Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (Klassikkohaaste)

Kirjabloggaajien perinteinen klassikkohaaste on jälleen ajankohtainen, sillä tänään on haasteen 10. kierroksen postauspäivä. Haasteessa mukana olevien juttulinkit löytyvät kierrosta emännöivän Taikakirjaimet-blogin koostejutusta.

Oma valintani haasteen kirjaksi on Ray Bradburyn tieteiskirjallisuuden klassikkoteos Fahrenheit 451 (Sammakko, 2019), joka julkaistiin alkukielellä vuonna 1953. Viime vuonna kirjasta ilmestyi Sammakon kustantama uusi suomennos, joka on Einari Aaltosen käsialaa. Tieteiskirjallisuus on minulle erittäin vierasta maaperää enkä todellakaan ole mikään genren tuntija, mutta päätin rohkeasti kokeilla klassikkohaasteeseen vaihteeksi jotain, joka ei aivan osu mukavuusalueelleni. Lisäksi uusi suomennos houkutteli lukemaan, sillä tuoreita klassikkokäännöksiä ilmestyy tosi harvoin.

Fahrenheit 451 kuvaa dystooppista maailmaa, jossa kirjojen hallussapidosta on tullut kiellettyä ja palomiesten toimenkuva on saanut uuden merkityksen: heidän tehtävänsä on sytyttää kirjat palamaan ja pitää näin yllä järjestystä. Kirjan päähenkilönä on palomies Guy Montag, jonka selkeää maailmankuvaa järkyttää naapurin outoja kysymyksiä ja ajatuksia esittävä teinityttö. Montagin ajatusmaailman muutosta ja sen vaikutuksia ympäröivään todellisuuteen seurataankin sitten koko kirjan ajan.

"Sinäkin olet eriskummallinen, herra Montag. Välillä jopa unohdan, että olet palomies. No niin, saanko sanoa taas jotain, mikä saa sinut hermostumaan?"
    "Sano pois."
    "Miten se alkoi? Miksi sinusta tuli palomies? Miten päädyit urallesi ja juuri tuohon työhön? Et ole samanlainen kuin muut. Olen tavannut monia, joten minä tiedän. Kun puhun, sinä katsot minua. Kun mainitsin viimeksi tavatessamme kuun, sinä vilkaisit sitä. Muut eivät olisi tehneet niin. He olisivat häipyneet ja jättäneet minut puhumaan itsekseni. Tai uhkailleet minua. Ihmisillä ei ole enää aikaa toisilleen." (s. 37)

Fahrenheit 451 oli kirja, josta en entuudestaan tiennyt juuri mitään. Jopa kirjan nimen merkitykseltä olin onnistunut välttymään, mutta se sentään selvisi heti kirjan alkusivuilla: "Fahrenheit 451 - lämpötila jossa painopaperi leimahtaa tuleen...". Kirjan maailmaan oli silti kohtuullisen helppoa päästä sisälle, vaikka selitystä kirjanpolttovimmalle sai odotella pitkään. Koska kirjan suomennos on uusi, sen kieliasu ei tuntunut vanhahtavalta (en tosin tiedä, millainen vanhempi, vuodelta 1966 oleva suomennos on) ja kun kirjan aikajana sijoittuu meidänkin ajastamme katsottuna tulevaisuuteen, Fahrenheit 451 ei ollut "vanhan" oloinen kirja. 

Kirjan pituus on tosi napakka, vain 223 sivua, joten pitkiin maailmanselityksiin tai polveileviin juonenkehittelyihin sen sivulla ei ollut aikaa. Montagin sisäistä myllerrystä ja kujanjuoksuksi äityvää muutosprosessia seurataan suoraviivaiseen tyyliin, ja vaikkei kirja ollut minulle mikään page turner -klassikko, dialogin runsaus teki Fahrenheit 451:stä kohtuullisen sujuvalukuisen. Tapahtumien vyöry oli silti minun makuuni paikoin epäuskottavan nopeaa. Kymmenen vuotta palomiehenä ollut Montag tuntuu kovin helposti siirtyvän epäilevälle kannalle yhteiskunnan rakenteiden ja totuuksien suhteen, ja kirjan vastakkainasettelu vaikuttaa usein liiallisen kärjistetyltä.

Fahrenheit 451 jäi minulle lukukokemuksena keskinkertaiselle kolmen Goodreads-tähden tasolle, mutta mutinoistani huolimatta sen kuvaama maailma on omalla tavallaan vaikuttava. Kirjassa kuvataan hyvin ajattelun ja luovuuden rajoittamista ja sen seurauksia, täysin toisenlaista todellisuutta kuin mitä meillä nykyään eletään. Teknologian käyttö ihmiskunnan hallitsemisen välineenä tuo kirjan tunnelmaan erityisen uhkaavan sävyn, ja on jännää, että 1950-luvulla kirjoitettu kirja ei edes näiden teknisten juttujen osalta herättänyt minussa huvittuneisuutta vanhentuneiden kuvitelmien vuoksi. Liekö taitavalla suomentajalla ollut osuutta asiaan?

Tieteiskirjallisuudesta ja dystopioista innostuneet varmaankin saavat Fahrenheit 451:stä minua enemmän irti. Minulle kirja oli "tulipahan luettua" -osaston klassikko, johon tuskin palaan tämän lukukerran jälkeen. Vaikkei kirja ollutkaan minulle mikään huippukirja, siihen tarttumisen kynnys on mielestäni varsin matala. Eli uskallan suositella Fahrenheit 451:tä heillekin, jotka eivät tieteiskirjallisuutta sen kummemmin tunne mutta joita kiinnostaa lukea jotain hieman "erilaista". 😊

Kuva: Yöpöydän kirjat -blogin Niina

Klassikkohaasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut seuraavat kirjat:

1) Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi

2) Bram Stoker: Dracula 

3) Leo Tolstoi: Anna Karenina

4) Daphne du Maurier: Rebekka

5) Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia  

6) -

7) Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset

8) Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

9) F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
10) Ray Bradbury: Fahrenheit 451

***

Bradburyn kirjasta ropisee pisteitä muihinkin lukuhaasteisiin. Kirja sopii mukaan Scifi-haasteeseen, ja Helmet- ja Aikamatka-haasteissa kirja on tulevaisuudesta kertova kirja.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjoihin kadonnut, Hurja Hassu Lukija, Eniten minua kiinnostaa tie, Taikakirjaimet ja Yöpöydän kirjat
Kirjan tietoja:
Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (1953)
Suomennos Einari Aaltonen
Sammakko, 2019
223 sivua