Kazuo Ishiguro: Yösoittoja
Huumoria näkyy löytyvän kirjoista silloin, kun sitä vähiten odottaa kohtaavansa. Kazuo Ishiguron Yösoittoja (Tammi, 2011) sisältää viisi kertomusta, joita yhdistää henkilöiden kokemus musiikista. Henkilöt vaihtuvat tarinasta toiseen (no yksi poikkeus toki mahtuu joukkoon), mutta jossain vaiheessa kutakin kertomusta mukaan astuu musiikki, joka tekee arjen hetkistä jotain vallan erityistä. Se huumoripuoli löytyi toisesta ja neljännestä kertomuksesta nimeltään Come Rain or Come Shine ja Yösoittoja. Harvoin mieleni tekee nauraa ääneen kirjaa lukiessa, mutta nyt pääsi tämmöinen ihme tapahtumaan. Molemmat kohtaukset olivat samantyylisiä, eli mies tekee jotain älytöntä ja saakin yhtäkkiä omituisille touhuilleen yhden hengen hämmentyneen yleisön. Tarjosikohan kyseinen tilanne minulle jonkinlaista samaistumispintaa... ehkä, mutta olipa kerrankin oikeasti hauskaa kirjaa lukiessa.
"Kevät teki tuloaan tänne Venetsiaan, kun eräänä aamuna huomasin turistien joukossa Tony Gardnerin. Takana oli ensimmäinen kokonainen viikko ulkona piazzalla, ja se oli todella helpottavaa kaikkien niiden tunkkaisten tuntien jälkeen, jotka olimme soittaneet kahvilan perällä, portaisiin pyrkivien asiakkaiden tien tukkona. Aamulla puhalsi navakka tuuli, ja tuliterä markiisi paukahteli, mutta meillä kaikilla oli vähän iloisempi ja virkumpi olo, ja sen taisi kuulla musiikistakin" (s. 11)
Tässä on kirjan aloituskappale, joka viehätti minua Venetsia-ympäristöllään ja sujuvalla kirjoitustyylillä. Sujuvuus jatkui läpi kirjan, Venetsiassa sen sijaan ei oltu jokaisessa tarinassa. Yösoittoja ei ollut minulle erityisen huikea elämys, mutta yllätyin hieman, kun jaksoin kiinnostua kirjan tarinoista kolmen Goodreads-tähden arvoisesti. Novellit eivät yleensä ole minun juttuni, mutta tämmöiset vähän pidemmät erilliset kertomukset sopivat jo paremmin omaan kirjamakuuni. Jokaisessa tarinassa kun oli selkeä juoni, eikä pelkästään jokin vaikeasti tavoitettava tunnelmapala. Yösoittoja oli semmoinen mukava kirja, joka ei ärsyttänyt vaan tarjosi muutaman hupaisan hetken. Ja jos on tiukkaa ajan kanssa, tätä kirjaa voi helposti lukea tarina kerrallaan silloin tällöin.
"Kevät teki tuloaan tänne Venetsiaan, kun eräänä aamuna huomasin turistien joukossa Tony Gardnerin. Takana oli ensimmäinen kokonainen viikko ulkona piazzalla, ja se oli todella helpottavaa kaikkien niiden tunkkaisten tuntien jälkeen, jotka olimme soittaneet kahvilan perällä, portaisiin pyrkivien asiakkaiden tien tukkona. Aamulla puhalsi navakka tuuli, ja tuliterä markiisi paukahteli, mutta meillä kaikilla oli vähän iloisempi ja virkumpi olo, ja sen taisi kuulla musiikistakin" (s. 11)
Tässä on kirjan aloituskappale, joka viehätti minua Venetsia-ympäristöllään ja sujuvalla kirjoitustyylillä. Sujuvuus jatkui läpi kirjan, Venetsiassa sen sijaan ei oltu jokaisessa tarinassa. Yösoittoja ei ollut minulle erityisen huikea elämys, mutta yllätyin hieman, kun jaksoin kiinnostua kirjan tarinoista kolmen Goodreads-tähden arvoisesti. Novellit eivät yleensä ole minun juttuni, mutta tämmöiset vähän pidemmät erilliset kertomukset sopivat jo paremmin omaan kirjamakuuni. Jokaisessa tarinassa kun oli selkeä juoni, eikä pelkästään jokin vaikeasti tavoitettava tunnelmapala. Yösoittoja oli semmoinen mukava kirja, joka ei ärsyttänyt vaan tarjosi muutaman hupaisan hetken. Ja jos on tiukkaa ajan kanssa, tätä kirjaa voi helposti lukea tarina kerrallaan silloin tällöin.
Yösoittoja pyöräyttää osaltani käyntiin Opuscolo-blogin kesäisen haasteen eli Keltaisen kesän. Myös kirjabingo saa uuden ruksin kohtaan 'Kuuluu kirjasarjaan', sillä Yösoittoja on Keltaisen kirjaston kirja numero 415. Bingoruudukkooni on jo muodostunut muutama kolmen ruksin rivi, mutta 'romantiikka' ja 'kirja & elokuva' ruutuja pitää hieman pohdiskella, jotta niihin löytyy mukavan kesäistä luettavaa. 'Dekkari' ja 'yli 500 sivua' ovat jo helpompia ruutuja, ja 'palkittu kirja' löytynee vaikkapa omasta hyllystä. Pitää näistä hajarukseista ainakin yksi bingorivi saada aikaiseksi. :)
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Amman kirjablogi, Sinisen linnan kirjasto, Narseskan kirjanurkkaus ja Mustikkakummun Anna.
Kirjan tietoja:Kazuo Ishiguro: Nocturnes (2009)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2011
226 sivua
Kirjan nimi on jostain yhteydestä tuttu, mutta muuten ei soita mitään kelloja. Kuulostaa kuitenkin hyvältä valinnalta sellaiseen tilanteeseen, kun kaipaa jotain mieltä ilahduttavaa luettavaa. :)
VastaaPoistaTämä ei ollut mikään synkistelykirja, joten se sopii oikein hyvin mukaviin lukuhetkiin. Ja kun tarinat olivat lyhyitä, voi huoletta lukea pätkissä - juonesta ei tipu. :)
VastaaPoistaIshiguro on aivan mahtava kirjailija! Me orvot on jäänyt lähtemättömästi mieleeni tunnelmansa vuoksi, vaikka kaiken muun olenkin jo pitkän ajan päästä unohtanut. Pitkän päivän ilta on niin ikään huikean hieno kirja.
VastaaPoistaTämä oli erilainen. Pidin musiikkiviitteistä hurjasti. Sain tämän kirjan matkassa musiikkimatkan samalla. Mukava oli palautella mieleen tämän kirjan kaikuja. :) Aurinkoisia Keltaisen kesän päiviä sinulle!
Me orvot -kirjasta luin hiljan bloggauksen, jonka myötä kirja alkoi kovasti kiinnostaa. Se vain ei sattunut olemaan paikalla kirjastossa, joten otin tämän kokeeksi. Ja hyvinhän tämäkin sopii kesään. :)
VastaaPoistaIshiguro on ihastuttava! Minä olen lukenut Silmissä siintävät vuoret, Pitkän päivän ilta sekä Ole luonani aina, joista kaksi jälkimmäistä oli varsinaisia lottopotteja. Tämäkin pitää joskus lukea .
VastaaPoistaSilmissä siintävät vuoret kävi minulla lainassa keväällä, mutta palautin sen lukematta - joku muu kiilasi edelle. Ishiguroa on kehuttu niin kovasti, että hän on nyt korkealla lukulistallani. :)
VastaaPoistaMikä lie on minussa vikana kun en tästä niin pitänyt. (: Ei se mitään. Ihanaa kun on niin montaa eri mielipidettä. Yösoittojen maailma tuntui kait niin kaukaiselta, ettei se herättänyt minussa juurikaan ajatuksia, tai halua olla päästäkään siihen maailmaan.
VastaaPoistaNo, eihän tämä minullekaan mikään elämää suurempi kirja ollut, muttei huonokaan. Makuja on monia, ja onneksi kirjoja on maailma täynnä - jokaiselle jotakin :). Luulen, että kokeilen Ishigurolta vielä jotain muuta, kun esim. Me orvot vaikuttaa enemmän omalta kirjalta.
VastaaPoistaTuntuips niin mukavalta kirjalta, että otin kirjailijan nimen muistiin, kiitos tästä! :)
VastaaPoistaTämä kirja on kyllä jäänyt mieleeni, sillä se sai jopa minutkin nauramaan jopa ääneen. :D
VastaaPoistaKaisa Reetta: Ishigurolla tuntuu olevan ystäviä, ja ilmeisesti moni muukin hänen kirjansa tuntuu olevan hyvä. Toivottavasti tykkäät! :)
VastaaPoistaAletheia: hyvä, että tämä nauratti sinuakin. Nauru on (yleensä) kiva ylläri. :)