Nigel Goodall: Benedict Cumberbatch - Henkilökuva

Nigel Goodallin kirja Benedict Cumberbatch - Henkilökuva (Minerva, 2016) ehti majailla hyllyssäni aika pitkään, ennen kuin viimein otin sen jokunen viikko sitten luettavakseni. Kaipasin jotain kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, ja Goodallin kirjan takakansi  vaikutti lupailevan juuri tätä. Cumberbatch kuuluu lisäksi suosikkinäyttelijöihini (Uusi Sherlock on aivan loistava sarja!), joten ennakkoasetelmat näyttivät hyviltä. Olikin pienoinen pettymys huomata, että Goodallin kirja läpijuoksee pikavauhtia Benedictin varhaisvuodet ja näyttelijäuran saavutukset, eikä näyttelijä itse ilmeisesti ole ollut mukana kirjan teossa. Mitään syvähaastatteluja ei todellakaan ollut tarjolla, vaan Goodall vaikuttaa hyödyntäneen Cumberbatchin eri medioille antamia tietoja ja haastatteluja ja niistä on punottu sinänsä aivan sujuvasti etenevä kirja. No, en entuudestaan tiennyt Cumberbatchista juuri muuta kuin hänen hienon roolisuorituksensa Sherlock-sarjassa ja muutamat leffaroolit, joten kyllähän kirja siis jonkin verran lisäsi yleistä Cumberbatch-tietouttani.
"Benedict opetteli ammattinsa alkeista lähtien itse eikä turvautunut perhetaustansa tarjoamaan "etuoikeutettujen ihmisten kuplaan". Hän lähti opiskelemaan näyttelemistä pohjoiseen Manchesterin yliopistoon. Viidenkymmenentuhannen opiskelijan ja työntekijän oppilaitos on edelleen yksi maan suurimmista yliopistoista ja sijaitsee aivan suurkaupungin keskustassa. Benedict päätyi Manchesteriin hyvin yksinkertaisesta syystä: "Minun täytyi pitää huoli, etten päätyisi sitomaan kasmirneuletta harteilleni. Halusin jotain hieman rohkeampaa, erilaista ja tasa-arvoisempaa." Suunnitelma ilmeisesti toimi, ja omien sanojensa mukaan Benedict sai uudessa opinahjossa "melkoisen joukon järkeviä ja ei niin järkeviä ystäviä"." (s. 45)
Kirjan parasta antia oli mielestäni alkuosan kuvaus Cumberbatchin nuoruudesta ja opiskeluvuosista. Näyttelijä vaikuttaa olleen energinen ja lahjakas jalat maassa -tyyppi, joka ei ole kaihtanut työntekoa saavuttaakseen päämääränsä. Mehukkaita juoruja opiskeluajoilta ei kirjassa paljasteta, mutta ulkokultaisuudestaan huolimatta Goodallin kirja onnistuu luomaan menestyneestä päähenkilöstään hyvin sympaattisen kuvan. Kirjassa on yksi värivalokuvaliite, joka keskittyy Cumberbatchin uran eri vaiheiden roolisuorituksiin.

Goodreadsiin Goodallin kirja saa minulta vain kaksi tähteä, sillä olin odottanut kirjalta hieman syvällisempää otetta kuuluisaan näyttelijään. Mutta kirja kannattaa silti lukaista, jos haluaa kevyen johdatuksen Cumberbatchin uran vaiheisiin.


***

Aloitan kirjalla Kirjaluotsi-blogin elämäkertahaasteen Elämä, kerta kaikkiaan!. 
Osallistun kirjalla myös Kirjahyllyn aarteet -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle: Voitin kirjan Leena Lumi -blogin arvonnasta.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukujonossa, Tuhat ja yksi kirjaa
Kirjan tietoja:
Nigel Goodall: Benedict Cumberbatch (2014)
Suomennos Jere Saarainen
Minerva, 2016
283 sivua

Kommentit

  1. Cumberbatch on minustakin taitava näyttelijä ja hyvin muuntautuva. Innostuin hänestä katsoessani taannoin The Imitation Gamen, josta hän jäi voimakkaasti mieleeni. Cumberbatchissa on myös se hyvä puoli, että hänellä (komeat) erikoiset piirteet, jotka jäävät mieleen. Minulla on jonkin sortin hahmotusongelma, jonka takia minulla on vaikeuksia etenkin elokuvia katsellessa erottaa henkilöt toisistaan. Olen kyllä kehitellyt kaikenlaisia hahmotusapuja erottaakseni henkilöt, mutta on joskus rasittavaa katsoa elokuvaa, kun pitää niin tarkasti tutkia kasvoja. :D

    Sherlockeja en ole katsonut vielä, mutta ne kyllä kiinnostavat. Cumberbatchista henkilönä en tiedä juuri mitään eikä tämä kirja oikein vaikuta houkuttelevalta tekstisi perusteella. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt tosi vähän Cumberbatchin elokuvia, mutta ne kyllä alkoivat kiinnostaa aika lailla tämän kirjan myötä (eli jotain positiivista siis jäi käteen kirjasta, joka noin muuten oli tosiaan melko vaisu). Olen jotenkin jämähtänyt katsomaan häneltä tuota Sherlock-sarjaa, vaikka alkuun olin tosi epäluuloinen sen suhteen. Tuntui, ettei sarjaa voi mitenkään onnistuneesti tuoda nykyaikaan, mutta onneksi Sherlockiin puhallettiin reippaasti uutta henkeä ja tuulettiin hieman ummehtuneen oloista hahmoa railakkaasti, ja lopputulos on tosi vauhdikas ja silti omalla tavallaan kunnioittaa perinteitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.