J. M. Barrie: Peter Pan

Helinä-keijusta on tullut Raikuli ja Mikä-Mikä-Maa on vaihtunut Kaukamaaksi Sari Karhulahden Peter Pan -suomennoksessa (Art House, 2015; 3. painos), joka on tehty J. M. Barrien alkuperäisen Peter and Wendy -kirjan (1911) pohjalta. Peter Pan ei ollut minulle lapsuudessani tai sen jälkeen iso juttu, joten minusta uuden suomennoksen nimistö oli totuttelun jälkeen oikein hyvä ja erityisesti Raikuli-keijun nimi oli hauskan railakas. Alkuun tosin luulin, että kyseessä on jokin toinen keiju kuin Helinä ja Helinä lennähtää kuvaan myöhemmin. Näin ei käynyt vaan luonteikas Raikuli oli Peter Paniin lähes takiaisen lailla kiintynyt keiju.

Kirjassa on mukana Petri Hiltusen tekemä kuvitus, ja se oli minulle yksi houkutin sukeltaa pitkästä aikaa Peter Panin maailmaan. Viimeisimmät Peter Pan -kuvamuistoni taitavat olla Disneyn aikaansaamia, ja oli mielenkiintoista nähdä millaisia vivahteita kotimainen kuvitus toi tarinaan.

Hiltusen kuvitus oli minun mieleeni. Hahmot olivat tunnistettavia Disney-mielikuvien pohjalta, ja erityisesti kapteeni Koukku oli ilmeikkäästi piirretty:

Raikuli näyttää tämmöiseltä - tässä särmikkäässä hahmossa on mielestäni otettu etäisyyttä Disneyn siloteltuun versioon enkä laittanut asiaa laisinkaan pahakseni:

Peter Panin perusjuoni ei suuria yllätyksiä tarjonnut (eli poika nimeltä Peter Pan opettaa Darlingin perheen lapset lentämään ja vie heidät salaperäiseen Kaukamaahan, jossa poppoota odottavat kadonneet pojat ja monet seikkailut), mutta kapteeni Koukun ympärillä leijui raaka ilmapiiri, joka hieman hätkäytti (ne Disney-muistot! Ei kai siellä nyt näin...):

"Tapetaanpa nyt joku merirosvoista, jotta näemme, miten kapteeni käyttää koukkuaan. Kailetti saa kelvata uhriksi. Kun merirosvot kulkevat ohi, kömpelö Kailetti horjahtaa kapteenia vasten niin, että kapteenin pitsikaulus pörhistyy. Rautakoukku heilahtaa, kuuluu rusahdus ja rääkäisy, ja sitten muut rosvot potkaisevat ruumiin syrjään ja jatkavat matkaa. Kapteeni ei ole ottanut edes sikareita suusta." (s. 79)

Ylipäänsä kuolema tuntui olevan toisinaan hämmentävän läsnä Peter Panin seikkailuissa:

"Peter ei ollut aivan samanlainen kuin muut pojat, mutta häntä oli alkanut vihdoinkin pelottaa. Hänen lävitseen kulki väristys, joka muistutti veden kareilua, mutta kareilu jatkuu yleensä kauan, kun taas Peteriä värisytti vain tuokion ajan. Seuraavassa hetkessä hän seisoi taas Kalmankarilla pää pystyssä ja ja tuttu hymy huulillaan, ja hänen sisällään takoi rumpu, joka kumisi: "Kuolemasta tulee valtavan suuri seikkailu."" (s. 134)

En tiedä, miten pienemmät lukijat tähän suhtautuvat. Hämmentääkö alkuperäisversion ajoittain julma, elämän ja kuoleman rajalla seikkaillen poukkoileva satumaailma? Aikuislukijalle Peter Panilla oli paljon annettavaa, sillä jännittävien tapahtumien sekaan oli punottu aikuisten maailmasta tuttuja tunteita. Raikuli ajautuu äärimmäisiin tekoihin mustasukkaisuuden vuoksi, Wendy-tyttönen joutuu tai pääsee leikkimään äitiä kadonneille pojille. Uusin suomennos olikin mukavaa kesäluettavaa, ja vei voiton lapsuuteni Disney-muistoista. Merirosvot, kadonneet pojat ja hyvää käytöstä ihannoiva mutta silti raakalaismainen kapteeni Koukku - Peter Pan on tulvillaan mielikuvituksen lentoa ja edelleen raikasta luettavaa, vaikka alkuperäinen tarina ilmestyi 114 vuotta sitten.

***

50 kategorian haaste  etenee kohtaan 3) A book that became a movie. Kirjan lyhyt esipuhe tietää kertoa, että Peter Pan esiintyi ensi kertaa näyttämöversiossa vuonna 1904, mutta löysi sittemmin tiensä kirjaan ja elokuviin. Ikuinen pikkupoika kelpaa siis mielestäni mainiosti tähän haastekohtaan.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Peter Panista on kirjoitettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Ajatuksia kirjamaasta.
Kirjan tietoja:
J. M. Barrie: Peter and Wendy (1911)
Suomennos Sari Karhulahti
Kuvitus Petri Hiltunen
Art House, 2015 (3. painos)
245 sivua