Vauhdikkaita kirjoja nuorille: Maailman viimeiset tyypit & Villitalo
Kuuntelin viime vuoden loppupuolella useampia nuortenkirjoja äänikirjoina, sillä ne ovat parhaimmillaan mukavan leppoisaa kuunneltavaa esimerkiksi autoillessa. Näistä kuunteluvinkeistä poimin tähän juttuun pari vauhdikasta nuorten seikkailukirjaa, joissa riittää säpinää ja vaarallisia tilanteita. Lisäksi hyvät lukijat ja muutenkin vetävä meininki takasivat sen, että viihdyin kirjojen parissa erinomaisesti.
Max Brallier (teksti), Douglas Holgate (kuvitus): Maailman viimeiset tyypit (WSOY, 2019)
Max Brallierin kirjoittama nuorten toimintasarja Maailman viimeiset tyypit on maailmalla tosi suosittu (Netflix-sarjakin on ilmestynyt), mutta minä törmäsin kirjasarjan avausosaan aivan sattumalta etsiessäni kuunneltavaa BookBeatista lahjajakson aikana. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, jossa on sattunut jotain kummaa: hirviöt ja zombit ovat hyökänneet Wakefieldin pikkukaupunkiin, jossa 13-vuotias orpopoika Jack Sullivan asui sijoitusperheessään. Nyt suurin osa kaupungin väestä on joko kuollut, lähtenyt pakoon tai muuttunut zombeiksi. Muu maailma on ikään kuin hävinnyt jonnekin, jäljellä ovat vain Wakefieldin rauniot ja siellä mellastavat monsterit.
Mitä tekee eloonjäänyt Jack? No ei ainakaan vaivu epätoivoon. Se kun ei kuulu tämän sarjan tyyliin. Ehei, Jack asustelee puumajassaan, haalii ruokaa tavarataloista, välttelee zombeja ja muita kummajaisia parhaansa mukaan. Videopeleistä innostunut Jack on tehnyt elämästään aikansa kuluksi pelin, johon kuuluvat suoritettavat taidonnäytteet. Kuten: Hullu hattumaakari eli varasta hatut viideltä zombilta. Tai: Sano muikku! eli ota itsestäsi valokuva jonkun kanssa, jonka tunsit ennen kuin siitä tuli zombi. Ja sitten on se haastavin taidonnäyte: Neito pulassa eli etsi ja pelasta ihastus, June Del Toro.
Jack löytää kuin löytääkin Junen ja pari muutakin eloon jäänyttä kaveriaan, ja niin ovat maailman viimeiset tyypit kasassa. Neito ei kenties ole aivan niin pulassa kuin Jack olisi toivonut, mutta seikkailuissa zombien ja hirviöiden kanssa riittää puuhaa koko porukalle. Mitään suurta selitystä zombien ja muiden otusten ilmaantumiselle ei kirjassa tarjota, ja arvoitukseksi jää myös se, mitä muulle maailmalle kuuluu. Kenties näihin saadaan selkoa jatko-osissa. Maailman viimeiset tyypit oli kuitenkin aivan hulvattoman hyvä sarja-avaus! Ihastuin kirjan rempseään tyyliin ja poikamaiseen huumoriin, joka toimi minulle kenties paremmin kuunneltuna kuin luettuna. Tykkäsin myös siitä, miten vauhdikkaisiin juonenkäänteisiin oli saatu ujutettua mukaan lämmintä ystävyyttä ja toveruutta.
Kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Osallistun kirjalla Scifi-haasteeseen, sillä mielestäni kirja edustaa dystopiaa - olkoonkin, että dystooppinen maailma pullauttaa näyttämölle esihistorialliset hirviöt.
Siri Kolu (teksti), Johanna Lumme (kuvitus): Villitalo (Otava, 2019)
Siri Kolun lastenkirjassa Villitalo kertojana toimii Tomas, jonka isä saa talonmiehenpestin Rapinalinnasta, salaperäisestä huvilasta, jonka omistaa vielä salaperäisempi miljönääri van Böök. Tomasin perhe muuttaa huvilaan, mutta sepä päättää lähteä liikkeelle, kävelemään! Tässä ovat Villitalon alkuasetelmat, ja kirjan aikana seikkaillaan talon kyydissä ja koetetaan selvittää sen salaisuuksia. Talo nimittäin muuttuu itsekseen, ja siellä on vanböökismeiksi kutsuttuja outouksia. Päähenkilöinä ovat Tomasin lisäksi talon muut asukkaat, ja erityisesti siellä asuva lapsijoukko.
Villitalon tarina jää todella pahasti kesken, eli talon salaisuudet selviävät vasta jatko-osissa. Minulle jäi kirjasta monessa suhteessa kaksijakoiset tunnelmat, ja sen myötä en oikein tuntunut saavan kunnolla otetta Villitalosta. Miljöönä itsekseen liikkuva talo on hauska, mutta juuri ennen Villitaloa luin samaa ideaa hyödyntävän Warren the 13th and the All-Seeing Eye -kirjan (huikea! suosittelen!), mikä hieman latisti lukufiiliksiä. Kirjan alkuosa on aika kilttiä seikkailumeininkiä, mutta loppupuolella tapahtumien sävy muuttuu uhkaavaksi ja pelottavaksi (noin niin kuin lanu-mittapuulla). Aikuisten toimintaan ilmaantuu kontrolloivia ja diktaattorimaisia piirteitä, ja ilmapiiri talossa kiristyy. Lisäksi taloa jahdataan, ja tapahtumat jäävät aika jännään paikkaan. On todella kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Villitalon tarina tästä kehittyy. Avausosa saa minulta minulta kolme tähteä Goodreadsiin.
Goodreads: Maailman viimeiset tyypit saa 4 tähteä, Villitalo 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Kuuntelin kirjat BookBeatista, lahjajakson aikana
Muualla verkossa:
* Maailman viimeiset tyypit -kirjaa on luettu blogissa Siniset helmet
* Villitaloa on luettu blogissa Lastenkirjahylly
Kirjojen tietoja:
Max Brallier (teksti), Douglas Holgate (kuvitus): Last Kids on Earth (2015)
Suomennos Ulla Selkälä
Lukija Toni Kamula
WSOY, 2019
Kesto 2 t 52 min
Siri Kolu (teksti), Johanna Lumme (kuvitus): Villitalo
Lukija Markus Niemi
Otava, 2019
Kesto 3 t 48 min
Max Brallierin kirjoittama nuorten toimintasarja Maailman viimeiset tyypit on maailmalla tosi suosittu (Netflix-sarjakin on ilmestynyt), mutta minä törmäsin kirjasarjan avausosaan aivan sattumalta etsiessäni kuunneltavaa BookBeatista lahjajakson aikana. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, jossa on sattunut jotain kummaa: hirviöt ja zombit ovat hyökänneet Wakefieldin pikkukaupunkiin, jossa 13-vuotias orpopoika Jack Sullivan asui sijoitusperheessään. Nyt suurin osa kaupungin väestä on joko kuollut, lähtenyt pakoon tai muuttunut zombeiksi. Muu maailma on ikään kuin hävinnyt jonnekin, jäljellä ovat vain Wakefieldin rauniot ja siellä mellastavat monsterit.
Mitä tekee eloonjäänyt Jack? No ei ainakaan vaivu epätoivoon. Se kun ei kuulu tämän sarjan tyyliin. Ehei, Jack asustelee puumajassaan, haalii ruokaa tavarataloista, välttelee zombeja ja muita kummajaisia parhaansa mukaan. Videopeleistä innostunut Jack on tehnyt elämästään aikansa kuluksi pelin, johon kuuluvat suoritettavat taidonnäytteet. Kuten: Hullu hattumaakari eli varasta hatut viideltä zombilta. Tai: Sano muikku! eli ota itsestäsi valokuva jonkun kanssa, jonka tunsit ennen kuin siitä tuli zombi. Ja sitten on se haastavin taidonnäyte: Neito pulassa eli etsi ja pelasta ihastus, June Del Toro.
Jack löytää kuin löytääkin Junen ja pari muutakin eloon jäänyttä kaveriaan, ja niin ovat maailman viimeiset tyypit kasassa. Neito ei kenties ole aivan niin pulassa kuin Jack olisi toivonut, mutta seikkailuissa zombien ja hirviöiden kanssa riittää puuhaa koko porukalle. Mitään suurta selitystä zombien ja muiden otusten ilmaantumiselle ei kirjassa tarjota, ja arvoitukseksi jää myös se, mitä muulle maailmalle kuuluu. Kenties näihin saadaan selkoa jatko-osissa. Maailman viimeiset tyypit oli kuitenkin aivan hulvattoman hyvä sarja-avaus! Ihastuin kirjan rempseään tyyliin ja poikamaiseen huumoriin, joka toimi minulle kenties paremmin kuunneltuna kuin luettuna. Tykkäsin myös siitä, miten vauhdikkaisiin juonenkäänteisiin oli saatu ujutettua mukaan lämmintä ystävyyttä ja toveruutta.
Kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Osallistun kirjalla Scifi-haasteeseen, sillä mielestäni kirja edustaa dystopiaa - olkoonkin, että dystooppinen maailma pullauttaa näyttämölle esihistorialliset hirviöt.
Siri Kolu (teksti), Johanna Lumme (kuvitus): Villitalo (Otava, 2019)
Siri Kolun lastenkirjassa Villitalo kertojana toimii Tomas, jonka isä saa talonmiehenpestin Rapinalinnasta, salaperäisestä huvilasta, jonka omistaa vielä salaperäisempi miljönääri van Böök. Tomasin perhe muuttaa huvilaan, mutta sepä päättää lähteä liikkeelle, kävelemään! Tässä ovat Villitalon alkuasetelmat, ja kirjan aikana seikkaillaan talon kyydissä ja koetetaan selvittää sen salaisuuksia. Talo nimittäin muuttuu itsekseen, ja siellä on vanböökismeiksi kutsuttuja outouksia. Päähenkilöinä ovat Tomasin lisäksi talon muut asukkaat, ja erityisesti siellä asuva lapsijoukko.
Villitalon tarina jää todella pahasti kesken, eli talon salaisuudet selviävät vasta jatko-osissa. Minulle jäi kirjasta monessa suhteessa kaksijakoiset tunnelmat, ja sen myötä en oikein tuntunut saavan kunnolla otetta Villitalosta. Miljöönä itsekseen liikkuva talo on hauska, mutta juuri ennen Villitaloa luin samaa ideaa hyödyntävän Warren the 13th and the All-Seeing Eye -kirjan (huikea! suosittelen!), mikä hieman latisti lukufiiliksiä. Kirjan alkuosa on aika kilttiä seikkailumeininkiä, mutta loppupuolella tapahtumien sävy muuttuu uhkaavaksi ja pelottavaksi (noin niin kuin lanu-mittapuulla). Aikuisten toimintaan ilmaantuu kontrolloivia ja diktaattorimaisia piirteitä, ja ilmapiiri talossa kiristyy. Lisäksi taloa jahdataan, ja tapahtumat jäävät aika jännään paikkaan. On todella kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Villitalon tarina tästä kehittyy. Avausosa saa minulta minulta kolme tähteä Goodreadsiin.
***
Mistä kirjat minulle? Kuuntelin kirjat BookBeatista, lahjajakson aikana
Muualla verkossa:
* Maailman viimeiset tyypit -kirjaa on luettu blogissa Siniset helmet
* Villitaloa on luettu blogissa Lastenkirjahylly
Kirjojen tietoja:
Max Brallier (teksti), Douglas Holgate (kuvitus): Last Kids on Earth (2015)
Suomennos Ulla Selkälä
Lukija Toni Kamula
WSOY, 2019
Kesto 2 t 52 min
Siri Kolu (teksti), Johanna Lumme (kuvitus): Villitalo
Lukija Markus Niemi
Otava, 2019
Kesto 3 t 48 min
Maailman viimeiset tyypit toinen osa Zombiparaati menee vielä scifimpään suuntaan kuin tämä eka oli, eli hyvin on kotonaan Scifi-haasteessa. Toimii varmasti hyvin äänikirjana, vaikka toki sitten jää kirjan lennokas kuvitus kokematta. Kolmas sa, painajaiskuningas ilmestyi juuri ja odottelen sitä kirjastosta. Ihanaa, kun on tällainen vetävästi kirjoitettu kirja nuorille, etenkin poikalukijoille. Ja aikuisenakin viihdyin hyvin näiden parissa.
VastaaPoistaVillitalon olen kuullut vain nimenä, mutta luettuani kommenttisi kirjasta, laitan sen ainakin harkintalistalle. Oletko muuten lukenut Maailman paras puumaja, 13 kerrosta? Minulta se on vielä lukematta, mutta kuulemani perusteella siinä saattaisi olla vähän samaa henkeä kuin Maailman viimeisissä tyypeissä.
Hyvä juttu, että Brallierin kirja sopii sinustakin Scifi-haasteeseen mukaan! Pitääpä ottaa nuo jatko-osatkin lukulistalle. Maailman viimeiset tyypit oli tosi viihdyttävä ja vähän erilainenkin. Ja luulisi poikalukijoiden innostuvan tästä kirjasta.
PoistaMaailman parhaasta puumajasta en ole kuullutkaan. Kiitos vinkistä! Vaikutti pikaisen googlailun perusteella ihan hupaisalta kirjalta. On kyllä kivaa, että nuorille lukijoille tulee nykyään näinkin rempseän oloista luettavaa. Olisin varmaan itse nuorempana ollut näistä kirjoista tosi innoissani (no, menevät näköjään vieläkin...).
Hmm... ovatkohan zombit vielä vähän hurjaa kamaa meidän melkein 9v:lle ? Ehkä vähän myöhemmin. Kuulosti kyllä sen verran hauskalta, että minä voisin itse noita kuunnella!
VastaaPoistaHarmi, jos Villitalo jää vähän kesken, pitänee senkin kanssa odottaa vielä. Pienellä jäävät tarinat päälle, jos jänniä juttuja ei saada päätökseen...
Kannattaa itse ensin koekuunnella Maailman viimeiset tyypit ja päättää sitten, onko sopivaa nuoremmalle väelle. :) Minun makuuni Viimeiset tyypit kyllä osui, ja varmaan nyt tulee kuunneltua nuo jatko-osatkin. Villitalo jää todella kesken, vähän jopa minua harmitti kun niin paljon jäi lankoja roikkumaan ilmaan.
PoistaKiitos, nämäpä oivallisia vinkkejä. Esikoinen on jo useaan kertaan ilmaissut halukkuutensa äänikirjojen kuunteluun. Itse en ole tullut kuunnelleeksi lanua kovinkaan paljon, joten kaikki kirjavinkit otetaan vastaan. Villitaloa tosin luimme porukalla jonkin matkaa, mutta lopulta kirja jäi kesken.
VastaaPoistaVillitalo alkoi hieman verkkaisesti, keski kotvasen ennen kuin se pääsi vauhtiin. Kirjassa olisi ollut sitten loppupuolella enemmän säpinää. Kivaa, että teillä on kiinnostusta äänikirjoja kohtan. :) Niissä on nuoremmillekin aika mukavasti tarjontaa, varmasti löytyy jotain sopivaa ja mieluisaa kuunneltavaa.
Poista