21. maaliskuuta 2015

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Jari Järvelän Tyttö ja pommi (CrimeTime, 2014) liikkuu samalla aihealueella kuin viime vuoden puolella lukemani Arturo Pérez-Reverten Kärsivällinen tarkka-ampuja eli graffitien maailmassa. Siinä missä Pérez-Reverten kirjassa syvennyttiin taiteen määrittelyyn, Järvelän kirjassa ollaan kostoteeman äärellä. Kirjan päähenkilönä on 19-vuotias tyttö nimeltä Metro. Hänen ystävänsä Rust kuolee yöllisessä takaa-ajossa, jossa Rotat eli vartijafirman miehet jahtaavat VR:n vaunuja sotkevia Bakteereja eli Metroa ja Rustia. Metro saa selville vartijafirman työntekijöiden tiedot, ja päättää kostaa rakastamansa Rustin kuoleman. Ennen pitkää myös Metro huomaa joutuvansa takaa-ajetuksi.
Tyttö ja pommi kiihdytti vauhtiaan loppua kohden, ja oli yllättävän viihdyttävää luettavaa, vaikkei mitään päätä huimaavaa jännitystä sivuille mahtunutkaan. Viihtymiselementtien ohella kirja sisälsi aineksia, jotka kuvastivat nykyajan armotonta työilmapiiriä: pomot ajavat alaisiaan äärimmäisiin tekoihin, jotta saadaan aikaan haluttuja tuloksia. Alaiset sinnittelevät aikansa omien arvojensa puolella, kunnes antavat periksi vaatimuksille. Lopputulokset eivät vain aina ole halutunlaisia, kuten myös Tyttö ja pommi osoittaa. Työelämän kuvaus ja kritiikki oli mielestäni eräs kirjan vahvuuksia, sillä näitä en odottanut löytäväni kirjasta, jonka etukäteen mielsin dekkariksi.

"Bakteerit eivät piittaa kylmästä, märästä, tuulesta, räntätuiskusta eivätkä etenkään säännöistä. Sen takia Bakteerit onnistuvat työssään, me emme. Tämä pampuillaan elvistelevä porukka on täynnä laiskoja, mukavuudenhaluisia, tytiseviä aladobeja, jotka viettävät mieluummin aikaa sohvannurkassa kaukosäädin kädessä kuin todellisissa töissä. Porukka jolle on täysin vierasta poistua omalta mukavuusalueeltaan. Jos hänen edessään seisovalla räkänokkaisella, niiskuttavalla, kaksoisleukojaan kasvattavalla aladobisohvasohvaperunaporukalla olisi neljäsosakaan samanlaista intohimoa työhönsä kuin Bakteereilla, olisimme saaneet töhrijät kiinni jo vuosi sitten." (s. 23)

Kirjassa seurataan rinnan Metron ja vartijafirman Jeren näkökulmaa tapahtumiin, ja Jeren osuus oli hykerryttävä ja samalla surullinen. Jere parka, millainen onkaan graffititytön kosto. Kirjan tunnelmassa nuoruuden kapina ja ehdottomuus yhdistyi suomalaiseen arkeen ja ripaukseen toimintajännäriä, ja lopputulos viehätti minua. Siinä on suurin syy sille, että päädyin antamaan kirjalle neljä Goodreads-tähteä. Juoni kun ei sujuvuudestaan huolimatta tarjonnut sellaista suurta yllätystä tai loppuhuipennusta, jota hieman odottelin.

Onko kosto avain onneen? Ei, mielestäni Metro saavutti korkeintaan mielenrauhaa, ja myös sen koston kanssa kävi vähän niin ja näin. Kyseenalaista esimerkkiä koston autuaaksi tekevästä vaikutuksesta ei kirjassa siis anneta. Minusta on mukava spekuloida vaihtoehtoisilla juonenkuluilla, ja tässä kirjassa olisin mieluusti nähnyt hiljaiseen vaikuttamiseen perustuvan koston, joka nyt jäi pelkäksi maininnaksi. Metron valitsema toiminnallisempi tie oli silti mukavaa luettavaa, ja Järvelän kirjaa kirjaa uskallan suositella jännäreitten ja dekkarien ystäville. Kirjaa on arvostettu myös palkinnon muodossa, sillä Tyttö ja pommi sai jokin aika sitten Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan Suomen Dekkariseuralta.

***

I Spy Challange saa merkinnän kohtaan 8. Weapon.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Kirjakaapin kummitus, Lukukausi ja TuijaTa. Lisää linkkejä löytyy googlettamalla.
Kirjan tietoja:
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
Kannen ulkoasu Jussi Kaakinen
CrimeTime, 2014
261 sivua

12 kommenttia:

  1. Tämä oli positiivinen yllätys ja kiva kirjalöytö. Tarina etenee vauhdikkaasti ja hahmot ovat kiinnostavia, Metro ja Jere herättävät molemmat omanlaistaan sympatiaa. Järvelän tuotantoon täytyy tutustua ehdottomasti tarkemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvelän kirjat alkoivat kiinnostaa minuakin. Blogeissa esillä ollut Särkyvää ei aiheensa puolesta oikein tunnu ns. omalta kirjalta, mutta Järvelän kerrontatyyli tässä Tyttö ja pommi -kirjassa miellytti minua niin paljon, että olen valmis kokeilemaan häneltä kirjaa jonka muutoin varmaan sivuuttaisin täysin. :)

      Poista
  2. Tyttö ja pommi oli minulle viime vuoden ykkösdekkari. En enää lue kovin paljon dekkareita, mutta tämä oli niin vauhdikas ja kerronnaltaan hyytävän hyvä, että erottui porukasta edukseen. Pidin siitä, että hyvää ja pahaa piti tosissaan miettiä, eikä helppoa ratkaisua ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä tosiaan mikään perusdekkari ole, kaukana siitä. Minulla tulee luettua dekkareita jopa liikaa, mutta kyllä tämä silti erottui joukosta hyvällä tavalla. Hyvä ja paha eivät useinkaan ole mustavalkoisia asioita, ja tämä tuli Metron ja Jeren kautta hyvin esille.

      Poista
  3. Tyttö ja pommi oli hyvä lukukokemus! Pidin erityisesti siitä, että tarinan hahmot eivät ole vain hyviä tai pahoja vaan kirjan luettuani päädyin pohtimaan tekojen oikeutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa riitti tasoja ja syvyyttä, ja siksi tämä oli minunkin mieleeni. Alkuvuoden yllätys, vaikka olin jo etukäteen kehuja lukenut blogeista. :)

      Poista
  4. Tämä on mahtiteos. Pidin erityisesti teoksen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta, joka yhdistyy hienosti jännitystarinaan. Go Metro! Kuten omassa bloggauksessani kirjoitin, niin jos Metro olisi vaaleissa ehdolla, hän saisi ääneni oitis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy sanoa, että vaikka Metron hahmo oli hieno, en voi kannattaa hänen 'vaikuttamisen' keinojaan ainakaan sen suhteen, miten hän Jeren tapauksessa toimi. Jos kaikki alkaisivat toimia kuten Metro, täällä vallitsisi melkoinen villi anarkia. Kun ottaa huomioon, ettei Jere lopulta ollut edes syyllinen siihen mistä Metro häntä syytti (näin muistelen, sillä luin kirjan ja kirjoitin jutun alkuvuodesta), niin lopputulos olisi entistä mielivaltaisempi... Mutta pidin silti Metron kyvykkyydestä toimintaan - hän ei jäänyt sohvan pohjalle hymistelemään vaan toimi näkemyksensä mukaan.

      Poista
    2. Minussa asuu pieni anarkisti ja mummoiässä aion päästää sen valloilleni. *silmänisku*

      Poista
    3. Hui sentään ja hih, mikä meitä mahtaa odottaa... patoutunutta mummoanarkiaa luvassa *iso silmänisku*. :) Näin vaalien olen tosin sitäkin mieltä, että jopa anarkia olisi parempi kuin nukkuvat äänestäjät. Tämä menee jo aiheen vierestä, mutta JOS Metro olisi ehdokkaana ja innostaisi ihmisiä äänestämään, niin go go vaan minultakin. 'Jos' isolla koska ei sinne äänestyskoppiin kannata mennä kirjoittamaan 'Metro' (tai 'Aku Ankka' tms henkevää). :)

      Poista
  5. Minä en ole tätä kirjaa vielä lukenut,mtta enköhän pian tähänkin ehtine... Ostin Tytön ja pommin läheiselleni joululahjaksi ja hän piti kirjasta kovasti.

    Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannattaa kokeilla. :) Ja ilmeisesti kirjalle ilmestyy jatko-osa jo nyt kesällä. Sekin on lukulistallani, sillä tämän kirjan tarinasta jäi sopivasti langanpäitä ilmaan.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...