Erika Vik: Seleesian näkijä ja Nefrin tytär (Kaksoisauringot #2, #3)

Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus, 2017) oli minulle varsinainen fantasiatapaus pari vuotta sitten. Hurmaannuin Kaksoisauringot-trilogian avausosaan niin, että ahmin sen pikavauhtia. Sarjan kaksi muuta osaa Seleesian näkijä (Gummerus, 2017) ja Nefrin tytär (Gummerus, 2018) ovat ilmestyneet jo hyvä tovi sitten, mutta luin sarjan loppuun vasta muutama viikko sitten. Myönnän, että minua hieman hirvitti tarttua jatko-osiin - sen verran hyvä Aleia-kirja oli. Voiko sarjan taso pysyä yhtä hyvänä? Nefrin tyttären jälkeen voin helpottuneena todeta, että juu, kyllä voi 😍. Kaksoisauringot-sarja osoittautui lopulta sarjaksi, jonka kussakin osassa oli aika lailla omanlaisensa tunnelma, mutta kokonaisuus toimii hienosti yhteen ja sarjan päätösosa Nefrin tytär tarjosi tyylikkään ja tunnekylläisen lopetuksen Aleian tarinalle. Toivon todella, että tämä upea sarja löytäisi tiensä myös vientimarkkinoille!

Seleesian näkijä jatkuu siitä, mihin sarjan avausosa päättyi. Aleia ja Corildon ovat matkalla Seleesiaan saadakseen selvyyttä Aleian lumoukseen. Miten se toimii, onko lumous vaarallinen ja ennen kaikkea, kuka Aleian on lumonnut? Kirjassa lukija pääsee tutustumaan Corildonin perheeseen, ja tämän henkilöhahmo saa mukavasti syvyyttä ja tulee paljon tutummaksi. Samalla Corildonista karisee aavistus salaperäisyyttä pois, mutta en laittanut tätä pahakseni. Hänen vahva karismansa kesti mainiosti sukutaustan paljastukset.

Trilogioiden keskiosat kärsivät usein väliosan tunnusta, ja niin kävi Seleesian näkijällekin. Juoni rullasi mainiosti eteenpäin, ja Aleiaan liittyvä salaisuuksien verho paljastui juuri sen verran, että sivut kääntyivät tiuhaan tahtiin. Tapahtumien vieminen Seleesiaan avarsi henkilögalleriaa monella tapaa, ja tämä lisäsi osaltaan kirjan mielenkiintoa. Sarjan avausosan maagisen lumoavaa tunnelmaa en enää tavoittanut, mutta toisaalta pidin siitä, että seleesien kulttuuri ja olemus saivat konkretiaa ympärilleen, ja trilogian kuvaama maailma hahmottui nyt kokonaisuutena paremmin. Silti odotin malttamattomana kirjan päättymistä, jotta pääsisin aloittamaan päätösosan ja saisin tietää, miten Aleian lopulta käy. Nefrin tytär oli minulla onneksi käden ulottuvilla, ja saatoin jatkaa heti lukemista sen pariin (ja hmm, tunnustetaan nyt sekin, että jossain vaiheessa Seleesian näkijää kävin pikapikaa kurkkaamassa, millainen loppuratkaisu Aleiaa odottaa... paha tapa, josta olen koettanut päästä eroon mutta aina ei vaan itsehillintä riitä!).

En yhtään osannut aavistaa, miten Aleian ja Corildonin tarina päättyisi. Täydet pisteet sarjalle siitä! Nefrin tyttärestä on vaikeaa kirjoittaa spoilaamatta, mutta sanotaan sen verran, että Kaksoisaurinkojen päätösosa on kunnon fantasiatyyliin mahtipontisen dramaattinen ja sotaisa, ja Aleian vaiheet Nefrin tyttären loppupuolella ovat huikea päätös trilogialle. Pidin valtavasti siitä, miten hänen kohtalonsa kietoutui Kaksoisaurinkojen alla asuvien kansojen kanssa yhteen, ja trilogian läpi kulkenut erilaisuuden hyväksymisen teema sai arvoisensa lopun. Arvoitukselliset tulilinnut saivat Nefrin tyttäressä suuren roolin, ja ne olivat säväyttävä lisä muutoinkin vivahteikkaaseen fantasiamaailmaan. Aleian ja Corildonin hahmot kannattelevat hienosti sarjaa loppuun asti, enkä laisinkaan ihmettele, että Corildon Ma'Bathea valittiin vuoden YA-hahmoksi Hel-YA!-festivaalilla viime vuonna. Tosin on todettava, että itse en oikein osaa ajatella tätä sarjaa YA-genreen kuuluvaksi. Kaksoisauringot edustaa erittäin laadukasta fantasiaa, joka uppoaa vaivatta aikuiseen makuun.

Seleesian näkijä saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin ja Nefrin tytär täydet viisi tähteä. Fantasiamaailmojen ystäville suosittelen Vikin sarjaa erittäin lämpimästi.

***

POPSUGAR 2019 -lukuhaasteessa sijoitan Seleesian näkijän kohtaan 'a book you meant to read in 2018'. Osallistun kirjalla myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.

Goodreads: Seleesian näkijä saa 4 tähteä ja Nefrin tytär 5 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Omia ostoksia
Muualla verkossa:
* Seleesian näkijä -kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukujonossa, Hyllytontun höpinöitä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Hurja Hassu Lukija
* Nefrin tytär -kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Kirjapöllön huhuiluja (koko trilogia), Lukujonossa
Kirjojen tietoja:

Erika Vik: Seleesian näkijä
Gummerus, 2017
613 sivua

Erika Vik: Nefrin tytär
Gummerus, 2018
560 sivua