Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Keväällä lukemani Jari Järvelän Tyttö ja pommi (CrimeTime, 2014) oli niin vetävää ja ajatuksia herättävää luettavaa, että Metron tarinan jatko-osa Tyttö ja rotta (Tammi, 2015) lähti kirjastosta mukaani heti kun näin sen pikalainahyllyssä. Kirjan aloitus oli lupaavan tehokas:

"S-Bahnin kolisevassa vaunussa matkasi kanssani neljä parasta ystävääni. Ainoaa ystävääni. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä meistä olisi kaksi kuollut ja kolmas makaisi asfaltilla jalka paskana.
    Se kolmas olisin minä." (s. 9)

Tyttö ja rotta vie lukijan Berliinin eli maisemat ovat vaihtuneet ykkösosaan verrattuna ja kirja ottaa muutenkin välimatkaa ensimmäisen osaan. Tyttö ja rotta on paljon kovempi ja kiihkeämpi - kirjassa on jonkin verran raakaa ja suoraa väkivaltaa. jota en muista Tyttö ja pommi -kirjasta. Esimerkiksi pari koiraa kokee niin julman kohtalon, että sääliksi kävi.


Metro on päätynyt tekemään spiissejä Berliinin graffitipiireihin. Salaperäinen heppu nimeltä Kielletty on suostunut ottamaan Metron ja tämän ystävät asumaan kanssaan hylättyyn rakennukseen. Vuokranmaksu hoituu graffitikeikoilla, ja kaikki vaikuttaa hyvältä kunnes jotain menee pieleen ja kaksi Metron ystävää saa surmansa. Siitä alkaa tämän kirjan kostotarina. Siinä missä Tyttö ja pommi -kirjan koston kohde oli Metron arvailujen varassa, tässä kirjassa ei arvailuja vaadita vaan syyllisen paikannus on suoraviivaisempaa. 

Tyttö ja pommi laittoi pohdiskelemaan graffitintekijöiden toiminnan ja vaikuttamiskeinojen oikeutusta, mutta tämä moraalinen aspekti laimeni omassa lukukokemuksessani Tyttö ja rotta -kirjan kohdalla. Kielletyn toiminta toki herätteli lukijaa katutaiteen kaupalliseen hyödyntämiseen ja taiteen arvostuksen periaatteisiin, mutta kirjan toiminnallinen puoli tuntui jyräävän tämän osuuden. Tai ehkä vika oli lukijassa. Ahmaisin kirjan todella nopeasti, ja siinä saattoivat syvemmät pohdinnat jäädä Metron kostoretken jalkoihin. 

Tyttö ja rotta on erittäin hyvä jännäri, joka ei jää toistelemaan liikaa ensimmäisen osan kuvioita vaan on omanlaisensa kirja. Metron kostotaival onnistuu olemaan uskottava kaikista huimista vaiheistaan huolimatta ja Metron luonne on sopiva sekoitus kovuutta ja herkkyyttä. Pidin siitä, että Metro heitettiin kansainvälisiin piireihin ja onkin kiinnostavaa nähdä, mihin sarja tästä etenee. Kirjan loppu nimittäin antaa viitteitä jatkosta. Jatkuuko kostoteema vai onko luvassa jotain erilaista? Missä kaupungissa Metro ponnahtaa seuraavaksi pinnalle? Annan kirjalle neljä Goodreads-tähteä ja laitan seuraavan osan 'lue tämä' -listalleni.

Tämä näkemys löytyi Kööpenhaminan Christianiasta.
***
Jari Järvelä on kotkalainen kirjailija ja myös kirjan tapahtumat sijoittuvat osittain Kotkaan. Niinpä merkitsen kirjasta haastepisteen Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -lukuhaasteeseen Kotkan FC KTP:lle.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston pikalaina
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa, tässä muutama linkki: Kirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa, Eniten minua kiinnostaa tie ja Kujerruksia.
Kirjan tietoja:
Jari Järvelä: Tyttö ja rotta
Kannen suunnittelu Jussi Kaakinen
Tammi, 2015
248 sivua

Kommentit

  1. On tosiaan vauhdikas teos. Minulle jäi kyllä mieleen erityisesti juuri se kohtaus, jossa Metro kävi ison mainoslakanan kimppuun ja myös kaikki Banksyyn liittyvä, mm. miten hänen työnsä haluttiin imeä osaksi valtavirtataidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Banksy oli kiehtova, salaperäinen hahmo ja hänen taidearviointiorganisaationsa oli yksi parhaita yksityiskohtia tässä kirjassa. Tämä sarja avaa hienosti graffitien maailmaa. Sehän on muutakin kuin 'seinien sotkemista', kuten helposti ajatellaan. :)

      Poista
  2. Hurja alku. Jotenkin tuo rotta puistattaa tuossa kirjan nimessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avausosan nimi Tyttö ja pommi oli sekin aika shokeeraava, mutta ainakin nimi herättää huomiota. Sinänsä harmi, jos joku pitää nimiä liian hurjina - jännäreitten ja dekkarien ystäville tämä on minusta hyvä sarja.

      Poista
  3. Minuun tämä kolahti, koska olin juuri palannut Berliinistä, kun tätä luin, ja jopa asustellut matkan ajan samoilla alueilla kuin Metro. Vauhtia totisesti piisasi ja väkivalta oli varsin raakaa. Kolmososaa odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoihin tulee aina erityistä fiilistä, jos tapahtumapaikat ovat elävästi mielessä. Itse en ole vielä Berliinissä käynyt, mutta suunnitelmissa visiitti on.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.