Kevyttä scifiä: Kiepaus, Huijarin oppipoika ja Veden alla
Bloggausjonon purku jatkuu tässä jutussa kolmella kirjalla, joista löytyy sen verran scifi-piirteitä, että pääsen osallistumaan niillä Scifi-haasteeseen. Mukana on pari YA-romaania ja yksi hieman nuoremmille lukijoille suunnattu kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Kaikki kolme kirjaa ovat sellaisia, ettei minun mielestäni tarvitse olla mikään scifi-fani, jotta näistä pitää. Scifi on nimittäin minullekin tosi vieras genre, mutta näissä kirjoissa genren kynnys on hyvin matalalla.
Vuokko Hurme: Kiepaus (S & S, 2017) (Huimaa #1)
Kiepaus kertoo Kardumin kaupungista, jossa painovoiman muutos on keikauttanut maailman nurinniskoin. Kiepauksesta hengissä selvinneet ovat oppineet elämään uuden maailman ehdoilla, vaikka kaikki on aivan toisin kuin ennen: talojen välillä liikutaan vaijereilla (kun ikää on kertynyt tarpeeksi, sillä eihän sovi pudota alapuoliselle taivaalle), kulutukseen perustuva elämäntyyli on jokin menneisyyden oudolta kuulostava juttu ja ruuaksi kelpaavat hyönteiskakut ja jostain raunioista löytynyt, vanhentunut pillimehu on erikoisherkku, juhlan aihe. Kirjan kertojana on 9-vuotias Lenna Andersson, joka kertoo "miten me elimme ja mitä kaikkea meille silloin viimeisenä kesänä tapahtui". Asiat ovat nimittäin kääntymässä huonompaan suuntaan, kun puhdas vesi alkaa loppua eikä sitä tahdo enää löytyä pitkienkään matkojen päästä. Lennan perhe päätyy kirjan loppupuolella aika hurjaan ratkaisuun, joka voisi tuoda tilanteeseen ratkaisun.
Kirjan tunnelma oli mielestäni jonkin verran synkempi kuin odotin. Kirjan alkupuolella tapahtumissa on vielä seikkailuhenkeä mukana, mutta vesitilanteen huonontuessa Kiepauksessa kuvataan, miten Lennen perhe lähes nälkiintyy ja sitä myöten passivoituu odottaessaan jotain muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Dystooppinen maailmankuvaus oli toki vaikuttava, ei siinä mitään, mutta mietiskelin, että itse en kenties antaisi tätä kirjaa aivan niille herkimmille nuorille lukijoille luettavaksi. Myös erään kanan kohtalo oli tosi riipaiseva. Kirjan loppu on silti mukavan toiveikas, ja kenties jatko-osissa saadaan lisää valoa Lennan elämään ja myös selkoa siihen, miksi painovoima kääntyi.
Kiepaus oli varsin omaperäinen tarina, ja kirja saa minulta 4 tähteä Goodreadsiin.
POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book with an updside-down image on the cover". Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatista.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja ja Lastenkirjahylly
Äänikirjan tietoja:
Vuokko Hurme: Kiepaus
Lukija Kaisa Happonen
S & S, 2017
5 t 22 min
Anniina Mikama: Huijarin oppipoika (WSOY, 2019) (Taikuri ja taskuvaras #2)
Huijarin oppipoika jatkaa Taikuri ja taskuvaras -kirjan tarinaa. Tai oikeastaan kirja kertoo, mitä tapahtui ennen sarja-avauksen tapahtumia. Tavallaan nämä kirjat toimivat mainiosti itsenäisinä kirjoina, mikä on mielenkiintoinen juttu trilogian rakenteen kannalta, mutta tämä aikajanan kanssa temppuilu ei häirinnyt omaa lukemistani. On silti kiinnostavaa nähdä, mitä sarjan päätösosassa tapahtuu ja missä ajassa siinä liikutaan.
Vuokko Hurme: Kiepaus (S & S, 2017) (Huimaa #1)
Kiepaus kertoo Kardumin kaupungista, jossa painovoiman muutos on keikauttanut maailman nurinniskoin. Kiepauksesta hengissä selvinneet ovat oppineet elämään uuden maailman ehdoilla, vaikka kaikki on aivan toisin kuin ennen: talojen välillä liikutaan vaijereilla (kun ikää on kertynyt tarpeeksi, sillä eihän sovi pudota alapuoliselle taivaalle), kulutukseen perustuva elämäntyyli on jokin menneisyyden oudolta kuulostava juttu ja ruuaksi kelpaavat hyönteiskakut ja jostain raunioista löytynyt, vanhentunut pillimehu on erikoisherkku, juhlan aihe. Kirjan kertojana on 9-vuotias Lenna Andersson, joka kertoo "miten me elimme ja mitä kaikkea meille silloin viimeisenä kesänä tapahtui". Asiat ovat nimittäin kääntymässä huonompaan suuntaan, kun puhdas vesi alkaa loppua eikä sitä tahdo enää löytyä pitkienkään matkojen päästä. Lennan perhe päätyy kirjan loppupuolella aika hurjaan ratkaisuun, joka voisi tuoda tilanteeseen ratkaisun.
Kirjan tunnelma oli mielestäni jonkin verran synkempi kuin odotin. Kirjan alkupuolella tapahtumissa on vielä seikkailuhenkeä mukana, mutta vesitilanteen huonontuessa Kiepauksessa kuvataan, miten Lennen perhe lähes nälkiintyy ja sitä myöten passivoituu odottaessaan jotain muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Dystooppinen maailmankuvaus oli toki vaikuttava, ei siinä mitään, mutta mietiskelin, että itse en kenties antaisi tätä kirjaa aivan niille herkimmille nuorille lukijoille luettavaksi. Myös erään kanan kohtalo oli tosi riipaiseva. Kirjan loppu on silti mukavan toiveikas, ja kenties jatko-osissa saadaan lisää valoa Lennan elämään ja myös selkoa siihen, miksi painovoima kääntyi.
Kiepaus oli varsin omaperäinen tarina, ja kirja saa minulta 4 tähteä Goodreadsiin.
POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa kirja sopii kohtaan "a book with an updside-down image on the cover". Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatista.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja ja Lastenkirjahylly
Äänikirjan tietoja:
Vuokko Hurme: Kiepaus
Lukija Kaisa Happonen
S & S, 2017
5 t 22 min
Anniina Mikama: Huijarin oppipoika (WSOY, 2019) (Taikuri ja taskuvaras #2)
Huijarin oppipoika jatkaa Taikuri ja taskuvaras -kirjan tarinaa. Tai oikeastaan kirja kertoo, mitä tapahtui ennen sarja-avauksen tapahtumia. Tavallaan nämä kirjat toimivat mainiosti itsenäisinä kirjoina, mikä on mielenkiintoinen juttu trilogian rakenteen kannalta, mutta tämä aikajanan kanssa temppuilu ei häirinnyt omaa lukemistani. On silti kiinnostavaa nähdä, mitä sarjan päätösosassa tapahtuu ja missä ajassa siinä liikutaan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Puolaan, Krakovaan. Ollaan vuodessa 1829, ja minulle Huijarin oppipojan kiinnostavinta antia oli totta kai se, miten Tom putkahti tuolloin 15-vuotiaan Wiktorin elämään ja miten heidän yhteinen tarinansa sai alkunsa. Kirjan scifi-piirteet liittyvät Tomiin ja hänen "ominaisuuksiinsa", ja koska en halua spoilata uusia lukijoita, sanon vain sen verran, että Tomin kyvyt istuvat yllättävänkin luentevasti 1800-luvun maailmaan, jossa hurjinta on suurin piirtein se, miten taikurit onnistuvat huijaamaan paikallista väestöä silmänkääntötempuillaan. Historiallisen miljöön ja modernin tekniikan yhdistäminen onkin tämän sarjan juju, joka tuo kirjan tapahtumiin aivan oman säväyksen.
Huijarin oppipoika ei ollut minulle aivan niin hieno kirja kuin Taikuri ja taskuvaras, mutta mukavan seikkailullinen osa tarjosi kuitenkin kivasti taustatietoa sarja-avauksen hahmoille ja vinkkaili kutkuttavasti siihen suuntaan, että Tomista saadaan vielä lisää tietoa sarjan päätösosassa. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Bibbidi Bobbidi Book, Kirjahilla, Todella vaiheessa ja Kirjapöllön huhuiluja
Kirjan tietoja:
Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
Kansi Sami Saramäki
WSOY, 2019
411 sivua
Huijarin oppipoika ei ollut minulle aivan niin hieno kirja kuin Taikuri ja taskuvaras, mutta mukavan seikkailullinen osa tarjosi kuitenkin kivasti taustatietoa sarja-avauksen hahmoille ja vinkkaili kutkuttavasti siihen suuntaan, että Tomista saadaan vielä lisää tietoa sarjan päätösosassa. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Bibbidi Bobbidi Book, Kirjahilla, Todella vaiheessa ja Kirjapöllön huhuiluja
Kirjan tietoja:
Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
Kansi Sami Saramäki
WSOY, 2019
411 sivua
 |
| Sarjan kannet ovat erittäin tyylikkäät! |
Kat Falls: Veden alla (Tammi, 2011)
Kat Fallsin dystooppinen YA-seikkailukirja Veden alla liikkuu kirjaimellisesti suurimman osan aikaa veden alla. Maailmassa on tapahtunut jotain outoa, sillä iso osa elinkelpoista maata on jäänyt meren peittämäksi. Osa ihmisistä on silti onnistunut rakentamaan elinkelpoiset olosuhteet meren pinnan alle. Mitään selitystä ekokatastrofille ei kirjassa annettu, eli tämä seikka jäi jokseenkin arvoitukselliksi osaksi kirjan kuvaamaa maailmaa.
Kirjan päähenkilönä on 16-vuotias, merenpinnan alaisissa siirtokunnissa syntynyt Ty-poika. Hän kohtaa maan päällä kasvaneen päättäväisen ja sanavalmiin Gemman, joka etsii kadonnutta isoveljeään. Tämän etsintäreissun ympärille on saatu mahtumaan paljon säpinää ja juonenkäänteitä, ja muutama aika uhkaava vedenalainen kohtaus. Menoa riittää, varsinkin kun kintereillä pyörii salaperäinen lainsuojatonten Krottiliiga.
Kirjan yleisfiilis oli dystooppiseksi kirjaksi iloinen ja rempseä, ja nasevaa sanailua sisältävä huumori osui minun makuuni. Tykkäsin tosi paljon vetisestä miljööstä, jonka kuvaukseen
annettiin kirjassa mukavasti tilaa ja jonka yksityiskohdissa oli
kekseliäisyyttä mukana. Meren pinnan alla levittäytyy tässä kirjassa kaunis ja ihmeellinen maailma! Elämisen ehtoja ja erilaisuuden sietämistä pohdittiin seikkailujen lomassa, mutta kovin synkäksi Veden alla ei silti äitynyt. Veden alla olikin todella viihdyttävä kokonaisuus, ja tämän jutun kirjoista nostan juuri Fallsin kirjan parhaaksi lukukokemukseksi. Goodreadsiin kirja saa minulta 4 tähteä.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Yöpöydän kirjat, Notko, se lukeva peikko ja Tarinoiden syvyydet
Kirjan tietoja:
Kat Falls: Dark Life (2010)
Suomennos Arja Gothoni
Tammi, 2011
319 sivua
Tulipas nostalgisia fiiliksia tuosta Veden alla kirjasta. Luin sen samana vuonna kuin perustin blogini (on näköjään järjestyksessään kolmas postaus, toinen kirja-arvostelu). Ostin viime vuoden Helsingin kirjmessuilta tämän jatko-osan. En kyllä tiedä, kuinka paljon enää muistan tuosta, mutta kun löysin kahden euron laarista, ajattelin napata mukaani (ja valikoima oli aika suppea).
VastaaPoistaKiepaus ja Huijarin oppipoika ovat molemmat lukupinossa. Kiepaus olisi tarkoitus lukea tässä kuussa ja loppuviikosta kirjastosta hakemani Huijarin oppipoika menee helmikuun lukupinoon. Tykkäsin kyllä Taikuri ja taskuvarkaasta tosi paljon, oli koko viime vuoden parhaita lukukokemuksia, vaikka joulukuussa luinkin toinen toistaan huikeampia teoksia. Mielenkiinnolla odotan, millainen on.
Omia vanhoja, vuosien takaisia tekstejä on hauska lukea (yleensä...). Aina sieltä joku joskus pompahtaa eteen. :) Huomasinkin Goodreadsista, että Veden alla -kirjalle on jatkoa olemassa, niihinkin olisi kiva tutustua. Hyvä löytö alelaarista!
PoistaTaikuri ja taskuvaras oli tosi hyvä, ja harmittelin, kun sitä ei valittu Finlandia-listalle. Se oli kuitenkin niin paljon parempi kuin Huijjarin oppipoika, vaikkei sekään tietysti mikään huono valinta ollut.
Minä en ole näistä taas lukenut yhtään. Jotenkin vähän harmittaa, kun useampi on sanonut tuon Mikaman kakkosen olevan vähemmän kiinnostava kuin ensimmäisen... pitänee itse lukea ja miettiä, mitä mieltä olen.
VastaaPoistaMeidän kohta 9v tarvitsisi uutta luettavaa, mutta on varustettu niin vilkkaalla mielikuvituksella, että taidan kuitenkin jättää dystopiat vielä toistaiseksi. Mielellään nukuttaisiin kaikki yömme rauhassa :-)
Totta kai Huijarin oppipoika kannattaa lukea itse. Ei se mikään huono kirja ole, vähän erilainen vaan kuin sarjan avausosa. Joo, ehkä dystopiat ei sovi noin nuorille... itsellä ei tahdo mennä dystopiat oikein nytkään muuten kuin tämmöisinä nuorten versioina, joissa ei ole aivan niin synkkää kuin aikuisdystopioissa. :)
PoistaKiepas ja Veden alla kuulostavat tosi kiinnostavila! En ollut kuullut kummastakaan aiemmin. Kiepauksess kuulostaa olevan hauskaa lastenkirjaideaa, vaikka ilmeisesti sisältö on yllättävän rankkaa. Mielenkiintoista, miten näihin molempiin kirjoihin on otettu ilmasto- ja dystopianäkökulma mukaan.
VastaaPoistaHuijasin oppipojan olen lukenut, kuten se näkyy tähän bloggaukseen linkattujen juttujen joukosta. :D Pidin siitä hyvin paljon, mutta tavallaan sen juoni oli vähän "tylsä", sillä suurimmat paljastukset oli jo kerrottu aiemmassa osassa. Onneksi kirjaan oli kirjoitettu myös oma juoni sinne kartanoon, joten kirjassa oli jotain uuttakin.
Kiepaus on tosi erikoinen kirja. Siinä on tosiaan lastenkirjatunnelmaa, mutta toisaalta aika paljon kaikkea synkkää. En sitten tiedä, miten nuo dystooppiset jutut aukeavat nuoremmille lukijoille, mutta itse koin kirjan kohtalaisen tummanpuhuvana monin paikoin.
PoistaDystopia ja scifi ovat minulle vieraita lajeja vaikkakin dystopia-kuvauksia on nyt viimeisen parin vuoden aikana osunut lukulistalleni muutama. Ahdistun helposti näistä ilmastonmuutosta käsittelevistä kirjoista joten kiinnostuinkin välittömästi kun kuvailit Veden alla -kirjaa "iloiseksi ja rempseäksi". Tämän voisin ehkä ottaa luettavaksi myös esiteini-ikäisen lapsen kanssa? /Mari
VastaaPoistaVeden alla - kirjaa kannattaa kokeilla! Minusta se oli tosi kiva, ei todellakaan mitenkään erityisen ahdistava. Just semmoinen seikkailullinen kirja, josta varmaankin itse olisin nuorempana tykännyt.
PoistaOo, kaikki nää kiinnostaa mua!
VastaaPoistaTämä onkin kiva kirjapino! Hurmeen sarjan parissa minun on itsekin tarkoitus jatkaa tässä kevään kuluessa.
Poista