan ovat tylsiä nykylasten mielestä.
Ai niin, mistä Maija Poppanen kertoo? Maija lennähtää itätuulen mukana Kirsikkatielle, ja aloittaa lastenhoitajana Anjan, Veikon, Tanelin ja Inkerin perheessä. Sitten alkaakin tapahtua kaikkea merkillistä, vaikka Maijahan ei sitä koskaan myönnä. Lue itse lisää, uudesta tai vanhasta painoksesta!
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Jokken kirjanurkka, Maailman ääreen, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Lumiomena.
Kirjan tietoja:P. L. Travers: Mary Poppins (1934)
Kuvitus Marika Maijala
Suomennos Jaana Kapari-Jatta
WSOY, 2010
177 sivua
Tulee mieleen se, kun Lassi ja Leevi -sarjista julkaistaan myös Paavo ja Elvis -nimellä. No ei tasan tarkkaan ole mikään Paavo ja Elvis. Kun ei vaan ole!
VastaaPoistaJoitain asioita ei vaan halua nähdä liian moderneina, miltä nuo uudet piirrokset silmääni näyttävät, kun on tottunut tietynlaisiin. Minulle Maija Poppanen on rakas, se on ensimmäinen elokuva jonka lapsena olen nähnyt elokuvateatterissa ja se on tällaiselle 60-luvun lopulla syntyneelle ollut aivan eri asteikon juttu kuin nykylapsen 3D, limut ja popparit kokemus.
Heh, no Lassi ja Leevi eivät todellakaan ole mikään Paavo ja Elvis -kaksikko - täysin samaa mieltä! :) Kyllä tässä itsensä vähän kalkkiseksi tuntee, mutta ilmeisesti olen Maijasta on jäänyt aika voimakkaat mielikuvat lapsena, kun uusi painos ei nikottelematta mene alas. Ja varmaan joku kiintyy tähänkin painokseen yhtä lailla. :)
VastaaPoistaIhmettelen myös usein tätä nimien suomentamista. Lastenkirjoissa sen jotenkin vielä ymmärtää, jos nimet esim. ovat vaikeita alkuperäiskielellä. Aikuisten kirjallisuudessa se on minusta pelkästään kökköä. Esim. suht tuoreessa suomennoksessa Bulawayon romaanissa Me tarvitaan uudet nimet, on henkilöiden nimet suomennettu. Aika ironista ottaen huomioon teoksen nimen.
VastaaPoistaNoin muutoin Poppasta on meillä luettu innolla.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tietysti olen lukenut vanhan Maija Poppasen ja katsonut elokuvan, mutta tämä uusi versio näyttää kivalta ja värikkäältä. Lapset tykkäävät varmasti :)
VastaaPoistaOmppu: aikuisten kirjoissa ei nimiä pitäisi suomentaa, olen samaa mieltä. Kyllähän sen jo sitten paikannimistä huomaa, että ollaan kuitenkin vieraassa ympäristössä, ja vaikutelma lienee lähinnä omituinen. Mukavaa, että Poppanen on edelleen pop ja saa uusia lukijoita. :)
VastaaPoistaMai: elokuvana tämä ei koskaan ole ollut minulle mikään iso juttu. Enemmän olen ollut kirjallisen version ystävä. Ja totta, uusi painos on värikäs ja näyttävä, siinä on paljon isoja kuvia. Hienoahan se on, että ilmestyy tämmöisiä kuvitettuja laitoksia - kyllä tämä varmaan nykyajan lapsiin vetoaa enemmän kuin ne vanhat painokset. :)
Hyvä arvio :)
VastaaPoistaMeillä on vanha suomennos hyllyssä, mutta tämä alkoi kiinnostaa enemmän, suomennetuista nimistä huolimatta. Minulle,tämä kuvitus sopii silmään. En ole kirjaa lukenut, vaan katsonut vain elokuvaklassikon muutamaan kertaan. Enkä todellakaan tiennyt kirjailijan olevan australialainen.
VastaaPoistaJokke: kiitos! :)
VastaaPoistaElina: Ei kuvitus huono minustakaan ollut, mutta jotenkin olen nähtävästi jumittunut mielessäni siihen vanhempaan versioon. Tämä uusi painos on vetävän näköinen (siksihän sen lainasin), ja siinä on myös mukavan paksut sivut - eli ne kyllä kestävät lasten pläräämistä. :) Kannattaa tutustua (minä taidan palata jossain vaiheessa niiden vanhojen pariin, ihan vain nostalgiamielessä). :)
Minä en myöskään ole Maija Poppasta kirjana koskaan lukenut, elokuvana on tuttu. Kuvitus vaikuttaa siltä, että voisi lapsia miellyttää, eikä tuo minunkaan silmääni pahalta näytä. :)
VastaaPoistaSuomennetut nimet kuulostavat kyllä erikoisilta.
Taisin lukea lapsena kaikki Poppas-kirjat, mutta elokuvan olen nähnyt ehkä kerran... jotenkin se ei oikein kolahtanut. Musikaalit eivät noin muutenkin ole minun juttuni. Kuvitus oli parhaimmillaan oikein onnistunut. :)
VastaaPoistaEi liity Poppaseen, mutta kiitti vaan... tästä lähin Pottereissa seikkailee (ainakin aivojen perimmässä nurkassa) Harri Potero, Rami Vesseli ja Henriikka Raana! :D
VastaaPoistaOllos hyvä. :D Postaus, jonka jälkeen Harry Potterin lukukokemus nousi uusiin sfääreihin... jäämme siis odottamaan Potterien uutta, 'paranneltua' suomennosta. :)
VastaaPoistaMaailmassani tapahtui juuri pieni järistys: AUSTRALIALAINEN. En tiedä, miksi tämä informaatio järkytti, olen aina mieltänyt Poppashommat Britanniaan. (Pistin silmät kiinni loppublogauksen kohdalta, en ole päässyt yli myöskään tästä uusiopoppasesa. Maija Poppanen on aina ollut sekä kirjana että elokuvana että musikaalina mulle tärkeä, en pysty vastaanottamaan enää yhtään Maija-muutosta:))
VastaaPoistaNäin ne kirjalliset harhakuvat karisevat... kyllähän Poppasissa on brittiläinen tuulahdus minun mielestäni. :) Tämä uusi painos tuo Maijan todella rytinällä 2000-luvulle, joten ehkä sinun kannattaa vältellä uutta painosta ja pitäytyä vanhoissa. :D
VastaaPoistaRakastin lapsena Maija Poppasta, luultavasti juuri sen tietyn tylyyden vuoksi. Siksi en ole koskaan voinut sulattaa disney elokuva versiota. Kamalaa että lasten nimet on suomennettu! Minusta se tuntuu lasten aliarvostamiselta. Lapset ovat kykeneväisiä tekemään mielikuva matkoja vieraisiin kulttuureihin siinä missä aikuisetkin
VastaaPoistaKyllä minäkin pidin lapsena siitä, että kirjoissa oltiin nimiä myöten reilusti 'ulkomailla'.
VastaaPoistaEivät ne englantilaiset sun muun kieliset nimet niin hämmentäviä olleet, ja siinähän niihin sitten tottui. Englantia tulee nykyään joka tuutista, että lapset tuskin vierastavat vierasperäisiä nimiä. Mutta ehkä tässä on haluttukin vetää tietoisesti kotiinpäin? En tiedä, mutta aika hassuilta nuo nimet tuntuivat.