Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

"Minä kyllä rakastin häntä.
    Kyllä, kyllä, kyllä.
    Minä rakastin sinua, ymmärrätkö, en vain koskaan tajunnut miksi minun oli niin vaikeaa sanoa se sinulle muulloin kuin niinä hetkinä kun olit riisuutunut kaikista suojakerroksistasi ja seisoit edessäni alastomana. Nyt minun on helppo sanoa se nyt, mutta samalla minä tiedän että tämä liian myöhään tuleva rakkaudentunnustus paljastaa vain sen millainen minä itse olen, kynnysnäkymien nainen, jäähyväisten nainen, myöhästyneiden merkitysten nainen; se ei enää ylety sinuun. Olet jo minusta vapaa." (s. 292)

Riikka Pulkkisen uusin romaani Lasten planeetta (Otava, 2018) kertoo erään naisen, Fredrikan, tarinan niiltä ajoilta, kun hän on päättänyt miehensä kanssa, että heidän avioliittonsa on ohi. Fredrika jatkaa elämäänsä yhteisen lapsen kanssa uuteen kotiin ja yhteishuoltajuuden värittämään arkeen. Eron keskellä Fredrikan muistossa elää Julia-sisaren vuosien takainen sairausjakso, ja kriisit lomittuvat Lasten planeetassa yhteen. Näistä aineksista Pulkkinen kutoo koskettavan kauniin, pikkuisen riipaisevan ja surumielisen, mutta silti toivontäyteisen kertomuksen, johon uppouduin täysillä mukaan jokunen viikonloppu sitten.

Pulkkinen on kuulunut kotimaisiin lempikirjailijoihini aina siitä saakka, kun luin hänen kehutun Totta-romaaninsa, pitkän aikaa sen ilmestymisen jälkeen. Jokin Pulkkisen ilmavissa, taiten muotoilluissa lauseissa ns. kolahti heti, eikä tämä uusikaan romaani ollut minulle pettymys, vaikka odotukseni olivat ennakkoon tosi korkealla. Fredrikan ja Julian ympäröivä ihmissuhteiden kudelma avautuu lukijalle pikku hiljaa ja paljastaa näkymiä heidän luonteisiinsa. Naisista piirtyy omanlaisensa kuva sitä mukaa, kun Fredrikan siirtyy avioeron vaiheesta toiseen. Romaanin täydellisenä taustakulissina toimii kaupunkilaismiljöö, ja pidin kovasti Lasten planeetan urbaanista, nykyaikaisesta ja kultturellista tunnelmasta, johon sekoittuu lapsiperheen arkisia juttuja, maailmoja syleileviä ajatuskulkuja ja tunne-elämän koko skaala.

"Jälkeenpäin, kun hän muistelee näitä päiviä ja tietää mitä oli tulossa, tämä hetki väikkyy hänen mielessään kuin taideteos. Tunkkaisuus, mykkyys ja sairaalavaiheen lohduttomuus eivät nekään pyyhi täysin pois hänen mielestään tämän hetken hirveää lumovoimaa: Julia tanssimassa lumihiutaleiden kielellä, Julia tanssimassa maailmaa, avaruutta, kaikkeuden aikaa ja tilaa." (s. 224)

Fredrikan näyttelijämiehen ääni ei Lasten planeetassa pääse kuuluviin muutoin kuin Fredrikan omien kokemusten kautta. Lasten planeetta onkin voimallisesti yhden naisen näkemys omaan ja läheistensä elämään, ja Fredrika kannatteli kirjaa erinomaisesti viimeiselle sivulle asti. Lasten planeetta saa minulta kirkkaat viisi tähteä Goodreadsiin, ja suosittelen kirjaa lämpimästi heille, joita ihmissuhteitä routivat romaanit kiinnostavat.

****

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -haasteessa sijoitan kirjan kohtaan "a book set in Scandinavia". Lue itsellesi mielenterveyttä -lukuhaasteessa kirja sopii ruutuun "a book that comforts you". Osallistun kirjalla myös Kirjahyllyn aarteet -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Tuija.Kulttuuripohdintoja, Kaisa Reetta T. ja Lumiomena
Kirjan tietoja:
Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
Otava, 2018
382 sivua