Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi

Alexandre Dumas vanhemman klassikkojärkäleet Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi jäivät minulta nuoruusvuosina lukematta, enkä ole näihin aikuisenakaan tullut tarttuneeksi. Reader, why did I marry him? -blogin Ompun ideoima Klassikkohaaste innosti minut vihdoin ottamaan kesäkaveriksi toisen näistä tiiliskivistä, ja valintani osui Monte-Criston kreiviin (Otava, 2013/1844-45). Monte-Criston kreivistä on julkaistu suomeksi myös lyhennetty versio, mutta vierastan hieman niitä, joten valitsin luettavakseni Jalmari Finnen suomennoksen, jolla on mittaa 1140 sivua.

"Vuoden päästä siirrettiin kuvernööri Hamin linnoituksen päälliköksi. Hän vei mukanaan monet alemmista virkamiehistään, niiden joukossa Dantèsin vartijan. Uusi kuvernööri saapui, vankien nimien oppiminen olisi vienyt liian paljon aikaa, hän esittelytti itselleen vain niiden numerot. Tässä kamalassa matkustajakodissa oli viisikymmentä huonetta ja asukkaita nimitettiin huoneittensa numeron mukaan. Tuota onnetonta nuorta miestä ei enää sanottu Edmondiksi eikä Dantèsiksi. Hänen nimensä oli nyt numero 34." (s. 127)

Numeroksi 34 päätynyt onneton nuori mies on kirjan päähenkilö Edmond Dantès. Hän palaa kirjan alussa meripestiltään satamaan ja rientää tapaamaan rakastettuaan, kaunista Mercédès-neitoa. Aikanaan vietetään nuoren parin kihlajaisia, mutta kesken juhlinnan Edmond viedään vangittuna pois. Hänet tuomitaan vankeuteen bonapartelaisten kätyrinä. Onko rakastunut nuori mies syyllinen? Eihän toki, ja siinä on syy Edmondin raivoisaan vihaan, jota hän tuntee niitä kohtaan, jotka hänet vankilaan toimittivat. Vanki numero 34 näet onnistuu pakenemaan, ja hänestä tulee salaperäinen, mittaamattoman rikas Monte-Criston kreivi, jolla on pitkä muisti ja paljon kärsivällisyyttä odottaa sopivaa hetkeä kostolle.

Reiluun tuhanteen sivuun mahtuu juonenkäänne jos toinenkin, ja tapahtumapaikkoja löytyy mm. Roomasta ja Pariisista, jonka seurapiireihin kirjan loppuvaiheet pääosin sijoittuvat. Juonenkehittelyä ei turhaan kiirehditä Monte-Criston kreivissä. Edmondin päästyä ulos vankilan muurien takaa ajattelin, että nyt vihollisia aletaan napsia yksi kerrallaan tasaiseen tahtiin. Olinpas väärässä. Vankilapako onnistui sivulla 188, mutta vasta sivulla 848 kuultiin sanat: 

"- Ensimmäinen, sanoi kreivi juhlallisesti katsoen vainajaan, jonka kasvot olivat kamalassa kuolinkamppailussa vääntyneet." 

Wikipediasta löytyy henkilökaavio, joka kuvastaa hyvin Monte-Criston henkilösuhteiden rakennetta ja määrää. Etenin kirjan kanssa hitaasti ja varmasti eli luin kreivin edesottamuksia lähes kuukauden verran, ja osa kirjan alussa esitellyistä henkilöistä oli vain etäisesti muistissani muutaman sadan sivun jälkeen. Wikipedian kaaviosta olisi siis ollut apua ajoissa löydettynä, mutta tyydyin takaisinpäin selailuun aina tarpeen vaatiessa. Tarvetta ilmeni silloin tällöin, eikä kreivin lukuisten salanimien käyttö helpottanut tilannetta. Vaikka miten koetin pitää hoksottimeni hereillä, apotti Busonin todellinen henkilöllisyys oli häipynyt mielestäni kirjan loppupuolella.

Edmondin henkilöhahmo kannattelee hienosti kirjan tapahtumia, vaikka myös sivuhenkilöille annetaan runsaasti tilaa. Edmond on alussa hyvin sympaattinen, mutta hänen luonteensa kokee kirjan aikana melko väkevän muutoksen. Mielenkiintoisista henkilöistä huolimatta kirjan lukeminen vaati aavistuksen kärsivällisyyttä, sillä näin jälkikäteen ajatellen ennen kirjan puolta väliä kulutettiin lähes satoja sivuja eräiden juonikuvioiden ja henkilösuhteiden pohjustamiseen. Mietin niitä lukiessani, että mitenkähän luvut x, y ja muutama muu liittyvät kreivin kostoretkeen ja ovatko juuri nämä niitä lukuja, jotka on otettu pois lyhennetystä painoksesta. No, kannatti odottaa, kostoretkeen liittyvät asiat aikanaan selvisivät mutta tuota lyhennetyn painoksen tapausta en osaa kommentoida.

Dumasin kerronta on erittäin sujuvaa, ja minua miellytti henkilöhahmojen puhetapa, joka oli nykylukijan korvaan toisinaan ihastuttavasti vanhanaikaisen koukeroista:

" - Albert, lapseni, sanoi Mercedes, - jos olisin ollut voimakkaampi, olisin neuvonut sinua tekemään juuri noin. Omatuntosi puhui, kun sortunut ääneni vaikeni. Noudata omatuntoasi, poikani. Sinulla oli ystäviä, Albert, katkaise siteet, jotka sinut liittävät heihin, mutta äitisi tähden älä vaivu epätoivoon. Elämä on vielä kaunis sinun iälläsi, ethän ole täyttänyt kahtakymmentäkahta, ja koska puhdas sydämesi tarvitsee puhtaan nimenkin, niin ota isäni nimi: Herrera." (s. 913)

Ajankuva näkyy ja kuuluu henkilöhahmojen käytöksessä. Kaksintaisteluhaaste loukatun kunnian vuoksi tuntuu nykylukijan mielestä aina yhtä jalolta ja kunniakkaalta sen rinnalla, että mentäisiin pihalle nujakoimaan nyrkit aseina. Mutta ihmisluonto ei aikojen saatossa ole juuri muuttunut. Kateus, rahan ja vallan himo, kosto, rakkaus ja anteeksianto välittyvät Monte-Criston kreivin henkilöiden kautta elinvoimaisina ja lukijaa koskettavina tunteina. Mielestäni kirja on kestänyt aikaa erinomaisesti. Näin hienoa klassikkoa lukiessani tulee mieleen, montaakohan tänä vuonna julkaistua kirjaa luetaan ihastunein tuntein 170 vuoden kuluttua?


Monte-Criston kreivi oli hyvä valinta kesällä luettavaksi klassikoksi. Kirja on fyysisesti mittavan kokoinen, mutta seikkailullinen sisältö vei minut kevyesti mukanaan. En halunnut käyttää kesäpäiviäni tahkoamalla puoliväkisin jotain, mikä ei laisinkaan innosta lukemaan. Tätä pulmaa ei Monte-Criston kreivin kanssa tullut, vaan Edmondin ja lukuisten sivuhahmojen seurassa viihdyin niin lomarannan aurinkotuolissa (jossa minulla oli mukana sähkökirjaversio, jonka voi ladata ilmaiseksi ainakin Elisa-kirjalta) kuin kotosalla sadetta pidellen. Rauhallinen lukutahti ja tarpeeksi ajoissa aloitettu lukeminen taisi sekin olla viisas valinta, sillä välillä oli hyvä irrottaa ajatukset 1800-luvun tohinoista ja keskittyä muuhun.

Lukemassani painoksessa on lyhyt esittelyteksti Dumas vanhemmasta, ja siinä kerrotaan, että Monte-Criston kreivin tarinalla on tiettyjä yhtymäkohtia erääseen Dumasin kuulemaan tositarinaan suutarista. Montecriston saari on myös olemassa, ja se sijaitsee Välimerellä, Elban saaren eteläpuolella. On ihailtavaa, millaisen tarinan Dumas onnistui rakentamaan muutaman tosiseikan ympärille. Monte-Criston kreivi soljuu kerronnallisesti jouhevasti eteenpäin ja on teemoiltaan rikas. Kirjassa riittää pureskeltavaa useammalle lukukerralle, ja luulen, että omalla kohdallani toinen lukukerta saattaisi olla erittäin antoisa, sillä kirjan alkupuolen vaiheissa osaisin enemmän kiinnittää huomiota tiettyihin henkilöihin ja heidän toimintaansa.

Saatuani kreivin tarinan päätökseen hänen vaiheensa kangastelivat vielä pitkään mielessäni, ja myönnän, että muutama kreivin jälkeen lukuun tullut lyhyt kirja taisi kärsiä epäreilusta vertailusta maailmankirjallisuuden klassikkoon. Klassikoiden tähdittäminen on minulle usein hankalaa, mutta Monte-Criston kreivi oli niin runsas ja mukaansatempaava lukuelämys, että päädyin antamaan kirjalle täydet viisi tähteä. Kreivin seikkailujen lukeminen alensi myös kynnystä Kolmen muskettisoturin lukemiseen. Se voisi olla seuraava klassikkoni.

Lopuksi hypähdys Pablo Nerudan Tunnustan eläneeni (Tammi, 2008) -muistelmakirjaan, joka on minulla parhaillaan kesken. Monte-Criston kreivi pompahti ykskaks esille sen sivuilta eilen, ja tähän runoilijamestarin muistoon on hyvä päättää klassikkopostaus:

"Kun francolaisten sotajoukko jakoi Tasavallan alueen kahtia, kenraali Herreran oli partioitava  pilkkopimeässä. Linjat oli tarkastettava ja käskyt annettava yöllä. Kenraalin aika kävi pitkäksi. Hän päätti opetella sokeain kirjoituksen, Braillen järjestelmän. Kun hän hallitsi sen, hän suoritti vaaralliset lentonsa  lukien koko ajan sormenpäillään, kansalaissodan tulen ja tuskan hehkuessa hänen alapuolellaan. Kenraali kertoi lukeneensa Montecriston kreivin ja aloittaneensa Kolme muskettisoturia kun tappio ja maanpako keskeyttivät hänen yölliset sokkulukuharrastuksensa." (Tunnustan eläneeni, s. 194)

***
Ompun klassikkohaasteen koonti löytyy täältä. Kannattaa käydä kurkkaamassa, miten klassikot ovat muille bloggaajille maistuneet. Kiitokset haasteen emännälle hienosta ideasta - lukemattomien klassikoiden mittavaa listaa oli mukavaa lyhentää. Ja Dumas oli nappivalinta kesäklassikoksi. Klassikon lukeminen voi olla hauskaa, kannattaa kokeilla!

50 kategorian haaste  etenee komeasti kohtaan 1) A book with more than 500 pages.

Kirjankansibingosta ruksaan kohdan 'mies':


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kreivin seurassa on oltu mm. blogeissa Morren maailma, Jokken kirjanurkka, Kirjahamsterin lukuvinkit ja Amman lukuhetki.
Kirjan tietoja:
Alexandre Dumas: Le comte de Monte-Cristo (1844-45)
Suomennos Jalmari Finne
Otava, 2013 (ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran 1911)
1140 sivua

Kommentit

  1. Viisi tähteä tälle romaanille on niin oikedellista, että....Juuri sellainen seikkailullinen romaani, jota eivät syö vuosisadatkaan. Klassikon yksi tunnus on se, että ajankuva näkyy mutta samalla tarina kantaa kirjakasta ajattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähtimäärää ei tällä kertaa tarvinnut kauaa miettiä. Oli niin itsestään selvää, ettei tästä teoksesta mitään puutu ja klassikon asemaa en ihmettele laisinkaan. :) Melkoinen aikamatka menneelle vuosisadalle.

      Poista
  2. PS. ' KIRKASTA ajattomuutta'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no kirjakas ajattomuuskin olisi käynyt vallan mainiosti. :)

      Poista
  3. Monte-Criston kreivi on vaan niin ihana ja siinä on sanomaa, joka pätee vielä tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle yksi kesän parhaita kirjoja. Todellakin ajaton tarina. :)

      Poista
  4. Ihana postaus :) Tämä kirja pitäisi lukea, ehkä jätän sen seuraavaan klassikkohaasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja onhan tästä tuo lyhennettykin versio olemassa, jos täysmittainen tuntuu liian tuhdilta. Kesällä minulla oli onneksi runsaasti lukuaikaan, niin saatoin rauhallisin mielin käydä käsiksi tähän pitkään tarinaan. :)

      Poista
  5. Voi, Marika, miten innostava kirjoitus! Ilman muuta haluan tarttua tähän klassikkoon, joka on minulta vielä lukematta. Kolme muskettisoturia luin lukioikäisenä ja aika pitkään luinkin, mutta palkitsevahan sekin kokemus lopulta oli, kuten klassikoiden lukeminen yleensä on. Hieno kesäkirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. :) Pitäisit tästä varmasti, joten jos vain aikaa löytyy, kannattaa kokeilla. Minut tämä valloitti täysin, vaikka alkuun taisin olla hieman varauksellinen. :) Vaikka tarinalla on mittaa, sisältö ei ollut laisinkaan raskassoutuinen joten kesäkirjaksi tämä sopi loistavasti.

      Poista
  6. Monipuolinen postaus. Henkilökaaviokin. No se on varmasti tarpeen.

    Minulla Monte Cristo lukematta, mutta Kolme muskettisoturia luin teini-ikäisenä. En voinut lopettaa ennen kuin kirjan takakansi tuli vastaan, vaikka siinä meni aamuyöhön kello kolmeen ja aamulla oli mentävä kouluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Klassikkostatus innosti googlailemaan, ja tuo henkilökaavio oli niin hieno, että pakkohan se oli linkittää.

      Minä taisin koettaa Muskettisotureita nuorempana, mutta se jäi kesken aivan alkumetreillä. Jotenkin en vain päässyt sisään tarinaan, mutta aion ehdottomasti kokeilla kirjaa nyt uudemman kerran. Senkin saa ilmaisena e-versiona, ja katsoin ettei sivumääräkään ole kuin puolet tästä Monte-Cristosta. Eli ei kun lukemaan. :)

      Poista
  7. Minusta Monte-Criston kreivi on parempi kuin Kolme muskettisoturia, joka sekin on hyvä. Monte-Cristo on paras seikkailukirja ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole kovin paljon vertailukohtia seikkailukirjojen saralla, mutta kyllä tämä nousi omaan kastiinsa aivan sellaisenaankin. Mietin, kirjoittaako kukaan enää tämmöisiä kirjoja? Hieno kirja, ja olen todella tyytyväinen kesän klassikkovalintaani, tätä oli mukava lueskella. :)

      Poista
  8. Luin tämän vasta tänä vuonna. Luulin, että tämä olisi ollut "poikien kirja", mutta varsinkin naiset tästä pitävät, mutta minustakin tämä on viiden tähden kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että bloggauksesi ilmestyi aivan pian sen jälkeen, kun olin klikkaillut e-version lukulaitteeseeni. Oli mukava lukea ennakkotunnelmia sinulta. Minä taas en oikeastaan ihmettele, miksi tästä naisetkin pitävät. Onhan mukana kuitenkin rakkaustarina (tai useampikin), joka on pohjimmiltaan melkoinen intohimodraama ja paljon hienoja naishahmoja sivuosissa. Sitten on loppupuolen tapahtumapaikkana hienostuneet Pariisin seurapiirit, jotka ainakin minua viehättivät. Joten kyllä suosittelen tätä lämpimästi naislukijoille. :)

      Poista
  9. Olen jo pitkään halunnut tämän lukea, mutten ole saanut aikaiseksi. Olen lukenut Kolme muskettisoturia varmaan kolme kertaa ja myös siihen kirjoitetun jatko-osan. Kolme muskettisoturia on mahtavan upea ja siksi olen tästä Monte-Criston kreivistäkin haaveillut jo iäisyyden. Täytyy pitää mielessä tuo linkkaamasi Wikipedian kaavio: minulla palaa helposti hihat, jos henkilögalleria paisuu älyttömän suureksi eikä kirjassa ole henkilöluetteloa. Tämän järkäleen voisi kyllä lukea sähköisenä eli täytyypä mennä Elisa kirjaan visiitille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä painoksessa ei ollut henkilöluetteloa, joten hieman harmittaa, kun löysin vasta tätä kirjoittaessani tuon henkilökaavion. Mutta kun aloittelen lukemisen mieluusti ns. puhtaalta pöydältä, niin siitä saa sitten joskus kärsiä. :) Elisan ilmaisversio oli kiva yllätys, kun sen löysin ja minulla odottelee lukulaitteessa jo Muskettisoturitkin. Nämä kaksi olisivat näyttäviä painettuina kirjoina kotihyllyssä, mutta tyydyn ainakin toistaiseksi sulaviin sähköversioihin.

      Poista
  10. Paraikaa vesi ropisee ikkunalaudalle. Se ja postauksesi vievät minut nuoruuteen, kesään, jolloin satoi ja minä lojuin vinttikamarissa Monte Criston kreiviin uppoutuen. Mukava kuulla, että kirja on sinusta edelleen uhmannut aikaa, se viihdyttää ja vetää. En ole tohtinut omaa nostalgiatunnelmalukuani uudistaa. Ehkä jonain toisena sadekesänä... Ja Muskettisoturit - sen ahmaisin vinttikomerossa heti Kreivin perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoruuden lukumuistoissa on taikaa, niitä kannattaakin vaalia. :) Kyllä vain tämä viihdytti, ja Kolme muskettisoturia kolkuttelee kovasti mielen nurkalla. Tässähän nämä molemmat Dumasit voisi tosiaan lukaista samaan syssyyn. :)

      Poista
  11. Jotenkin olen sivuuttanut tuon. Historiallinen seikkalu ei ole vetänyt lukemiseen asti. Blogitekstisi ihastuttaa, ehkä jossain vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos historialliset romaanit eivät innosta, voi olla ettei tämäkään ala ns. vetämään vaan into lopahtaa... alkupuoliskolla varsinkin oli jaksoja, jotka etenivät hieman hitaanpuoleisesti. Itse koin kirjan silti kovin palkitsevana luettavana, ja suosittelen toki kokeilemaan. :)

      Poista
  12. Tämä on ollut pitkään lukulistallani. Nyt intona ja rohkeuteni kasvoi ansiostasi huomattavasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan paksuus laittoi minutkin epäilemään, mitähän luku-urkasta mahtaa tulla, mutta pian huomasin että tarina vie mennessään. :) Rohkeasti vain Dumasin kimppuun.

      Poista
  13. Oh, olipa tuhti klassikko! <3

    Ihanasti tästä kirjoitat. Minäkään en ole Kreiviäni lukenut... ehkä joskus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, sivumäärä on mittava. Kun hain painetun version kirjastosta, ei montaa muuta kirjaa enää lainakassiin mahtunut. :) Mutta joka sivu on lukemisen arvoinen. :)

      Poista
  14. Luin tämän muistaakseni seiskaluokan syksyllä. Kirja oli niin jännä, että oli pakko lukea sitä kaikki välitunnitkin. Muistan erityisesti, miten kirjan alkupuolella ollut hasiskohtaus järkytti viatonta nuorta mieltäni, jonka käsitys huumausaineista perustui tuolloin koulun sangen yksipuoliseen valistukseen. :)

    Muistan kirjasta myös sen, kuinka täynnä väkevää tunnetta se oli. Rakkautta, epätoivoa, kostonhalua. En ole uskaltanut lukea sitä uudestaan, koska nykyään ahdistun helposti tunnekuohuista. Kannattaisikohan kuitenkin ottaa riski...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hieman yllätyin, kun tuo hasisjuttu tuli eteen. Taisi olla vähän toisenlaiset ajat silloin, oi aikoja oi tapoja. :) Kyllä tämän mielestäni uskaltaa lukea uudelleen, sillä vaikkei minulla omia nuoruusmuistoja kreivistä ole, kirja tuntui näin aikuisiälläkin aika väkevältä. Juuri tuo tunnepuoli korostui, rakkaus ja viha hehkuivat voimakkaina.

      Poista
  15. Tutustuin Monte-Cristoon ensimmäisen kerran ranskalaisen minisarjan kautta (pääosassa Gerard Depardieu). Tähän mennessä olen nähnyt sen varmaan ainakin kuusi kertaa, ja kun sitten muutama vuosi sitten sain kirjan omaan hyllyyn ja luin sen, niin ei tarvinnut pettyä. Viihdyttävä tarina, mutta ennen kaikkea ajaton teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minisarja on jäänyt minulla katsomatta, mutta kiva tietää että sellainen on. Se olisikin kiinnostavaa nähdä, nyt kun kirja on tuttu. Depardieu kuulostaa erinomaiselta valinnalta Dantesin rooliin, hän on loistava näyttelijä.

      Poista
  16. Anonyymi1/8/15 13:56

    Tämä tai Muskettisoturit on ehkä mun valinta seuraavaan klassikkohaasteeseen, kun molemmat ovat kummitelleet lukulistalla sen verran pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin Muskettisotureita seuraavaan klassikkohaasteeseen, mutta saas nähdä maltanko säästellä lukemista ja postausta niin pitkälle. Mutta kiva, jos innostut lukemaan Dumasia. Tämä kreivin kirja oli niin hieno, että nyt kun löysin sen pariin, haluaisin tyrkyttää sitä kaikille hiemankaan klassikoista ja historiallisista romaaneista kiinnostuneille. :)

      Poista
    2. Se minisarja on niiiin hyvä. Harmi, ettei saa enää ostettua DVD:nä suomenkielisellä tekstillä, mutta englanniksi voi tilata ulkomailta. En koskaan lukenut noita kirjoja, sillä näin leffan ensin. Ihan huikean hyvä.

      Poista
    3. On tosiaan harmillista, jos jotain suosikkisarjaa ei löydy enää dvd-julkaisuna. Itse olen viime aikoina haikaillut Komisario Rebus -sarjan suomenkielisen version perään. Onneksi ko. sarjaa sentään löytyy kirjaston valikoimasta. Monte-Cristoon kannattaa tutustua myös kirjana, jos vain lukuintoa riittää. Tosi upea romaani (ja nyt kun olen jo Muskettisoturitkin saanut luettua, on todettava, että kreivi on minun mielestäni näistä kahdesta kirjasta erittäin kirkkaasti parempi. :))

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.